kotiäitiys raskasta - onko se?

on 11kk ja 2v 2kk lapset, mies töissä 06.30-16.30 ja välillä pois kokonaan kotoa. Iso talo jossa rempat kesken eikä juurikaan apua saatavilla. Nyt ollaan sairastettu syyskuun alusta asti putkeen kaikki mahdolliset taudit ja lapset ovat vielä allergisia. Nyt oon huomannu olevani väsynyt ja kärttyisä.. (ikävä kyllä..) Jos tarttis vielä töissä käydä niin sais kyllä hoitoon kärrätä meikäläisen. Nyt saa edes tunnin pari huilata ja tehdä rästissä olevia kotitöitä (juu, kahden näin pienen kans ei voi tehdä yhdessä niitä..) kun ne on päikkäreillä. Mutta kait se tästä kun tuo sairastaminen nyt saakeli loppuis jo..

Välillä kaikki sujuu mutkattomasti ja lampsin sinne postilaatikolle iltapäivästä yöhousuissa..ihan vaan siksi että yöllä on vauvan kanssa valvottu pitkät pätkät...siivottu verisia lakanoita kun yhdellä on nenä vuotanut petiin ja kuunneltu loppuaika paria yskivää lasta=)

Mutta ne päivän on ihania kun ei oo kiire mihinkään..ne on katastrofeja kun samalle päivälle sattuu monta pakollista menoa=)

4:n lapsen koti-äiti=)

tosin eräs kaveri sanoi minulle että on teillä rankkaa varmaan kun 3 pientä lasta. Minua huvitti ja hävetti kommentti. Itse hän myös ollut kotona kahden lapsen kanssa parisen vuotta ja sanoi että ei ole mitään helppoa sekään. En tiedä ehkä se on asenteestakin kiinni ja lasten perusluonteesta. Minä tykkään olla kotona ja kyllä tässä ei pahemminn sohvilla istuskella ja syödäkään ei ehdi. Nytkin pitää mennä:D Paremmin kalorit äitinä kuluu kuin jossain toimistotyössä istumalla.

Nyt kahden kanssa olen ihan järkyttävän väsynyt, vaikka aina naureskelin kotiäitien valituksille.

Ensinnäkin univelka on aivan järkyttävää ja sen varjo seuraa mukana koko ajan. Mies käy tietysti töissä, joten hän saa nukkua sekä yön makeasti että vapaapäivinä niin pitkään kuin huvittaa. Minä en univelkoja pääse lyhentämään oikestaan koskaan. Olen kuullut urbaanilegendoja lapsista jotka nukkuvat aamuisin kymmeneen, valitettavasti meillä ei sellaisia löydy vaan herätään yleensä kuudelta tai viimeistään seitsämältä, mikäli olen saanut kunnolla edes nukahdettua nuorimmaisen heräilyiltä.

Mies tuntuu myös alitajuisesti täyttävän päivän omilla menoillaa koska minähän olen kotona "aina". Olen siis koko ajan lasten käytettävissä ja äitiäiti kaikuu aamusta iltaan. Äiti maitoo, äiti pyyhkimään, äiti nälkä, äiti tuu auttamaan, äiti tuu kattomaan... hetkenkään rauhaa en saa.

Sitten vielä olen luonne joka vaatii itseltään paljon, en siis oikein viitsi pistää miestä kokkaamaan ja luuttuamaan joten kotityöt jäävät minulle 99%. Muistelen kaiholla työssäoloaikoja, se oli niiiiin rentouttavaa.

mies voisi tulla vähän vastaan. Antaisi sinun nukkua vaikka lauantai-aamuna pitkään, hän saa sitten sunnuntaina. Työ se kotiäitiyskin minusta on, joten en näe mitään järkeä, että nainen polttaa itsensä loppuun (huonot yöunet jne.) kun mies pääsee helpommalla vain siksi, että käy "oikeissa" töissä. Ne lapset ovat kuitenkin kummankin.

Nyt ainakin tuntuu siltä..



Lapset 7kk ja 2v 2kk. Yöt nukun huonosti yleensä vauva kainalossa. Herään väsyneenä viimeistään klo7. Aamutoimet ja puurot, itse juon kylmän kahvin kunhan kakka yllärit ja oksennukset on siivottu. Sitten ulkoilua jos terveinä.Nyt molemmilla niin kovat yskät että ulkoilu rajoittui n 30 min. Sitten taas ruokailuja ja pottailuja. Seuraavaksi vuorossa tappelu päiväunista. Tänään ilmeisesti isompi jätttää väliin 2tunnin taistelun jälkeen ja pienemälle riitti 1tunti. sitten seuraakin pitkä ja tylsä ilta kun pitäisi viihdyttää ja ruokkia lapsia. Mies siis iltavuorossa eikä aina viitti änkeä kaveriperheisiin kylään sotkemaan heidän laatuaikaansa. Iltatoimet ja puurot saakin sitten taas pinnan kireälle kun yksin pitää niistä selvitä. Mikäpäs sen mukavampaa miehelle kuin tulla hiljaiseen kotiin lasten jo nukkuessa.



Tässäkään en ehdi kirjoitusasua tarkkailla kun pienempi pomppii sylissä. Ilmeisesti haluaisi kirjoittaa oman mielipiteensä. Laskin hetkeksi maahan ja nyt sillä on koiran luu suussa. Hups.



Kuullostaa kauhean katkeralta kotiäidiltä mut ihmettelen suuresti itseäni kun olen silti mieluummin kotona lasten kanssa kuin töissä.

kolmen lapsen kanssa.



Viime yön olen valvonut kasvojen hermokivun kanssa, vetänyt aamulla vielä kolmiolääkettä naamariin, eikä mikään auta. Mies ei voi olla töistä pois sen takia, että vaimo on kipee. Pää on ku haminan kaupunki, aamulla vielä kävelin päin seiniä ja pudottelin lasten aamupalat lattialle... Hammasääkärin ajaksi sain sentään lapsenvahdin, mutta mitään vikaa ei löydy. Ota lisää särkylääkettä! Joopa joo... (Kesällä jo oireili ja silloin on kuvattu pää eestä ja takaa, nyt epäilyn kohteena oli sit hampaat.. Mut eipä oo reikiäkään..)



Nyt on kipu onneksi vähän helpottanut, mutta särkylääkekrapulaa pukkais ja vanhastaa tiedän, että kohta oksennetaan kaikki mitä on ehtinyt päivän aikaan syödä ja eiliset toisesta päästä...



Jotenkin olen saanut lapsille ruokaa ja telkkarin kaukosäädin onneks on pysynyt sen verran näpeissä, että istutin ipanat telkkarin ääreen...



Pikkasen meinaa jo ruveta väsyttämään. Heräsin eilen aamulla klo 7. Onneks tulee mies kohta kotiin ja saa sammua.. Jos sinnittelee siihen saakka hereilllä...