kotiäitiys raskasta - onko se?

Ah! Miten kivaa kun on näitä pirtsakoita mielipidejeesuksia palstalla kuten ap!



Missä SINÄ olet klo 11 jos kaikki raskaantyön raataja on TÖISSÄ?

Ja miten SINULLA on aikaa tuijottaa mitä naapurissa tehdään? :D



Olen kotiäitinä. Tätä vielä seuraavat 2 vuotta! Iiiihanaa!!



Saan auttaa lapsia lähtemään kouluun, eskariin, mennään puistoon leikkimään.

Opetellaan pyöräilemään/hiihtämään/luistelemaan pienten kanssa, piirrellään, askarrellaan, lauletaan.

Opetellaan lukemaan ja laskemaan.

Tehdään läksyjä.



Meillä 1 nukkuu nyt päikkärit, toinen nukkuu päikkärinsä kahdelta, tämä nuorempi joka nukkuu nyt nukkuu sitten klo 16 toiset tirsat. Ja jatkuvasti on päiväunien aikaan 2-3 lasta hereellä. Riippuen noista isommista missä kukin on ja miten niitä tarttee hakea.

Tänään ollaan oltu kerran ulkona saattamassa ja 2 kertaa olisi jäljellä.



Siinä sivussa teen 6 hengen ruuat 5 kertaa päivässä, siivoan.

Ulkona jos sataa lunta niin arvaa kuka ne kolaa?



Tänään on pyykkipäivä ja pesen 6 koneellista pyykkiä. Sen verran on lajitteluun päätynyt odottamaan. Aloitan aamulla, lopetan kun lapset nukkuu yöunia ja koitan muistaa laittamassa koneet pyöriin aina kun ollaan kotona tultu jotain saattamasta enkä tee ruokaa tai leiki ipanoitten kanssa. ;)



Työpaikka odottaa. 3- vuorossa. Siihen tulee rutiini ja itse pidän työntekemisestä.



Oma Aamulehti odottaa pihalla laatikossa koska unohdin sen ottaa lasta saattaessa ja ei aikaa muutamaan tuntiin! :D

Nyt loppui meikäläisen kahvittelu ja tarttee tehdä ruoka. Pyykkikone odottaa. Sitten lapsien kuskaamista, välipala, päiväunet, taas yhden haku, ruaan valmistus, yksi torkuille.

Onneksi tänään illalla ei kukaan ipanoista harrasta mitään ja voi pelata lautapelejä! ;)

koen että työelämässä pääsee helpommalla. Kyllä se kaikki touhuaminen lasten kanssa on raskasta kun pitää tehdä asiat moneen kertaan uudellen ja uudelleen eikä todellakaan päikkäriaika tarkoita että äiti lepää. Lapset kun nukkuu niin äiti siivoaa jälkiä. Toista se oli kotiin tullessa töistä kun kukaan ei ollut laittanut kämppää sekaisin päivällä.

Ja sulla ei ole koululaisia ilmeisesti vielä ;)

Kun koululaisten äiti tulee töistä, on kämpää todella laitettu sekaisin. Enkä tarkoita hullua sotkemista ja riehumista, vaan välipalatouhut, ulkovaatteet huiskinhaiskin miten sattuu jne.

Tää on niin ihme oletus, ettei töissäkäyvillä ole kotitöitä yhtä paljon kuin kotona olijoilla. Kyllä tasan varmasti on jos on (pienehköjä) koululaisia.

Tästä on varmaan niin monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Omasta mielestäni kotona olo oli lomaa myös kolmen lapsen kanssa. Tylsää se oli välillä.

Tuhat kertaa mieluummin lähtisin duuniin ja jättäisin miehen osoittelemaan "lamppu, silmä, korva, pöytä, ankka..."

Tuhat kertaa mieluummin lähtisin duuniin ja jättäisin miehen osoittelemaan "lamppu, silmä, korva, pöytä, ankka..."

Se kun on ihan mahdollista.

Saat asiallisen vastauksen.

Kotiäitiys on vaativaa, jos muuten on ollut hyvin harrastus- ja työkeskeinen, saanut tyydytyksen ja omanarvontunnon asioista joita on vaikeata toteuttaa kotoa käsin ja lapsiin keskittyen.

Hyvä lapsenhoito vaatii aitoa läsnäolemista, aikuisuutta, johdonmukaisuutta, päivärytmiä ja elämänhallintaa. Omat tarpeensä joutuu väistämättä laittamaan toiselle sijalle, vaikka kaikkea ei saakaan unohtaa. Vaikein tämä tasapaino on saavuttaa oikeasti yksinäisillä yksinhuoltajilla.

Kun oppii löytämään mielekkyyden "ihan vaan kotona olemisesta" ja löytää reittinsä silti ulkomaailmaan ja sopusointuun itsensä kanssa, kotonaolo on todella palkitsevaa. Olen itse kasvanut juuri tuon reitin työkeskeisyydestä pullantuoksuun. Se vaati itsensä ja ajatustensa kanssa työn tekemistä. Oivalluksen siitä, että itsetuntoni ei ole kiinni muiden kannustuksesta ja arvonannosta.

Palaan aikanaan työelämään muodossa tai toisessa, mutta nyt nautin hitaasta elämäntahdista ja Omasta Päästäni. Viihdyn ajatusteni ja harrastusteni parissa loistavasti.

suurperheellinen

Eipä tarvinut aamulla klo 6 laittaa autoa lämpenemään,meikata,tehdä eväitä ja lähteä köröttelemään töihin.Iltapäivästä kaupan ja pk:n kautta kotiin jossa tiskit ja pyykit odottaa,puhumattakaan ylienergisistä koirista jotka on saatava heti lenkille.



MUTTA kotiäitiys näivetti minut henkisesti ihan täysin,vaikka aivojumpaksi opiskelinkin samalla avoimessa yliopistossa.Kyllä se muuten varsin leppoisaa oli

tilanteesta riippuen kotiäitiys voi olla rankkaa tai leppoisaa. Ja ennen kaikkea muistuttaisin, että ihmisarvoa ei vaan voi mitata sillä, onko kiireinen ja onko elämä rankkaa. Kotiäitiyden arvokkuus ei riipu siitä, onko se kovin hektistä kaikenlaisine virikkeellisine harrastuksineen jne. Lasta ei kiinnosta suorittaminen, eikä äitikään saa ylenmääräisiä kehuja siitä, että on tänään tehnyt jo niiiiin paljon. Fiilis ja omanarvontunto täytyy kaivaa esiin jostain ihan muusta kuin palkkakuitista ja muiden jakamasta arvostuksesta. Mutta minusta se on ihan tervettä, ja kotiäitiys on hyvä tilaisuus tällä tavalla "kasvaa ihmisenä".

tyyliin 3 alle 4-vuotiasta, on kotona kyllä aika hektistä.

Töihin pääsee siinä tapauksessa lepäämään.

Itselläni on kaksi lasta (taapero ja teini). Kotona on kyllä todella iisiä verrattuna työhöni, joka on vaativat asiantuntijatehtävä.



Kotona on ihanaa!

Tuhat kertaa mieluummin lähtisin duuniin ja jättäisin miehen osoittelemaan "lamppu, silmä, korva, pöytä, ankka..."

Niin ja vaativassa asiantuntijatehtävissä oleva mieheni haluaa myös kotiin. Hän on loput kotihoidontukiajasta lapsen kanssa kotona ja minä lähden elättämään perheemme ( :

Mieheni jää mielellään kotiin.

Lapset herää siinä klo 9.30. Ollaan yleensä miehen kans jo syöty aamupala ku ipanat tulee keittiöön ja syö aamupalan. Sen jälkeen yleensä katsovat piirrettyjä jonkun aikaa. Mies lähtee töihin ja itse laitan tiskikoneen ja pyykkikoneen päälle. (menee n 10-15 min) Sitten menne koneelle kolmannen kahvikupillisen kanssa ja luen päivän uutiset. Käyn AVlla nauramassa jonkun aikaa säälittäville kirjoituksille ja lähden lasten kans pihalle tai laitan ne pihalle keskenään. Riippuu jaksanko lähteä itse pihalle. :P järjestelen paikkoja ja imuroin yleensä lattiat ku kolme kissaa osaa kyllä karvoittaa matot. Lapset tulee sisälle ja leikkivät hetken keskenään. sitten syödään lounas jonka laittoon menee yleensä n.20 min.

Lounaan jälkeen lapset saa leikkiä keskenään. Saatan ottaa päikkärit jos tuntuu siltä. Kun herään pyydän lapsia keräämään lelut lattialta laatikoihin.

Pelataan tai piirretään lasten kanssa ennenkuin teen päiväruoan johon käytän aikaani joku 30-45min. Sitten mies tulee töistä kotiin. Lapset katsoo pikkukakkosta ruoan jälkeen ja me mennään miehen kanssa makkariin "halimaan". ;) Raskasta tästä tekee ehkä se että oon ihan viimeisillään raskaana ja koko ajan kipeä. :(

Odotan työelämää mielenkiinnolla. Olen aina ollut kotiäiti koska olen vielä tosi nuori.

nämä tyypit ovat kotiäiteinä jos eivät tykkää siitä hommasta. Eikö olisi järkevämpää mennä töihin kuin valittaa aivojen näivettymistä kotona?

ehdin istua täälläkin lasten leikkiessä ekskenään.



Töissä olleessa illat menevät vauhdilla, koko ajan saa juosta tukka putkelle.



Kotona olo on vaan tylsää, päivän kohokohtia postin tulo aj tällaiset netti keskustelut=)



Niin ja lapsia 7 eli en kotonakaan ihan lepää laakereilla. Mutta kotityöt ei töissä ollessa paljon vähene, kaupassa on käytävä aj pyykit pestävä.

Apllä ei taida lapsia siis ollakaan, mutta varmaankin monta tekee, kun pääsee siinä niin helpolla :)



Ei voida sanoa, onko kotiäitiys rankempaa kuin työssäkäyminen, vai ei. Sillä kaikki on niin tapauskohtaista. Toiset äidit jaksaa paremmin kuin toiset- aivan kuten työelämässäkin, toiset vois tehdä duunia 12 tuntia/päivä, kun toisia ei edes se 8 tuntia huvita...



Toisilla on vain 1 lapsi hoidettavana, toisilla useampi. Voin väittää, että se vaikuttaa suuresti työn rankkuuteen. Myös lasten persoonallisuus siihen vaikuttaa, toiset vaatii enemmän kuin toiset.



Ja kun nyt haluat työhön verrata, niin MIKÄ on se työ, johon vertaa? Katsokaas, kun on niitä vähän helpompia töitä ja sitten niitä hiema haastavampia, ja jotkut ehkä fyys. raskaita töitä. Riippu aika helkkarin paljon, mihin työhön vertaa. Ja siitä, pitääkö työstään, vai tekeekö sitä vain koska muutakaan ei ole.



Terveisin 3 alle 4 vuotiaan äiti :)



Ja omalla kohdallani voin sanoa, että rankempaa tämä on, ihan siitäkin syystä, että työtä tehdään 24/7. Isä, joka käy oikeissa töissä, saa tietysti viettää vapaa aikaa viikonloppuisin. Minulla sitä on silloin, kun hankin lapsenvahdin.

Näin koska siis jostain syystä miehetkin ajattelevat, että tämä on ihan helkkarin helppoa.

Nyt kahden kanssa olen ihan järkyttävän väsynyt, vaikka aina naureskelin kotiäitien valituksille.



Ensinnäkin univelka on aivan järkyttävää ja sen varjo seuraa mukana koko ajan. Mies käy tietysti töissä, joten hän saa nukkua sekä yön makeasti että vapaapäivinä niin pitkään kuin huvittaa. Minä en univelkoja pääse lyhentämään oikestaan koskaan. Olen kuullut urbaanilegendoja lapsista jotka nukkuvat aamuisin kymmeneen, valitettavasti meillä ei sellaisia löydy vaan herätään yleensä kuudelta tai viimeistään seitsämältä, mikäli olen saanut kunnolla edes nukahdettua nuorimmaisen heräilyiltä.



Mies tuntuu myös alitajuisesti täyttävän päivän omilla menoillaa koska minähän olen kotona "aina". Olen siis koko ajan lasten käytettävissä ja äitiäiti kaikuu aamusta iltaan. Äiti maitoo, äiti pyyhkimään, äiti nälkä, äiti tuu auttamaan, äiti tuu kattomaan... hetkenkään rauhaa en saa.



Sitten vielä olen luonne joka vaatii itseltään paljon, en siis oikein viitsi pistää miestä kokkaamaan ja luuttuamaan joten kotityöt jäävät minulle 99%. Muistelen kaiholla työssäoloaikoja, se oli niiiiin rentouttavaa.

Ja se on ympärivurokautista ja ympärivuotista.

Ilman lakisääteisiä.

olen ollut kotona ja nyt töissä. Kyllä kotona olo oli lomaa. välillä vähän yksinäistä kun ei lähellä asu monia lapsiperheitä eikä kavereilla ole pieniä lapsia. nyt teen samat hommat tai siis ainakin melkein työpäivän päätteeksi :) ja minulla on kaksi pientä

ja TÖISSÄKÄYNTI on ihan lomaa kotiäitiyden rinnalla! Töissä on mm. sellaisia ylellisyyksiä kuin

a) mahdollisuus piipahtaa pariksi minuutiksi vessaan ilman että kukaan kiljuu oven takana kurkku suorana "TUO LÖI MUA ÄITI MILLON SINÄ TULET AUTTAMAAN"

b) ruokatunti. Siis että PUOLI TUNTIA aikaa syödä ja rauhoittua!! Kotona? NEVER! Viisi minuuttia ilman että joku on jotain vaatimassa on ylellisyyttä!

c) kahvitauot. Uskomattomalta kuulostaa tuon kotiäidin elämä, että tuosta vain napsautellaan kahvinkeitin päälle ja sitten lojutaan taaperon kanssa lastenhuoneen lattialla.. Tai niin no, tietenkin, jos lapsia on vain yksi.

d) AIKUISSEURA! Itse olen kokenut ehkä raskaimmaksi sen, että ei ole mitään sosiaalista elämää. Siis jos ei satu asumaan leikkipuistojen lähellä eikä naapurissa ole toista kotivanhempaa josta saisi juttuseuraa päiväsaikaan.

Siis todellakin, töissä käydessä olen kokenut sen OMAKSI AJAKSI! Nauttinut aivan suunnattomasti! Kuvittelin joskus nuorena (ennen omia lapsia) että kotiäitiys on unelma-ammattini. Hyvin pian kävi selville, ettei ole. Rakastan lapsia, mutta en kestä sitä, ettei ole sosiaalista työverkostoa.

Tokikin, riippuuhan se työstäkin. Voisin kuvitella että esim. ärrän myyjänä on paljon raskaampaa, kun olen kuullut että esim. vessa- ja ruokatauot ovat vain unta, vaikka ovatkin lakiin kirjattuja oikeuksia. Siinä toki on sitä sosiaalista kanssakäymistä asiakkaiden kanssa, mutta hirveä kiire koko ajan. Näin olen siis KUULLUT, omakohtaista kokemusta ei siltä alalta ole, vaikka muusta asiakaspalvelusta (esim. erikoisliikkeissä ja kirjastossa) on.

kun opin että ei tämän tarvitsekaan olla yhtä suorittamista eikä äitiys tarkoita sitä, että vain minä olen lapsista vastuussa, vaan myös mieheni on.



Nyt meillä pyörii välillä pölypalloja nurkissa, en tehokkaasti siivoa joka päivä. Jos tuntuu joskus, että enpä viitsi keitellä perunoita, heitämme niitä ranskiksia uuniin. Ja jos ketään ei huvita mennä ulos, istutaan sitten sisällä. Joskus voi olla päivä, että minua ei huvita mennä ulos ja sekin on hyväksyttävää.



Päivärutiinit ovat hyvästä, mutta niistä joskus poikkeaminenkin on hyvästä.



Ja se loputon univelka, yöllä hyppäävät lapset, aamulla klo 6 reikä reikä ylöös. Ja kappas, voihan tuo mieskin ottaa vaikka viikonloppuna yhden yön ja aamun ja kummasti alkoi univajeet kadota.



Enkä myöskään kuuntele enää mummojen liirumlaarumia enkä ota kaikkea niin todesta. Teen niin kuin meistä tuntuu parhaalta.

Ilman lakisääteisiä.

(Kotiäitiys on ainoa työ jota tehdään 24/7)

koe äitiyttä työnä. Huvittava ajatus. siis kun olen oikeissa töissä ja kun tulen töistä kotiin niin olen taas töissä niinkö?

minulla on nykyään koululaisia 1lk, 3lk ja 4lk iltapäivät kotona ja pienemmät hoidossa ja itse töissä. Meillä on siistimpää ja vähemmän kotitöitä kuin ollessani kotona. Kaikki on siitä kiinni kuinka on viittinyt olla lasten kanssa ja kuinka ne on kasvattanut. Ei meidän lasten vaatteet loju lattialla. Reput on rivissä seinän vieres. Tiskikonetta ja tiskirättiä osaavat käyttää.

koen että työelämässä pääsee helpommalla. Kyllä se kaikki touhuaminen lasten kanssa on raskasta kun pitää tehdä asiat moneen kertaan uudellen ja uudelleen eikä todellakaan päikkäriaika tarkoita että äiti lepää. Lapset kun nukkuu niin äiti siivoaa jälkiä. Toista se oli kotiin tullessa töistä kun kukaan ei ollut laittanut kämppää sekaisin päivällä.

Ja sulla ei ole koululaisia ilmeisesti vielä ;) Kun koululaisten äiti tulee töistä, on kämpää todella laitettu sekaisin. Enkä tarkoita hullua sotkemista ja riehumista, vaan välipalatouhut, ulkovaatteet huiskinhaiskin miten sattuu jne. Tää on niin ihme oletus, ettei töissäkäyvillä ole kotitöitä yhtä paljon kuin kotona olijoilla. Kyllä tasan varmasti on jos on (pienehköjä) koululaisia. Tästä on varmaan niin monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Omasta mielestäni kotona olo oli lomaa myös kolmen lapsen kanssa. Tylsää se oli välillä.