Lapsille ikäeroksi 1v 6kk, onko muita?

ei se sen kummempaa ole, kuin elämän muutkaan yllätykset tai vaatimukset. Joillekin tulee kolmoset.... mieti sitä.



Meillä on ikäeroa niukasti alle 1 v. 6 kk. ja onhan se hiukan rankkaa hetkittäin lasten ollessa pienieä, erityisesti siinä 3-6 vuoden haarukassa.



Onneksi meillä on nuorempi tytär, joten nyt voi todeta, että ovat kuin sisarukset, vanhemman ollessa poika ja ikää heillä on noin 10 vuotta.



Nyt on kiva kun ovat noin lähellä toisiaan kaikessa.



Ihan tarkoituksella koitettiin tuota lyhyttä ikäeroa ja ollaan siihen tyytyväisiä, vaikkakin ensivuodet olivat ainakin meillä vaativia.

Meidän lapsilla on ikäeroa 1,5v. Siihen aikaan kun syntyivät oli aika tavanomainen ikäero, sillä siten sai jälkimmäisestäkin lapsesta kunnon äitiyspäivärahan (sittemmin tuli se 3v sääntö). Pikkulapsena oli kivaa, kun olivat niin samanikäisiä, nyt isompana tappelevat kyllä enemmän kuin hermot kestäisivät. Mutta saattaa olla, että tappelisivat yhtä paljon vaikka ikäeroa olisi enemmänkin. Olivat aika paita-peppua eskari-ikään saakka. 6-7v tekivät henkistä eroa toisistaan ja löysivät omat kaverit.

Onhan tää ollut aika raskasta. Isompi tosi mustasukkanen ja kun on muutenkin tosi temperamenttinen niin kyllä mä oon välillä vähän helisemässä täälä :)

Päiväunet meni aluksi samalla rytmillä mutta nyt pari viikkoa ollut niin että koko ajan jompikumpi hereillä.

Meillä siis kuopus nyt 3 kk.

Toivon ja uskon että kunhan tuo pikkunen alkaa liikkumaan niin saavat toisistaan rakkaat leikkikaverit :)



Yhdellä kaverilla syntyy keväällä kaksoset ja isosisko tulee olemaan silloin 1 v 3 kk.. Siinä on kyllä mun mielestä aika paljon enemmän haastetta :)

Hohhoijaa..



Meillä ikäerot 1v 2kk ja 1v 4kk.

Noihin vähätteliviin kommentteihin..

Kyllä minä ainakin olin raskausaikana peloissani kun ei tiennyt mitenkä asiat alkaa sujumaan.

Ja tietoinen olin myös siitä että on paljon muitakin samassa tilanteessa.

Pelotti kumminkin.

Älä ap huolehdi, kyllä se sujuu ihan hyvin :)

Minulla oli suurin huoli siitä että kuinka huonosti nukkuva esikoinen saa unta kun vauva itkee, ihmeen harvoin se on siihen herännyt vaikka pieni asunto :)

Ja mustasukkaisuus kohtaukset saan melkein aina menemään ohi niin että annan isommalle jonkun tehtävän.. Vaikka että mene hakemaan vauvalle vaippa.. Sitten se lähtee tärkeenä hakemaan niitä :)

Ja kuopuksen vauva-aika oli äärettömän raskas. :( Johtui siitä, että vauva ei juuri koskaan nukkunut, eikä keltään oikein saanut apua. Neuvolassa asiaa vähäteltiin eikä tajuttu, etten oikeasti saa nukkua kuin pari tuntia vuorokaudessa. Olin aivan uupunut ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Kun kuopus oli 1-2 v, lapset tappeli KOKO ajan. Sai olla koko ajan repimässä lapsia irti toisistaan.



Mutta nyt, kun lapset ovat 4 ja 6, niin sujuu hyvin. Tietty vieläkin tappelevat ja sanailevat paljon, mutta on paaaaaaaaaaaaljon helpompaa. Ja olen tyytyväinen, että on lyhyt ikäero. Niin tärkeitä ja läheisiä ovat toisilleen!

Mutta ei meillä todellakaan. Työläintä oli silloin, kun lapset olivat pieniä, toinen vielä vauva ja toinen vaippaikäinen taapero, joka ei vielä ymmärtänyt yhteistyön mukavuutta.



Mutta meidän lapset on olleet tuossa 3 - 6 vuoden iässä aivan parhaimmillaan. Kiinnostuksen kohteet on olleet samoja, kun ovat olleet samaa ikäluokkaa, eli kumpikaan ei vielä koulussa. Ovat leikkineet kaiken ajan yhdessä ja leikit ovat sujuneet hyvin yhteen.



Ei sitä rankinta aikaa ollut kuin ensimmäinen vuosi. Ja sitten toisena vuonna vaati vielä paljon voimia opettaa lapsia vähän isompien tavoille, isommalle vessatavat, pienemmälle syömiset ja kummallekin nukkumiset. Mutta kun nää perustoiminnot sai kuntoon, niin sittenhän äidin homma on ollut vain ruuasta huolehtimista ja leikin ohjaamista ajoittain, nukkumaan laittamista.

Kaksi iloista vaippaikäistä, toinen nukkui tosi hyvin ja molemmat söivät mitä vaan ja viihtyivät hyvin.

En muista että olisi ollut mitenkään raskasta, mistä olet saanut tuollaisen käsityksen?

ensimmäiset pari viikkoa meni ihmetellessä miten tästä selvitään mutta kun oikea rytmi alkaa löytyä niin kaikki sujuu paremmin.. ei siis kannata säikähtää aluksi..

vauva aikana ei kannata hirveästi kuvitella saavansa mitään tehtyä päivisin ja jos lapset nukkuu yhtä aikaa niin kannattaa nukkua itsekkin:)

Raskainta oli vauva-aika, sillä meillä oli myös talon rakentaminen menossa samaan aikaan. Kuopuksella(kin) oli koliikkia, esikoinen heräili edelleen paljon öisin jne. Nyt kun ovat 2 ja 4, on helppoa! 2v leikkii jo hyvin isomman kanssa.

Tosin meillä on vanhempi esikoinen, joka menee kouluun ensi vuonna.

Vauva on 1v 4kk, kun kolmas lapsi syntyy keväällä. Jännittää ja pelottaa. Aika paljon luotan tuohon esikoiseen, että auttelee vähän silloin, kun vauva syntyy. Meillä iskä on viikot aika usein työn takia poissa.

Nukkuivat molemmat pitkät päiväunet, ja melko pian myös samaan aikaan. Tietysti päivät täyttyvät aluksi vaippojen vaihdosta, syöttämisistä ja pukemisista. Toki hieman työlästä, mutta myös antoisaa. Meillä ei ollut mitään ihmeempiä mustasukkaisuuksia ja lapset ovat edelleen bestikset, ovat jo 8 ja 9.

seuraava 2v ja sitten syntyi vauva.

Halusin lapset peräjälkeen nuorena ja asennoiduin, että tämä on nyt tätä.

Ei nukuta, eikä ole omaa aikaa.

Nyt lapset ovat aikuisia ja olen tyytyväinen valintoihini.

seuraava 1v 8 kk ja nuorin 7kk, eli ikäero on nuorimmalla ja vanhimmallaki vaan 2,5 v :)

hiukan haipakkaa, kun vaippoja sai vaihtaa sarjatyönä jne. Mutta hyvin ollaan pärjätty, etenkin nykyään on helppoa ja mukavaa kun lapset ovat kuin paita ja peppu.

Isompi on nyt 2v3kk. Aika raskasta on se, että isommankin unet ovat käyneet rauhattomiksi vauvan tultua. Eli jompikumpi herää taatusti ja saattavat herättää myös toisensa. Plussaa on se, että pienempää ei tarvitse viihdyttää kun isompi tekee sen. Myös lasten yhteistä naureskelua ja vuorovaikutusta on ilo seurata. Jos muuttaisin nyt jotain niin antaisin uhmaikäiseni olla pari päivää viikossa virikehoidossa.

Jos joku sattuu vielä lukemaan tätä keskustelua, en suosittele näin pientä ikäeroa kellekkään. Tää on suoraan sanoen aivan helvettiä. Joka päivä odotan että tää vaan loppuis.

Ei järin harvinaista, kun ilmiöllä on nimikin: valekaksoset. Tuttavan peräkkäin vajaan vuoden ikäerolla samana kalenterivuonna syntyneet mukulat menivät yhtä aikaa ekaluokalle. Minun lasteni ikäero on 1 v 10 kk.