Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ettei anopille mene jakeluun ettemme halua lapsille suklaakalentereita?!
29.11.2010 |
No niin. Taas ne annettiin 2 v ja 4 v lapsille ne suklaajoulukalenterit. Ilman, että kysyttiin vanhemmilta mitään. Sama taistelu jo 4 vuotta. Anoppi on läski ja haluaa kait meidänkin lapset sellaisiksi? Meillä kun sitä namia ei joka päivä napostella.
Oma äitini sentään tajuaa, kun sanotaan. Tämä touhutäti ei. Ärsyttävintä on, että suoraan annetaan lapsille ja sitten äiti (isä) saa olla se ilkeä joka asiasta naputtaa.
Onko tämä vaan meidän perheen ongelma?
Joulu on vaan kerran vuodessa vaan... Niin on kuten pääsiäinen, vappu, juhannus jne. Ja aina joku samanlainen juttu meneillään.
Kommentit (98)
Tuntuu että tähän on kirjoittanut täysin eri sakki kuin yleensä, kun anopit teilataan oikeasti mitättömästäkin syystä ! Törkeää ylitsekävelyä ap:n anopilta, mikä tässä oli se pointti, ei se kalenteri. Oma anoppini harrastaa ihan samaa, tänä vuonna meidän kolme lastamme sai yhden yhteisen suklaakalenterin ! Hienoa ongelmanratkaisukykyä ! Meillä lapset ei myöskään saa karkkia kuin kerran viikkoon, enkä enää usko, ettei anoppi sitä muista monen vuoden kokemuksella. Vetoaa aina siihen, että kun mummi tulee kylään( tai lapset mummin luo) niin voi olla vähän herkkujakin. Nostaa siis itsensä eriarvoiseen asemaan muihin vieraisiin nähden. Jos lapset saisi karkkia aina kun meillä joku käy, niin nehän söisi melkein joka päivä. Anoppi vaan on ilmeisesti ainoa kenen saapumista täytyy juhlistaa kaiken maailman herkuilla. Ja sitten sen lelukrääsän kantaminen mukanaan onkin asia ihan erikseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä meilläkään karkkia syödä joka päivä vaan kerran viikossa on karkkipäivä mutta joulukuussa saavat suklaankalenterin ja sen namin syödä päivittäin.Eipä se suurta vahinkoa tee ja hampaat pestään sitten paremmin.Olen lapsille selittänyt että joulukuu on poikkeus karkin syömisessä ja he ovat sen ymmärtäneet.Ei siitä läskiksi muutu jos pienen suklaan syö päivittäin.Ei kannata olla niin nipo..Ei se maailma kaadu siihen!!!
Mä muistan lapsuudesta yhden kaverin, joka ei saanut syödä ollenkaan mitään karkkia, ei kakkuakaa, ei keksejä tms. Alle kouluikäisenä se onnistui, mutta jossain synttäreillä hän nakerteli onnettoman näköisenä porkkananpalaa, hapankorppua tms. Ja, yllätys: karkinsyönti taisi riistäytyä käsistä sitten, kun koululaisena alkoi olla omaa rahaa käytössä.
Ja toinen juttu; mun yks poika tykkää kovasti suklaasta, ja joskus 5-vuotiaana hän söi koko suklaakalenterin suklaat kerralla. Nyt hän on jo 10 v ja on kertonut, kuinka silloin harmitti, kun itsellä ei ollut enää mitään ja pikkuveli söi joka aamu suklaan. oppipa siitä ehkä jotain :). Mun mielestä suklaakalenteri on lapsen oma ja lapsi saa tehdä sillä mitä haluaa (paitsi syötttää koirille).
sitten se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Söin ekan kerran karkkia (siis ihan vaan yhden karkin) 4-vuotiaana. Seuraavan kerran söin pienen suklaapatukan 5-vuotiaana. Kouluiässä söin karkkia säännöllisemmin, mutta huomattavasti keskimääräistä vähemmän. Esim. säännöllistä karkkipäivää ei mulla ollut.
Aikuisiällä olen syönyt karkkia vain silloin, kun joku on sitä tarjonnut siten, etten ole kehdannut kieltäytyä. En tykkää varsinaisista karkeista. Suklaata olen syönyt aikuisiällä satunnaisesti. Määrää rajoittaa kallis maku ;).
Mä olen ylipäänsä meidän lapsilla ei ole karkkipäivää, mutta suklaajoulukalenteri kyllä on. Ja voin lyödä vaikka vetoa, että meidän perheessä karkkia syödään huomattavasti vähemmän kuin niissä kodeissa, joissa karkkipäivänä karkkia vedetään nassuun kaksi käsin isosta pussista. Eli meillä karkit on jotain "spesiaalia", jota saadaan esim. synttäreillä, jouluna, tuliaisiksi ja joskus ihan muuten vaan (vaikka pieni suklaapatukka äidin kanssa kahden kauppareissulla - se on minun ja kulloinkin vuorossa olevan lapsen salaisuus). Mutta ikinä sitä ei urakassa kerran viikossa syödä.
Ei sokereista, kaloreista tms.
Suklaa on karkkia. Karkkia syödään karkkipäivänä, so. kerran viikossa.
Poikkeuksen siihen tekevät vain juhlapäivät (synttärit, jouluaatto, vappu ym.). Ei mikään tietty kuukausi.sitä mieltä, että ne lapset, jotka eivät lapsena saa karkkia (kuin tyyliin sen yhden nallekarkin vuodessa ja enkin tappelun kautta), tulevat myöhemmällä iällä syömään niitä huomattavasti enemmän.
Kun pienestä pitäen opettaa, että kohtuus kaikessa (vaikka sitten yksi pieni karkkiaski viikossa, joka sekin on ksylitolpastilleja), pysyy se kohtuus vielä vanhempanakin.
minä olisin onnellinen jos minulla olisi edes 1 mummo lapsilleni--kaikki ovat kuolleet.....mietinpä vaan ei ole pappoja ei mummuja..----kannattaisi vähän miettii mitä sieltä suustaan laukoo.arvostusta vähän enemmän mummujanne ja anoppejanne kohtaan.kukaan ei voi olla täydellinen ja kannattaisi ehkä katsahtaa peiliin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tytöt olivat pieniä, niin päätimme miehen kanssa yhdessä että emme opeta heitä syömään karkkia vasta kun itse siihen havahtuvat/ymmärtävät että sellaistakin on maailmassa on olemassa. Muita herkkuja saivat kyllä - leipomuksia, lettuja, keksejä, rusinoita jne. Omat vanhempani ymmärsivät asian hienosti mutta appivanhemmat ei sitten millään. Joka kerta kylään tullessa kauheat säkilliset namia ja suklaata vaikka tytöt olivat ihan pieniä. JOka kerta kerroimme että kiitos mutta nämä menevät nyt meidän suihin/kiertoon/biojätteiksi, ja joka kerta sama reaktio - hirveä päivittely ja surkuttelu kun lasten elämä on ankeaa. Ekat karkit lapset sitten nappasivat noin 4 vanhana ja he ovat todella vieläkin maltillisia karkin suhteen (nyt koululaisia). Pieni nami riittää, megapussit ei mene alas (vaikka ollaan joskus pyynnöstä ostettu) ja mitään sotaa karkkihyllyn edessä ei tule. Nyt jopa mielummin laittavat karkkipäivärahat säästöön mieluisempia ostoksia varten kuin lähtevät ostamaan namia.
Eli tsemppiä, ap!
Anoppi on vain kerran elämässään lastenlastesi mummo ja haluaa muistaa heitä jotenki. Lapsesi ovat myös anopin sukulaisia, halusit tai et!
Anoppi ei ole meidän lasten äiti. Anoppi on mieheni äiti ja hän on tullut elämääni "kaupanpäällisenä". Anoppi ei meillä määrää lasten hoidosta, -kasvatuksesta, kyläilyistä ja perheemme asioista.
Anoppi painosti meidän 3-vuotiasta lasta jämään yksin mummolaan yökylään. Anoppilassa kyläilessämme; anoppi kulki lapsen perässä ja hoki tuntikausia "Koska jäät mummolaan yöksi?", "Mitäs jos äitisi ja isäsi lähtevät kotiin ja jäisit mummolaan?" Sanoin tulistuneena anopille, että nyt loppuu lapsen painostus ja lasta en yökylään Teille anna!
Ihme touhua, että isoäitien pitää pakottaa lasta kylään ja yökylään! Miksi isoäiti haluaa omia lapsenlapset? MIksi isoäiti haluaa puuttua kaikkeen lapsiperheen elämään? Pitäisikö mummojen hankkia oma elämä?! Ettei tarvitse roikkua kynsin hampain kiinni aikuisissa lapsissa ja lapsenlapsissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista en enää kestäisi. Onneksi on arkista ja tasaista, eikä kukaan tuo mitään, saati vainoa lapsia tarpeettomilla ilonaiheilla.
Olisihan se nyt ihan kamalaa, kun lapset saisivat liikaa ilonaiheita elämään. Pitää oppia jo pienestä pitäen että elämä on mälsää, harmaata eikä iloita saa mistään.
mutta ala tästä lähtien antamaan kalenteri lapsille karkkipäivänä kokonaan avattavaksi. Uskoisin, että viimeistään parissa vuodessa viesti menee tällä tavalla perille ja lapsille ei tarvi tehdä pahaa mieltä kun kuitenkin saavat sen lahjansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuskataan karkkia, varsinkin jos olet sen kieltänyt. kyllä anopin pitäisi tajuta jos te ette halua karkkia lapsille antaa. meillä anoppi vetas aikoinaan koko kasvimaan herneet nokkaan kun sanoin ettei meidän lapselle saa antaa karkkia. se on aina syöttänyt kaikkea mahdollista p**kaa omille ja muille lapsille... kun lasten pitää syödä paljon ja kaikkea hyvää.. nykyään kyllä lapset syö joskus karkkia mutta silloin kun oli pieniä lapsia oltiin niin kauan kuin mahdollista ilman, koska ei lapset osannu kaivata jotain mistä eivät mitään tienneet!
Anopin hoidon jäljiltä 135-kiloinen ja lapsena useita kertoja lähes tukehtunut laaduttomien leluautojen renkaisiin? Vai onko mahdollisesti kuitenkin jotkin lastenhoidon perusasiat olleet hallinnassa ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lapsilla ei ole karkkipäivää, mutta suklaajoulukalenteri kyllä on. Ja voin lyödä vaikka vetoa, että meidän perheessä karkkia syödään huomattavasti vähemmän kuin niissä kodeissa, joissa karkkipäivänä karkkia vedetään nassuun kaksi käsin isosta pussista. Eli meillä karkit on jotain "spesiaalia", jota saadaan esim. synttäreillä, jouluna, tuliaisiksi ja joskus ihan muuten vaan (vaikka pieni suklaapatukka äidin kanssa kahden kauppareissulla - se on minun ja kulloinkin vuorossa olevan lapsen salaisuus). Mutta ikinä sitä ei urakassa kerran viikossa syödä.
Ei sokereista, kaloreista tms.
Suklaa on karkkia. Karkkia syödään karkkipäivänä, so. kerran viikossa.
Poikkeuksen siihen tekevät vain juhlapäivät (synttärit, jouluaatto, vappu ym.). Ei mikään tietty kuukausi.
Meillä ei vedetä karkkipäivänä koko viikon kiintiötä täyteen.
Tunnustan yhdessä vaiheessa pelänneeni sitä, mutta turhaan. Poika ei juurikaan ole karkin perään ja toisinaan viikonloppun karkkeja (vaikka vaan namiaski) saattaa jäädä ylikin. Kun ei maistu, niin ei maistu.
Miksiköhän muita ahdistaa tämä suklaakalenteriasia näin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lapsilla ei ole karkkipäivää, mutta suklaajoulukalenteri kyllä on. Ja voin lyödä vaikka vetoa, että meidän perheessä karkkia syödään huomattavasti vähemmän kuin niissä kodeissa, joissa karkkipäivänä karkkia vedetään nassuun kaksi käsin isosta pussista. Eli meillä karkit on jotain "spesiaalia", jota saadaan esim. synttäreillä, jouluna, tuliaisiksi ja joskus ihan muuten vaan (vaikka pieni suklaapatukka äidin kanssa kahden kauppareissulla - se on minun ja kulloinkin vuorossa olevan lapsen salaisuus). Mutta ikinä sitä ei urakassa kerran viikossa syödä.
Ei sokereista, kaloreista tms.
Suklaa on karkkia. Karkkia syödään karkkipäivänä, so. kerran viikossa.
Poikkeuksen siihen tekevät vain juhlapäivät (synttärit, jouluaatto, vappu ym.). Ei mikään tietty kuukausi.
sitä mieltä, että ne lapset, jotka eivät lapsena saa karkkia (kuin tyyliin sen yhden nallekarkin vuodessa ja enkin tappelun kautta), tulevat myöhemmällä iällä syömään niitä huomattavasti enemmän.
Kun pienestä pitäen opettaa, että kohtuus kaikessa (vaikka sitten yksi pieni karkkiaski viikossa, joka sekin on ksylitolpastilleja), pysyy se kohtuus vielä vanhempanakin.
et meillä on yksi namupäivä viikossa, muuloin ei tarttee sitä makeaa ahtaa. Mut joulukalenteri on nyt hieman eri asia, ihan sama onko se suklaa vai mikä.
Mut jos sua ap vituttaa tuo anoppisi ylikäveleminen niin anna sille vastalahjaksi joulukalenteri! Osta toki suklainen sellainen ja syöt ne suklaat ensin ite. Tilalle voit laittaa rusinan, leivänmurua, viimeisimpään isoon luukkuun voit sulloa paskaa..
Lapsi melkein 3 v. oli saanut maistaa suklaata, eikä pitänyt siitä. (Äiti kyllä tykkää 70 % tummasta suklaasta =) Lapsi rakasti Muumeja. Lapsi sai Papalta suklaamuumikalenterin. Lapsi söi 24 päivän ajan palan suklaata. Lapsi rakastaa Muumeja ja suklaata.
Oli miniä kuinka nipo tahansa, niin on mielestäni ihan ymmärrettävää harmistua, jos on erikseen sanottu, että lapsille ei anneta suklaakalenteria, ja sellainen kuitenkin tuodaan. Vanhempien toivomuksia pitäisi kuunnella. Oma lapseni ei saanut 2-vuotiaana suklaakalenteria, viime vuonna mummilassa oli suklaakalenteri ja kaveri salaa sitten avasi kaikki luukut ja söi puolet suklaista kerralla! Jäi sitten loput suklaat saamatta ja kalenteri lensi vauhdilla roskiin. Tänä vuonna - lapsi on nyt 4-vuotias - molemmat mummit toivat suklaakalenterin ja toinen mummi toi myös alle 1-vuotiaallemmekin, ettei tule paha mieli... Kysyin sitten ihan ystävällisesti, että voinko laittaa tämän säästöön ensi vuoteen ja totesi, että voi, mutta saattoi tietysti pahoittaa mielensä. En vain tajua, miten 10 kk vanha söisi suklaata, kun ei vielä ole aloittanut maitotuotteitakaan (tai siis on maistellut pieniä määriä rahkaa). Samalla laitoin sitten säästöön ensi vuotta varten sen toisenkin suklaakalenterin, koska lapsella on jo yksi suklaakalenteri. Jos mummi haluaa välttämättä, että saa syödä senkin, niin sitten sen sallin, mutta muuten olen sitä mieltä, että yksi suklaakalenteri riittää. Lapsillamme on lisäksi kuvakalentereita kummallekin 2 kpl muilta sukulaisilta ja itse ostimme jo lokakuussa lapsen toivoman legokalenterin. Juuri äsken kuskasin legokalenterin vähin äänin varastoon. Jos ei muista sitä, saa senkin ensi vuonna. Olen ehkä vähän nipo, mutta kohtuus kaikessa. Kohtuus suklaan syömisessä, kohtuus tavaramäärässä, kohtuus siinä, miten paljon aikaa menee avata kalentereiden luukkuja aamuisin. Niin, ja perinne meillä siis on pieni joulupukkijääkaappimagneetti, jonka säkkiin ilmestyy joka joulukuun aamu esim. rusinapaketti tai pipari. Tästä perinteestä en luovu, koska lapsikin sen muistaa hyvin. Harmittaa vietävästi hyvää tarkoittavat isovanhemmat, jotka eivät voi kysyä, onko lapsella jo joulukalenteria tai kaukaisemmat sukulaiset, jotka tuovat niitä ihania kuvakalentereita tukuttain. Ihanaa, kun muistavat. Mutta saan kai minäkin olla harmistunut, kun en sitä heille sano. Paitsi anopille nyt sanoin tuosta 1-vuotiaan kalenterista ja nyt vähän harmittaa. Olisin voinut pitää mölyt mahassa ja laittaa kalenterin hiljakseen piiloon ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Näin sitä oppii.
mutta suklaata ei saa olla, koska se on vaaraksi. Miksi se puoliski syöty mummolan kalenteri lensi roskiin? Määräätkö mummolassa kaikesta?
Se oli lapselle rangaistus, kun meni kielloista huolimatta avaamaan kaikki luukut. Ei siitä kalenterista ollut enää mitään hyötyä, kun ne suklaat oli pitkin lattioita ja puolet syötyinä. Mies sitten heitti sen avatun kalenterin pois, ja mummi keräsi suklaat kulhoon, josta tarjottiin sitten ihan kaikille vieraille. Sai lapsikin sitten jollakin vierailulla sieltä kulhosta yhden ottaa, mutta harmitti varmasti, kun serkut avasivat kalenterin luukkuja, ja itsellä ei ollut enää mitään. Meidän mummi olisi ehkä voinut kiukun laannuttua tunkea ne suklaat takaisin luukkuihin, jotta lapselle ei tulisi paha mieli, ja ehkä siksi mies halusi heittää sen kalenterin roskiin heti. Kyllä sen lapsen piti siitä jokin opetus saada. :) Ja siis mummi ei vastustanut kalenterin heittämistä roskiin. Oli ihan yhtä vihainen kuin me vanhemmatkin. En siis vastusta suklaata noin yleensä vaan siis suurina määrinä. Yksi pipari ja yksi suklaa päivässä ok. Kaksi suklaata ja pipari liioittelua mutta ok, jos mummi välttämättä haluaa. Paitsi että sitten vaihdan sen piparin xylitol-pastilleihin tai tarroihin (myös pieniä esineitä tulee siitä jääkaappimagneettipussista). Kuten jo aiemmin sanoin, kohtuus kaikessa. Reagoin aika voimakkaasti moninkertaisiin juttuihin, koska en itse ole ikinä pysynyt lapsena kohtuudessa ja kärsin lihavuudesta. Ehkä ap:llakin on jokin tällainen tausta ja siksi tulee ylireagoitua. Kaikilla meillä on lastimme.
ja kalenterin roskiinheitto siis 2-vuotiaan viimejouluisesta touhusta? Eli 1-vuotias ei ymmärtänyt ettei saa syödä kaikkia kerralla, joten mummi ja isä suuttuivat ja heittivät kalenterin roskiin? Oletteko ihan täyspäisiä?
etta mitas jos ap avaisi varovasti luukut ja popsisi suklaat omiin suihinsa, ja laittaisi tilalle vaikkapa jotkut pienet porkkanan- tai hapankorpun palat. Ei sitten varmasti tulisi lapsille mitaan elinikaisia vaurioita suklaan syomisesta, mutta saisivat silti ilahtua (?) joka aamu kivasta loydosta kalenterin luukun takaa.