Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvaa vääntöä lapsen kotiintulosta, kaverit haukkuu nipoäitiä
02.12.2010 |
Meillä neuvotellaan 10v lapsen kanssa lähes joka päivä koulupäivän jälkeisestä kotiintulosta. Minä olen vaatinut, että pitää tulla kotiin syömään ja tekemään läksyt ja sen jälkeen saa mennä vapaasti kavereille.
Muiden kavereiden kotona on tapa, että saavat mennä kylään koulusta suoraan ja illaksi kotiin.
Meidän perheen käytäntö on nyt kavereiden keskuudessa aiheuttanut värikästä keskustelua, olen mm. tyhmä, kamala, paska äiti.
Tuntuu hullulle, että lapsi menisi koulun jälkeen vieraaseen kotiin syömään, kun itse kerran olen vauvan kanssa kotona ja odotan milloin minkäkin pöperön kanssa. Ja kerrankin olisi aikuinen kotona saatavilla! Sitä paitsi läksyjen tekokin on yleensä yhtä hutilointia, kun tekevät niitä porukalla, vaihtavat vastauksia jne.
Olen sanonut, että meillä tehdään näin, mutta nyt lapsikin on jo harmissaan, kun joutuu kuuntelemaan äidin solvaamista.
Miten tässä nyt sitten tekisi? :o
Kommentit (44)
Eikö sun mies voi auttaa noissa iltatoimissa?
Meillä lapset tekee läksyt vasta illemmalla, ei illalla vaan myöhään päivällä. Klo 17-18 kun syödään. Meillä on myös vauva, mutta olen sitä mieltä että ei isompien tartte mennä ihan vauvan ehdoilla ja mieskin voi auttaa jos tarve vaatii.
Eikä tartte aina suostua siihen että teille tulee joku kööri tai että sun lapsi menee joka päivä jonnekin. Mutta tollanen ehdottomuus on mun mielestä pahasta, ihan suoraan sanoen en yhtään ihmettele että sua nimitellään nipoäidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentteja on tullut molempiin suuntiin. Itse olen tuon hieman relaamisen kannalla. Lapsella voi olla ikävää että on eri ajat kuin muilla ja kaveriaika jää auttamattomasti vähemmäksi.
Teillä taitaa vanhin lapsi joustaa pienempien vuoksi. Olisiko kuitenkin mahdollista että teillä olisi edelleen ruoka-aikaan tai illalla se aikuinen saatavilla ja jopa voisi auttaa läksyissä?
On tultava koulusta kotiin.
Sitten saa lähteä kavereille.
Poika ei jaksa heti koulun jälkeen keskittyä läksyihin. Illemmalla sitten tekee läksyt ja saa apua tarvittaessa.
Antaisin kyllä mennä kavereille, 10v. tosiaan melko iso jo.
Toimintatapojahan kun on oikeasti neljä:
1) lapset kyläilevät koulun jälkeen ja menevät alkuillasta kotiin syömään ja tekemään läksyt (niin meillä toimitaan)
2) lapset menevät ensin kotiin syömään ja tekemään läksyt ja kyläilevät vasta illalla (kuten ap:n kotona toimitaan)
3) lapset eivät juuri saa kyläillä
4) lapset saavat mennä miten huvittaa, hyvä vaan kun eivät ole kotona pyörimässä...
Eli enimmäkseen toimitaan kuten ykkös- tai kakkoskohdassa.
Minusta molemmat ovat hyvin perusteltavissa. Ongelmia ei ole, PAITSI JOS LAPSEN KAVEREILLA ON KAIKILLA JUURI SE PÄINVASTAINEN AIKATAULU.
Kannattaa siinä tapauksessa miettiä kompromissi: vaikka antaa lapselle parina iltapäivänä lupa mennä ensin kavereille ja tulla sitten kotiin vaikkapa viideksi.
Siten lapsen ei tarvitse syödä kavereilla (pane vaikka aamulla sämpylä ja omppu mukaan reppuun välipalaevääksi, jos lapsesi ei selviä syömättä iltaviiteen), eikä tehdä kaverien kanssa niitä läksyjäkään. Alkuillasta lapsi on ihan virkeä vielä tekemään läksyt kotona!
PS: mikä ei tietenkään tarkoita, että ap:n systeemi olisi väärä, mutta kauhean joustamaton ei kannata silti olla, jos kaikilla muilla siis on eri aikataulu.
Tee pieni kysely lapsesi kavereiden vanhemmille, ja sovitte yhdessä pelisäännöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kuuluu mennä ennalta sovittuu paikkaan koulupäivän jälkeen ja SYÖDÄ välipala! Tuo on ihan käsittämätöntä, että 10-vuotiaat pyörivät keskenään tuntikausia koulupäivän jälkeen ilman välipalaa!
Omien lasteni kaveripiireissä on ollut aina päivänselvää, että koulusta mennä kotiin syömään, tekemään läksyt, sekä yksinkertaisesti rauhoittumaan koulupäivän jälkeen! Läksyjen jälkeen on saanut mennä 1 - 2h tuntia kavereiden kanssa ULOS!
En ole koskaan hyväksynyt sitä, että meille tulisi koulupäivän jälkkeen tupa täyteen väkeä tai että lapseni menisivät koulupäivän jälkeen jonnekin muualle kuin kotiinsa!
Toi kuulostaa ihan siltä että koululainen on ainoa teidän perheessä joka joutuu joustamaan.
Tuli myös mieleen että ehkä se tarttee sen takia apua läksyihin koska ei jaksa heti koulupäivän jälkeen keskittyä niihin?
Moni lapsi tarttee raskaan (koulu voi olla raskasta) koulupäivän jälkeen hengähdystauon.
Meillä myös lapset tekee läksyt vasta sitten kun tulevat kotiin syömään lämpimän aterian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mitä mieltä sinä olet,enpä usko että lapses on 10v!
Määrittelen yhdessä mieheni kanssa mitä MEIDÄN perheessä tehdään.
Ei yksikään kaveri.
Toi on motkotusta sun lapsen puolelta, HÄN haluaa mennä suoraan koulusta ja HÄN haluaa koska "kaikki muutkin tekee".
Tuolla pyörii toinen ketju KASVATUKSESTA ja puhutaan jotain vauvan pukemisesta, minusta tämä jos joku on sitä KASVATTAMISTA. ;)
Sinä sanot milloin lapsi hyppää ja lapsi hyppää. Tekee kaverit mitä tahansa silloin!
Voithan sinä vähän joustaa välillä ja vaikka perjantaisin lapsi voi mennä koulusta suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää nyt vähän minkä verran n. 10-v- lapset viettävät perheensä kanssa aikaa, jos tapaavat vanhempansa arkisin ensimmäisen kerran klo 18? Sitten tehdään läksyt ja sitten nukkumaan. ei ole ihme, jos lapset viraantuvat vanhemmistaan ja kaveriporukat kiinnostavat, kun eivät pääse elämään tavallista arkea vanhempiensa kanssa!
Muualla maailmassa tuo olisi lapsen heittelejättöä, jos 10- v lapsi luuhaa tunteja koulupäivän jälkeen kavereidensa kanssa, mutta Suomessa sitä kutsutaan lasten "itsenäisyydeksi" ja "normaaliksi".
Käsittämätöntä, mutta en enää hämmästele, miksi Suomen suoret voivat niin pahoin!
Ja avaa keskustelu tästä aiheesta myös opettajan kanssa ja vanhempain-illassa.
Pidä pääsi että teillä on TEIDÄN säännöt ja sä et oo vastuussa muiden kavereiden tekemisistä. Ja tee lapselle selväksi että tästä asiasta ei keskustella. Tämä on teidän perheen sääntö ja se pitää.
Olet kuitenkin ihan oikeassa että läksyt tehdään kotona. Koulu-elämä jää sinne kouluun ja sitten tullaan rauhottuun kotia hetkeksi.
Kaverit ei ole koko elämä.
Tsemppiä! Olen käynyt tuota samaa läpi jo kahden yläastelaisen kanssa muinoin. Mutta kun tästä puhuttiin yleisesti vanhempain illassa niin kävikin ilmi ettei vanhemmat siksi kiellä koska lapset sanoo että kaikki muutki saa ja ei halua leimata lasta. Mutta juuri tuossa menee vanhemmilla vikaan! Jos jokin asia tuntuu että on väärin, ei pidä antaa siksi tehdä niin jottei saa ilkeetä mainetta tai pahoita lapsen mieltä.
Rajat ja säännöt on rakkautta! Ja ilman niitä lapsi on turvaton. Ja se hakee sen rakkauden ja välittämisen kavereilta.
Pitäkää ihmiset päänne ja käyttäkää järkeä lasten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset täällä puhuvat säännöistä, jotka kaiketi ovat ne, jotka vanhemmat asettavat. Toiset puhuvat sopimisesta, ja tarkoittavat silti sääntöjä. 10-vuotiaan kanssa voi myös sopia jo aidosti pieniä asioita, eli siis tehdä yhteisiä päätöksiä. Vanhemmat voivat esimerkiksi antaa reunaehdot, kuten esimerkiksi että meillä syödään kello 17, ja silloin pitää olla kotona. Läksyjen taas pitää olla tehty kello 19. Sen jälkeen voida sopia tapa: joko lapsi tulee suoraan koulusta kotiin, tekee läksyt ja menee sitten ulos tai kavereilleen ja on jälleen viideltä syömässä. Sen jälkeenkin kymmenvuotias vielä ehtii ulkoilemaan.
Pitää myös muistaa, että kymmenvuotias alkaa hiljalleen kehittää omaa persoonaansa. Murrosikä ei yleensä vielä ole käsillä, muttei toisaalta kaukanakaan. Hän saattaa poiketa ominaisuuksiltaan vanhemmistaan ja olla esimerkiksi iltaisin virkeä ja aikaansaapa mutta kouluopäivän jälkeen väsynyt. Päivän selvää on, että läksyt tulee tehdyksi kunnolla silloin kun on jaksamista.
Parin, kolmen vuoden päästä on käsillä murrosikä. Viimeistään silloin on ihan pakko miettiä sääntöjä, vastuuta ja vapautta. Arvelisin näiden asioiden harjoittelu pienillä asioilla vähitellen saattaa lieventää murrosikää. Tiedä en, mutta arvelen että jonkinlainen vähittäinen vastuun antaminen lapselle saattaa jopa pehmentää murrosiän mahdollisia kuohuja.
Miettikää nyt vähän minkä verran n. 10-v- lapset viettävät perheensä kanssa aikaa, jos tapaavat vanhempansa arkisin ensimmäisen kerran klo 18? Sitten tehdään läksyt ja sitten nukkumaan. ei ole ihme, jos lapset viraantuvat vanhemmistaan ja kaveriporukat kiinnostavat, kun eivät pääse elämään tavallista arkea vanhempiensa kanssa!
Muualla maailmassa tuo olisi lapsen heittelejättöä, jos 10- v lapsi luuhaa tunteja koulupäivän jälkeen kavereidensa kanssa, mutta Suomessa sitä kutsutaan lasten "itsenäisyydeksi" ja "normaaliksi".
Käsittämätöntä, mutta en enää hämmästele, miksi Suomen suoret voivat niin pahoin!
Töissä pitää käydä. Onneksi on viikonloput ja illalla meillä ainakin 4-3 tuntia omaa perheenkeskistä aikaa, miten paljon sitä pitäisi olla?
Lapsella kuuluu olla myös kavereita ja niiden pitääkin olla tärkeitä. Niin se vaan meneee että lapsi kasvaa kokoajan pois päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mitä mieltä sinä olet,enpä usko että lapses on 10v!
Tämä "minä-minä äiti" laittaa todellakin lapsen tarpeet etusivulle, eikä omaa aikaansa tai omaa napaansa. Minulla ei ole tarve päästä helpolla lapseni kanssa, vaan kasvattaa heistä tasapainoisia nuoria.
Eipä ole koskaan lapseni (nyt jo yli 10-v!)purnanneet asiasta. Se on heidän tapansa ja tottumuksensa tehdä asioita ja hyvin ovat pärjänneet sekä koulussa, että samanhenkisten kavereidensa kanssa!
Valitettavasti, kun on epävarma omasta kasvatustavastaaan, joutuu heittämään tällaisia perusteettomia, naiveja piikkejä, kun ei pysty asiatasolla kritisoimaan korrektisti!
Aikuisuuteen kuuluu sekin, että kestää erilaisen kommentin ilman!
Kasvunvuosia sinulle toivottaen!
Miettikää nyt vähän minkä verran n. 10-v- lapset viettävät perheensä kanssa aikaa, jos tapaavat vanhempansa arkisin ensimmäisen kerran klo 18? Sitten tehdään läksyt ja sitten nukkumaan. ei ole ihme, jos lapset viraantuvat vanhemmistaan ja kaveriporukat kiinnostavat, kun eivät pääse elämään tavallista arkea vanhempiensa kanssa!
Muualla maailmassa tuo olisi lapsen heittelejättöä, jos 10- v lapsi luuhaa tunteja koulupäivän jälkeen kavereidensa kanssa, mutta Suomessa sitä kutsutaan lasten "itsenäisyydeksi" ja "normaaliksi".
Käsittämätöntä, mutta en enää hämmästele, miksi Suomen suoret voivat niin pahoin!
Eiköhän tämä ole suht normaalia, että vanhemmat tulevat töistä klo 17 tai klo 18? Kaikki eivät tee työaikaa klo 7-15 tai 8-16..
Miettikää nyt vähän minkä verran n. 10-v- lapset viettävät perheensä kanssa aikaa, jos tapaavat vanhempansa arkisin ensimmäisen kerran klo 18? Sitten tehdään läksyt ja sitten nukkumaan. ei ole ihme, jos lapset viraantuvat vanhemmistaan ja kaveriporukat kiinnostavat, kun eivät pääse elämään tavallista arkea vanhempiensa kanssa!
Muualla maailmassa tuo olisi lapsen heittelejättöä, jos 10- v lapsi luuhaa tunteja koulupäivän jälkeen kavereidensa kanssa, mutta Suomessa sitä kutsutaan lasten "itsenäisyydeksi" ja "normaaliksi".
Käsittämätöntä, mutta en enää hämmästele, miksi Suomen suoret voivat niin pahoin!
Eiköhän tämä ole suht normaalia, että vanhemmat tulevat töistä klo 17 tai klo 18? Kaikki eivät tee työaikaa klo 7-15 tai 8-16..
Tuskin. Mä kävin peruskoulut 80-luvulla ja mun vanhemmat oli töissä. Ihan normaali olen ja hyvät välit vanhempiin. Väittäisin että nykyään isät jopa osallistuu enemmän lasten arkeen kuin aikaisemmin. Joten ihan turhaa jossitella ja laskea tunteja, töissä pitää käydä. Niin on ollut ja niin tulee olemaan.
Toki säännöt pitää olla ja niistä päättää vanhemmat.
Tässäpä perheterapeutin ajatuksia eräästä artikkelista pätkäistynä kaverikeskusteluun liittyen:
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2001/2001-09-04/ajankohtaista/teema
....
- Meillä on pitkään korostettu lapsen omatoimisuutta ja pidetty sitä pelkästään hyvänä asiana. Lapsia kehutaan itsenäisiksi ja pärjääviksi.
On hyvä, että lapsella on kavereita, mutta kavereiden kanssa olemisen ei pitäisi johtaa siihen, että lapsi alkaa irtautua kodistaan jo 4-5-vuotiaana.
- Lapset sopivat päiväkodissa, että tapaavat kaverinsa illalla uudestaan, ja käyvät kotona vain kääntymässä. Kaverit eivät kuitenkaan saisi pienen lapsen elämässä mennä vanhempien ja perhe-elämän ohi.
Kinnusen mielestä lapsi ei päivähoidon jälkeen tarvitse enää niinkään kavereita kuin arkista kotona olemista ja omia vanhempiaan. Lapsen ja vanhempien välinen suhde ei vahvistu, jos perheenjäsenet eivät vietä aikaa toistensa kanssa. Kun elämä isona potkii päähän, siinä on harvoin apua tarha- tai koulukavereista. Silloin tarvitaan isää ja äitiä.
"KAVERIPORUKOISTA EI SAA VANHEMMAN TUKEA"
Lapsen itsenäisyyttä korostetaan joskus siksi, että vanhemmat eivät jaksa tai välitä olla lapsensa kanssa. On helppoa, kun lapsi on muualla.
- Jos lapsi tottuu siihen, että kaikki mielenkiintoinen on kodin ulkopuolella, häntä näkyy kotona yhä vähemmän. Se ei vielä tarkoita, että lapsi on huonoilla teillä. Mutta se tarkoittaa, että lapsi irtaantuu kotoa sellaisessa ikävaiheessa, joka ei kehityksellisesti ole vielä irtaantumisen aikaa.
- Kun sitten murrosiässä tulee irrottautumisen aika, lapsella ei enää ole, mistä irrottautua. Siksi nuoren pitää pahimmillaan ryhtyä kapinaan yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja vastaan.
Jos lapsen elämän painopiste on kavereissa, hän ei saa riittävästi tukea kasvulleen.
- Kaveriporukoista puuttuu lasta tukeva aikuinen, joka asettaa rajoja ja opettaa tapoja ja arvoja. Kaveriporukoissa ei myöskään ole aikuisen syliä. Jos lapsen suhde omiin vanhempiin on ohut, kotonakaan ei ole luontevaa olla sylissä. Yksi nykylasten pahanolon syy on sylin puute.
?????
Jokainen tekee omant valintansa kaveriajasta, mutta kun nuori alkaa voimaan pahoin, ei ensimmäiseksi kannata etsiä syitä ympäristöstä. Silloin voi miettiä perheen kanssa yhdessä vietettyä ajan määrää!
vaan kymmenvuotiaista esiteineistä, joilla on jo suuri tarve kaverikontakteille. Jos ei jollakin ole, kannattaa jo vakavasti huolestua!
vaan kymmenvuotiaista esiteineistä, joilla on jo suuri tarve kaverikontakteille. Jos ei jollakin ole, kannattaa jo vakavasti huolestua!
Eihän tässä ole sanottu, ettei saa olla laisinkaan kavereita, vaan sitä, että Suomessa lapset viettävät aivan liikaa aikaa kavereidensa kanssa verrattuna perheen kanssa yhdessä vietettyyn aikaan.
Eihän tuossa teksissä käsitelty päiväkoti-ikäisiä, vaan LAPSIA ja nuoria. Alussa oli vain esimerkki, että JO päiväkoti-ikäiset...
Mutta, jos saa itselleen paremman omatunnon puhumalla 10-vuotiaista esiteineinä, joiden KUULUU olla paljon kavereiden kanssa, mikä ettei! Tottahan se on, että AV-mamma tietää ja taitaa lasten kaverisuhteet paremmin kuin kokenut perheterapeutti....
Onnea valitsemallenne tielle!
Kyllä tuonikäiselle ja hänen kavereilleen on epäreilua, että yksi porukasta ei voi kulkea muiden mukana (tai hänen luokseen mennä). Mieti, jos tämän takia lapsellasi ei kohta ole kavereita.