Mikä on ettei anopille mene jakeluun ettemme halua lapsille suklaakalentereita?!
No niin. Taas ne annettiin 2 v ja 4 v lapsille ne suklaajoulukalenterit. Ilman, että kysyttiin vanhemmilta mitään. Sama taistelu jo 4 vuotta. Anoppi on läski ja haluaa kait meidänkin lapset sellaisiksi? Meillä kun sitä namia ei joka päivä napostella.
Oma äitini sentään tajuaa, kun sanotaan. Tämä touhutäti ei. Ärsyttävintä on, että suoraan annetaan lapsille ja sitten äiti (isä) saa olla se ilkeä joka asiasta naputtaa.
Onko tämä vaan meidän perheen ongelma?
Joulu on vaan kerran vuodessa vaan... Niin on kuten pääsiäinen, vappu, juhannus jne. Ja aina joku samanlainen juttu meneillään.
Kommentit (98)
Ap:n perheen jouluaaton kun koko perhe on koolla olohuoneessa, muovisen pöytäkuusen valot loistavat ja lapset mussuttavat tohkeissaan joulupukin tuomia suklaapukkeja ja ap miehensä kanssa syövät mysliä sohvalla, keittiössä odottavat viipaleet kalkkunaa ja pullo light-glögiä sekä omenoita ja herneitä. Kunnes tapahtuu jotain odottamatonta: ovikellon ääni rikkoo joulurauhan, katseet kääntyvät ikkunaan, ikkunasta näkyy leveä hahmo, ap kuiskaa: ei avata ja siinä samassa lapset alkavat kiljua mummo mummo mummo tuli. Lopulta ap päästää irti jo punakan miehensä kaulassa olevasta joulupukin tuomasta kaulahuivista ja kohtalokas tapahtumasarja voi alkaa... Joka päättyy maaliskuussa kun suklaarasiat ovat vihdoin saatu tyhjäksi eikä vähiten sen vuoksi että ap:lla kävi pieni vahinko tammikuun loppulla kun osa suklaista tipahtivat vessan pönttöön.
24 päivänä pienen suklaanapin? Sama lapsi syö todennäköisesti palan ruisleipää (sisältää sokeria saman verran kuin 4 sokeripalaa) tai jopa juo joskus mehua (sokeria 5-8 palaa/lasi) puhumattakaan siitä, että lapsi syö omenan tai banaanin (sokeria 4-7 palaa/hedelmä).
Mitä pahaa sille lapselle tapahtuu, jos se saa suklaakalenterin, avaa joka päivä luukun ja syö sen suklaan? Meillä on kolme lasta kokenut moisen jo yli 10 joulun ajan, ei reikiä hampaissa, ei läskiä, ei sokeriaddiktiota, todistukset luokan parhaita jne. eli mitä kamalaa vielä tulee tapahtumaan sen kalenterin takia?
Ei sokereista, kaloreista tms.
Suklaa on karkkia. Karkkia syödään karkkipäivänä, so. kerran viikossa.
Poikkeuksen siihen tekevät vain juhlapäivät (synttärit, jouluaatto, vappu ym.). Ei mikään tietty kuukausi.
ole paljon haasteita elämässä, kun pitää suklaista vohkata.
No miten se olisi pitänyt muotoilla se meidän perhe, jos kyseessä on harmistuneet minä ja mieheni? Minun ja mieheni ja lastemme perhe?
No, kiitos kuitenkin, että sain tänne purkaa turhautumiseni, kun en viitsi anopille (taas) muuten kuin kauniisti asiasta sanoa.
Toivon, että lapset jo unohtivat koko kalenterit. Luulen, että tuo Bakugan on enemmän mieleinen muutenkin :).
AP
Todella sääliksi käy miehen äiti, luuletko olevasi miellyttävä miniä?
Mutta, miks on niin vaikeeta noudattaa vanhempien toiveita. ei se tee anopista yhtään huonompaa, jos ostaakin lapsille kuvakalenterit. luultavasti lapset (joilla ei oo ollut suklaakalenteria) on ihan yhtä tyytyväisiä niihinkin.
jos anoppi tai omat vanhempani joskus muistaisivat lapsiamme ja vieläpä ihanalla suklaakalentereilla! Olisivat lapsetkin innoissaan. Olet ap todella nipo ja kiittämätön. Etkö voi asettua lastesi asemaan edes jouluna...?
Siinä yhdessä suklaapalassa on suunnilleen 30 kcal, ei juuri mitään. Ei ole väliä sillä syökö joka päivä suklaata, vaan ruokavalion kokonaisuudella.
Sinänsä on tietysti hyvä idea opettaa lapset siihen, ettei namia syödä joka päivä, mutta joulun aika onkin special-aikaa ja lapsille aivan erityisen taianomaista. Itse olen pysynyt hoikkana vaikka minulla on ollut suklaakalentereita vielä aikuisenakin :D
Eli RELAA. Toki sinänsä anopin pitäisi kunnioittaa teidän toiveita, mutta perustelusi kalenterikiellolle eivät vakuuta ainakaan minua.
kun haukkuu anoppiaan läskiksi. Toivottavasti miehesi tietää, mitä kirjoitat hänen äidistään. Huonon valinnan on poika tehnyt suhteesi.
Oma äitini taas kokoaa jouluksi krääsäkalenterin, kun kuulemma on herkuttelusta puhuttu tuomittavaan sävyyn (kuka? en minä ainakaan). Äitini siis on tehnyt sellasen "seinätaulun", jossa on pussuka joka päivälle ja sinne sitten käy tonttu laittamassa joka päivä oikean päivän kohdalle jotain pientä tavaraa.
Kivaa on se, että tonttu tuo pussukan yöllä, kun lapsi nukkuu, joten kannattaa mennä nukkumaan ajoissa (lapsen mielestä). Lapsi iloitsee kovasti pussukoiden sisällöstä (hiuspinnejä, pikkuleluja, kuulia, tarroja, superpalloja jne.) mutta sitten niitä on lojuu ympäriinsä, kun muutenkin on tavaraa tupa täynnä. Itse ehkä pitäisin enemmän suklaakalenterista, joka syödään ja se siitä sitten.
En kuitenkaan ole sanonut mitään, koska lapseni iloitsee kalenterista ja muutenkin tapanani ei ole rajoittaa tuomisia. Itse en juuri osta lapselleni leluja, tai oikeastaan mitään, saa niitä niin paljon muilta ihmisiltä.
Itse ostin kyllä lapsilleni suklaakalenterin, koska yksi sellainen ei ole mielestäni paha. Anoppi on sitä mieltä ettei moista tarvita ja lahjoittaa aina kuvakalenterin kun "se on niin kiva kun saa katsoa ne kuvat." Just joo. Ihan ok, ei se mua haittaa. Mutta mun oma äiti!! Siihen palaa käämit. Se ei todellakaan tajua sitä rajaa, joka on vanhemman ja isovanhemman päätäntävallan välissä. Hän olisi jo ostamassa niitä lelukalentereja, mihin minä kyllä vedän rajan! Joulukuussa on synttärit vielä joulun lisäksi, ei siis todellakaan sellaista tilpehööriä meille kiitos. Tämän olen sanonut suoraan, mutta uhkaa silti ostaa ainakin mummolaan. Siitä vain. Sitten ei joulukuussa enää vierailla mummolassa...
Vanhemmilla on oikeus ja VELVOLLISUUS päättä rajoista omalle lapselle. Näitä rajoja tulisi isovanhempienkin noudattaa..
Ja uskokaa pois. Joku joulukalenteri on pisara valtameressä...
ettekö te nyt tajua ap:n pointtia?
ei ap:n ongelma ole vain tuo suklaakalenteri!!
vaan se että anoppi kuskaa joka juhla ym. karkkia lapsille vaikka on kielletty.
jos ap ei halua että lapset syö noin pieninä karkkia niin ne ei silloin syö.
ja anopinkin pitäisi olla aikuinen ja imeä pettymyksensä itseensä ja olla ostamatta karkkia.
mä ymmärrän ihan täysin mutta muut ei näy ymmärtävän!
sitä vain ihmettelen miten täällä niin moni suu vaahdossa puolustaa sitä että pienten lasten pitää saada syödä ne karkit!
kuinka itse osti suklaakalenterit 2- ja 4-vuotiaille, niin johan nousisi haloo! Kuinka niin pienet ei tarvitse mitään suklaakalenteria ja kuinka päivittäinen suklaamässytys ei tee hyvää hampaillekaan (joulu ei ole mikään syy) jne.
Ap:n perheen jouluaaton kun koko perhe on koolla olohuoneessa, muovisen pöytäkuusen valot loistavat ja lapset mussuttavat tohkeissaan joulupukin tuomia suklaapukkeja ja ap miehensä kanssa syövät mysliä sohvalla, keittiössä odottavat viipaleet kalkkunaa ja pullo light-glögiä sekä omenoita ja herneitä. Kunnes tapahtuu jotain odottamatonta: ovikellon ääni rikkoo joulurauhan, katseet kääntyvät ikkunaan, ikkunasta näkyy leveä hahmo, ap kuiskaa: ei avata ja siinä samassa lapset alkavat kiljua mummo mummo mummo tuli. Lopulta ap päästää irti jo punakan miehensä kaulassa olevasta joulupukin tuomasta kaulahuivista ja kohtalokas tapahtumasarja voi alkaa... Joka päättyy maaliskuussa kun suklaarasiat ovat vihdoin saatu tyhjäksi eikä vähiten sen vuoksi että ap:lla kävi pieni vahinko tammikuun loppulla kun osa suklaista tipahtivat vessan pönttöön.
ja nyt tömähdän ja kovaa maahan.
Eli täällä on kanta, että karkkia saa antaa vaikka joka päivä vaikka onkin kyse vain yhdestä karkista ja "vain" 24 päivästä.
Siis meillä on eskari ja koululainen, enkä todellakaan osta heille suklaakalentereita. Mieluummin maksan reilummin ja ostan tavarakalenterit, joilla voi sitten vielä leikkiäkin. (lego, petshop).
Ja tämä ei ole mistäään läskeistä kyse, vaan hampaista. Joo, tiedän hampaat voi pestä, mutta silti ajatuskin puistattaaa 24 päiväisestä karkin syömisestä.
Ja toisekseen se suklaahan on aivan kamalaa. Mieluummin ostan levyllisen sinistä lauantaiksi ja syökyyt silloin kerralla koko levyn jos haluavat, mutta ei "palanen silloin ja toinen tällöin".
Niin kuin joku mainitsikin, niin varmasti jos ap olisi kertonut ostaneensa itse kalenterit, niin varmasti olisi jo uhkailtu lastensuojeluviranomaisilla.
Itse ostin kyllä lapsilleni suklaakalenterin, koska yksi sellainen ei ole mielestäni paha. Anoppi on sitä mieltä ettei moista tarvita ja lahjoittaa aina kuvakalenterin kun "se on niin kiva kun saa katsoa ne kuvat." Just joo. Ihan ok, ei se mua haittaa. Mutta mun oma äiti!! Siihen palaa käämit. Se ei todellakaan tajua sitä rajaa, joka on vanhemman ja isovanhemman päätäntävallan välissä. Hän olisi jo ostamassa niitä lelukalentereja, mihin minä kyllä vedän rajan! Joulukuussa on synttärit vielä joulun lisäksi, ei siis todellakaan sellaista tilpehööriä meille kiitos. Tämän olen sanonut suoraan, mutta uhkaa silti ostaa ainakin mummolaan. Siitä vain. Sitten ei joulukuussa enää vierailla mummolassa... Vanhemmilla on oikeus ja VELVOLLISUUS päättä rajoista omalle lapselle. Näitä rajoja tulisi isovanhempienkin noudattaa.. Ja uskokaa pois. Joku joulukalenteri on pisara valtameressä...
Esimerkiksi sellainen on hyvä, että lapsenlasta ei ilman vanhempaa oteta kyläilemään. Tai että lapsenlapsia ei tulla hoitamaan, koska vanhempien asiahan se on lapsistaan huolta pitää. Tai kenellekään ei anneta lahjoja ja joulu vietetään siellä, missä on kivaa eikä siellä, missä laset ja miniät koko ajan natisevat.
on taas tänään syöty. Eikä lapselle voi antaa pientä nappia. Onneksi on tyttärillä vain perheet, poika ei onneksi ole vielä ottanut puolisoa itselleen. Vävyt ei puutu ollenkaan meidän juttuihin.