miten tällaisen ihmisen kanssa kannattaa kommunikoida?
Kohtalaisen läheistä sukua oleva, samanikäinen, lapset samanikäisiä, koulutustaso sama (korkeahko) ja lähes samalta alaltakin. Luulisi siis,että jutunjuurta riittää.
Mutta ongelmana on, että hän tulkitsee kaikki keskustelunavaukseni jonkinlaisia avunpyynnöiksi. Esim hän oli lähdössä meiltä ja hikoili posket punaisina pukiessaan omia lapsiaan. Sanoin, että kyllä taas talvella on kova homma puettamisessa, kun on kaksi lasta. Hän keskeytti pukemisen kertoakseen miten lapset tulee kerrospuettaa pakkaskelille, tutki isomman lapsemme hanskat ja totesi että ne täytyy vaihtaa ja vasta sitten jatkoi omien lastensa pukemista.
Tai esim muutama vuosi sitten olin viimeistelemässä graduani. Hän kysyi "Mitä kuuluu?" ja vastasin, että gradun kanssa enimmäkseen vietän illat. Hän alkoi selostaa miten aihe on valittava ja rajattava, neuvoi muutaman hyvän metodioppaan ja kehotti olemaan aktiivisesti yhteydessä ohjaajaan. Hän itse aloitti oman gradunsa vasta viime keväänä.
Miten voisin omalta osaltani helpottaa tällaista kommunikaation ongelmaa? Tässä kuussa tulemme taas olemaan paljon tekemisissä pyhien aikoihin.
Kommentit (2)
Ehkäpä joku haluaisi kommentoida :) En odota mitään täydellistä ratkaisua tähän pikku pulmaani, mutta jos jollakin olisi tarjota jonkinlaista ajatusta tai lähestymistapaa :)
ap
, että ongelmana on siis myös se, että keskustelu aina jäätyy alkuunsa, kun siitä puuttuu sellainen tyypillinen vastavuoroisuus.
Hänen kanssaan keskustelun kulku on kuin olisi lähettänyt kysymyksen johonkin lehden neuvontapalstalle ja saanut siihen lyhyen ja ytimekkään vastauksen. Ja siihen kommunikaatio katkeaa.
Mitenkäs voisin omia vuorovaikutustaitojani kehittää, että tämän henkilön kanssa juttu luistaisi sujuvammin. Vain todella harvoin tunnen, että kommunikaatio on kenenkään kanssa näin hankalaa, mikäli vain on yksi yhteinen kieli käytössä.
ap