Lue keskustelun säännöt.
Tulee ihan tumpelo olo: kaikkien muiden vastasyntyneet vain syövät ja nukkuvat.
02.12.2010 |
Meidän molemmat lapset olivat vauvoina pätkäunisia, itkivät paljon (esikoisella koliikki) ja olin kaikesta valvomisesta aivan hermoraunio. Kukaan tuttavistani ei ole kokenut samaa, kaikkien vauvat vain nukkuvat kuin enkelit ja syömiset sujuvat. Mulle tulee jotenkin sellainen syyllinen olo, etten osannut yhtään nauttia niistä ekoista kuukausista kummankaan lapsen kanssa. Ensimmäisen kanssa varmaan stressasin liikaa ja olin epävarma, mutta ei se minusta mitään onnen autuutta toisellakaan kerralla ollut. En viitsi enää pahemmin omia kokemuksia kertoilla, kun tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä esim. tuota väsymysasiaa. Mitä vauvathan vaan nukkuu yms. Välillä hiipii sellainenkin ajatus mieleen, että mussa onkin jotain vikaa kun en kokenut sellaista hurmosäitiyttä ja symbioosia vauvan kanssa vaan olisin vaan välillä halunnut pelkästään nukkua tai tehdä jotain ilman vauvaa.
Kommentit (6)
kakkosestakaan en osannut nauttia, pelkäsin esikoisen mustasukkaisuutta (joka oli todella vähäistä) ja sitä että vauva yhtä vähäuninen kuin ensimmäinen.
Nyt nautin kolmannesta vauvasta täysillä, hän syö, nukkuu ja jokeltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvat on vaan erilaisia. Itsellä onneksi 2. lapseksi sattui ns. helppo tapaus, mutta esikoisesta muistan varsin hyvin ettei mistään nauttimisesta ollut tietoakaan vaan sumun läpi yritettiin rämpiä päivästä toiseen ja ainoa lohtu oli, että vauva-aika kuulemma loppuu joskus...
Minusta pikkuvauvan kanssa on todella tylsää ja ahdistaa se saatavilla olemisen vaatimus. Aina on oltava valmis imettämään, ympäri vuorokauden.
Puolen vuonden iässä helpottaa, kun vauva on sosiaalisempi ja ruokailu alkaa olla nopea rutiinihomma, vaikka maito olisikin vielä rintamaitoa. Meillä molemmat vauvat nukkuivat ensimmäisen viikon jälkeen jotain 16 tuntia päivässä ja se 8 h hereillä olevan pikkuvauvan kanssa on aika pitkä aika, kun käytännössä olivat sylissä aina, kopassa/lattialla eivät viihtyneet.
mulla ekan kanssa oli aikamoista hapuilua kaikki, syöminen ja nukkuminen erityisesti. Hän myös itki, varmaan eniten nälkäänsä juuri tuon syömisen takkuilun takia.
Nyt hoitelen tokaa, 10 päivää vanha. En tosiaankaan saa nukkua kuin pieniä pätkiä. Kaksi kertaa syntymänsä jälkeen on tullut kolmen tunnin unijakso yöllä. Saa nähdä millainen valvottaja tämä on, jos tulee sisareensa olen niin silmät ristissä ja luomet hiekalla seuraavat 9kk.. :D
Esikoista yritettiin tosi kauan ja olin jo ihan pelossa etten koskaan lasta saakaan. Siksi itsekin olin yllättynyt miten epävarma ja hankala esikoisen eka vuosi oli. Vasta nyt kunnolla tuntuu, että äitiys on tosiaan ihanaa. Tämän tokan kanssa olen enemmän itsevarma ja kun tiedän mitä on tulossa ja miten lyhyitä pätkiä kaikki ne ovat, osaan jotenkin rennommin suhtautua kaikkeen. Että päivä kerrallaan ja humoria peliin niin hyvä tulee.
Meillä oli viimeisimmän vauvan kanssa suoraan sanottuna katastrofaalista; vauva nukkui vain sylissä ja silloinkin pikku torkkuja, itki paljon, en saanut aina rauhoittumaan vaikka mitä yritin. Tämä on meidän 7.vauva joten kokemuksen puutteesta ei ainakaan pitäisi johtua. Muut vauvat olleet paljon helpompihoitosia. Mutta tään nuorimman kanssa olen välillä tosi väsynyt ja ahdistunutkin; mietin kummassa on vikaa; minussa vai vauvassa vai molemmissa. Vauva-ajasta en ole päässyt juuri nauttimaan. Jos käydään jossakin, olen monesti itku kurkussa ja lannistuneena tullut pois, kun vauveli on itkenyt tai ollut kärttyinen. Tuntuu, että vain meillä menee näin huonosti. Nyt kun vauva 7kk, on jo helpompaa, onneksi. Joten kuvaamasi tuntemukset ovat tuttuja.
nukkunut. Tai jos nukkui, nukkui sylissäni.