Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi apua tuota meidän ekaluokkalaista!
30.11.2010 |
Kouulaisen kanssa on sovittu, että soitta minulle aina koulusta kotiin lähtiessään. Olen kotona kakkosen kanssa, joka nukkuu päiväunia koulun päättymisen aikaan, ja koululaisen hakeminen on siksi hankalaa. No, matka ei ole pitkä, joten kävely ei ole ongelma.
Tänäänkin lapsi soitti, mutta saapui sitten kotiin tavallista pidemmän ajan kuluttua. Kertoi sitten heti sisälle päästyään, että toinen hanska oli pudonnut matkalla, kun olivat leikkineet osittain samaa matkaa kulkevien kanssa. Ja mitä lapsi olikaan saanut päähänsä: mennyt kysymään tietöitä tekevältä porukalta, ovatko nähneet hanskaa. No eivät olleet, mutta yksi oli ehdottanut, että voi lähteä sitä avuksi etsimään. Autolla olivat palanneet koululle päin, hanska löynytyt ja lapsi tullut kyydissä siihen tyämaan kohdalle. Siitä oli sitten jatkanut kotiin kävellen.
Arvatkaa vaan, säikähdinkö, kun lapsi kertoi tarinansa. Koko syksy on juteltu siitä, ettei kenenkään vieraan kyytiin saa lähteä mistään syystä. Kun tästä mainitsin, lapsi purskahti itkuun ja säikähti ilmeisesti itsekin. Jutellessa sanoi vaan, että ne työmiehet oli ihan mukavia. Ilmeisesti lapsi ajatteli, että kun itse pyysi apua, niin vieraisiin saattoi luottaa.
Että näin hyvin näyttää ohjeet ja neuvot pysyvän mielessä. Ihmettelin sitten, miksei lapsi soittanut minulle tai tullut ilman hanskaa kotiin, niin sanoi vaan, että halusi itse löytää rukkasensa. Eikä vaan ollut tullut mieleen soittaa kotiin tai kävellä yhden hanskan kanssa.
Kyllä nyt on äidillä kamala olo. Mitään ei sattunut, ja toisaalta lapsi osoitti olevansa rohkea ja neuvokas, kun osasi pyytää apua. Ja toisaalta taas osoitti todella, miten pieni vielä on.
Mutta tämän jälkeen ehkä tajuaa, että ei vieraiden kyytiin mene.
Kommentit (12)
Kyllä on maailma mennyt pahaksi kun tarttee pelätä jo kunnan työmiehiä. Ei kai tässä kohta uskalla lastaan päästää kouluunkaan ilman aseellista saattajaa. Ollaan samassa pisteessä kuin Ameriikassa tätä menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt turhaan ja paljon...
voi voi.
Jatkossa suosittelen, että viet ja haet, pääset korostamaan tuota, että kehenkään ei voi luottaa.
Itse asiassa lapsesi toimi ihan fiksusti.
minusta lapsi on toiminut hienosti. kertoo siitä että huolehtii omista asoistaan kun on mennyt etsimään hanskaa. kuin myös aikuinen on toiminut ystävällisesti kun on auttanu ja tarjonnut kyydin pakkasella. nyt kehut lasta ja etsit työmiehen käsiisi ja kiität häntäkin.
Ymmärrän mitä tarkoitat ap. "Vieraiden kyytiin ei saa mennä" on aika yksinkertainen sääntö ja silti se unohtui helposti. Ekaluokkalaisen mielestä mies ei varmaankaan ollut enää "vieras" kun olivat jo jutelleet, ainakin meidän viisivuotiaan logiikka toimii niin.
Ei tällaisissa asioissa oikein voi jättää mitään harmaata aluetta lapselle tulkittavaksi milloin voi luottaa vieraisiin ja milloin ei. Jotain olisi voinut tapahtua. Ei siihen montaa minuuttia tarvita.
Lapselle en ollut toiminnastaan vihainen. Toki lapsi huomasi, että säikähdin tapahtumaa, ja säikähti itsekin, kun tajusi, mitä oli tehnyt. Ja oikeastihan kaikki ikävät mahdollisuudet ovat vain minun päässäni, lapsi toimi, miten parhaiten osasi.
Kehuakaan en kyllä aio, työmiestä voisin kyllä kiittää. Ja samalla ehkä mainita, että vastaavassa tilanteessa voisi olla järkevämpää pyytää vaikka lasta soittamaan ensin kotiin, ennen kuin lähtee kyyditsemään. Vaikka varmasti hyvää tarkoittaisikin.
Kaikkea sitä eteen tulee näiden lasten kanssa. Toisaalta itse kuljeskelin hyvin vapaasti koulusta kotiin, eikä siellä aina edes ollut ketään odottamassa. Jotenkin vaan tuntuu, että maailma on muuttumut sitten 80-90-lukujen. En vaan uskalla antaa lasteni liikkua yhtä vapaasti, kun olen itse saanut liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vaan tuntuu, että maailma on muuttumut sitten 80-90-lukujen. En vaan uskalla antaa lasteni liikkua yhtä vapaasti, kun olen itse saanut liikkua.
Olet vain itse vaihtanut roolia lapsesta vanhemmaksi. Luet uutisia sillä painotuksella, ja mieleesi painuvat kaikki pienetkin maininnat, kuinka joku lapsi on vaikka eksynyt jossain jenkkilässä. Ennen uutisoinnissa pidettiin tärkeämpänä lähellä tapahtuvia asioita, nyt kaikkea, mikä ihmisiä järkyttää (eli mikä myy).
Itsekin elin lapsuuteni 80-90-luvuilla, ja äitini oli soittamassa poliiseja jos olin vartin myöhässä sovitusta ajasta, "kun maailma on niin erilainen nykyään".
Olet huolehtiva äiti, joka kasvattaa ja opettaa lapsiaan. En voi tajuta miten joku voi ajatella, että lapsi on neuvokas, kun lähtee ventovieraan kyytiin, kun yrittää olla omatoiminen.
Sitä paitsi ihmettelen vähän työmiehiestäkin, että lähtee lapsen kanssa autolla etsimään hanskaa. Olisi sanonut, että juokse kotiin, ettei sormes palellu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä shittiä taas sataa niskaan ap:lle!
Olet huolehtiva äiti, joka kasvattaa ja opettaa lapsiaan. En voi tajuta miten joku voi ajatella, että lapsi on neuvokas, kun lähtee ventovieraan kyytiin, kun yrittää olla omatoiminen. Sitä paitsi ihmettelen vähän työmiehiestäkin, että lähtee lapsen kanssa autolla etsimään hanskaa. Olisi sanonut, että juokse kotiin, ettei sormes palellu. :)
Samaa mieltä!
Kyllä minäkin olisin varmasti säikähtänyt ja lapseni on sentään 11 ja 12 vuotiaita!
Tässä tapauksessa mäkätit,ja varmasti olisit mäkättänyt jos lapsi olisi yksinään mennyt hanskaa etsimään ja myöhästynyt siksi.Tai entä jos olisi tullutkin ilman hanskaa kotiin,valitusta olisi varmasti kuullut siitäkin,vai mitä?
Ei toki vieraan kyytiin saa mennä,mutta saa sitä maalaisjärkeäkin joskus käyttää.Eihän tuo lapsesi varmaan ikinä uskalla keneenkään luottaa jos ei apua edes saa mennä pyytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan juu työporukasta joku voisi kaapata lapsen muiden mitään huomaamatta...
Alue: Aihe vapaa
joko kirjoitin epäselvästi tai sitten luettua ei ymmärretä. Kukaan ei kaapannut lastani. Lapseni oli kysynyt, ovatko työmiehet nähneet hanskaa, jonka jälkeen yksi oli ehdottanut, että voi auttaa etsimään. Lapsi oli ottanut tarjotun avun vastaan ja lähtenyt kyytiin.
Lapsi ei myöskään viipynyt matkalla paljoa normaalia kauempaa. En siis ollut ehtinyt huolestua. Siinä tapauksessa olisin tietenkin soittanut perään. Olin jutellut lapsen kanssa puhelimessa aivan kuten ennenkin hänen lähtiessään koulusta kotiin.
Erikoinen ratkaisu kyllä myös tuolta työmieheltä ottaen huomioon, että lehdissä on ollut aika paljon kirjoittelua kaikenlaisista hiippareista. Tässä tapauksessa tuo mies oli todennäköisesti vaan halunnut auttaa ja olla ystävällinen. pakkastakin kun ulkona on jonkin verran. Toisinkin olisi voinut olla.
Rajanveto tässä onkin se hankala juttu. En halua, että lapseni alkaa pelkäämään ihmisiä, ja apua pitääkin uskaltaa tarvittaessa pyytää. Mutta ei ihan noin rohkea ja luottavainenkaan tarvitsisi olla.
Ja ei ole provo, vaikka toivoisin kyllä keksineeni koko jutun.