Aikuiset ihmiset joiden elämä pyörii ruuan ympärillä.

Joku kehitysvamma?

Minulla reaktiivinen hypoglykemia. Tulee oikeasti aivan järkyttävän huono olo jos en saa säännöllisesti ruokaa. Enkä ole ylipainoinen, tätä voi olla hoikillakin ihmisillä.

Hyvin tyypillistä vegaaneille koska he saavat ravinnosta aina niin vähän energiaa. Voi olla myös diabeteksen oire. Syitä on lukuisia.

Joko ruoka on hänelle nautintona äärimmäisen tärkeää, matkallakin tärkeimpiä elämyksiä, tai sitten hän on niitä ihmisiä joilla verensokerin hallinta ei toimi optimaalisesti vaan liian pitkä paastojakso aiheuttaa niin ikäviä oireita että niitä todellakin haluaa välttää syömällä riittävän usein.

Kaveri ei ole vegaani vaan sekasyöjä. Tuo diabeteksen oire voisi selittää. Osittain uskon kyllä olevan ihan opittu tapakin. Jännä nuo alapeukut, tuli lähinnä mieleen tämä kun monissa maissa nähdään nälkää ja sitten aikuinen 30+ ihminen kiukuttelee siitä, kun ei osaa päättää eväitä. Omasta mielestä se on vaan erikoista, eikä muut kaverit ole tällaisia.

Ihmiset arvostavat erilaisia asioita.

Todella moni suomalainen on perso viinalle, minä pidän ruoasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei ole vegaani vaan sekasyöjä. Tuo diabeteksen oire voisi selittää. Osittain uskon kyllä olevan ihan opittu tapakin. Jännä nuo alapeukut, tuli lähinnä mieleen tämä kun monissa maissa nähdään nälkää ja sitten aikuinen 30+ ihminen kiukuttelee siitä, kun ei osaa päättää eväitä. Omasta mielestä se on vaan erikoista, eikä muut kaverit ole tällaisia.

Eikä? 

Voiko olla, että ihmiset ovat erilaisia?

Häkellyttävää!

Ehkä hän ei kaipaa sellaista spontaaniutta joka mielestäsi katoaa kun pitää syödä niin usein? Ehkä ruoka on hänelle jopa matkan tärkein nautinto?

Jos kyse on vain siitä että fysiologisesti tarvii välipaloja ettei mene verensokerit alas ja ala päätä särkeä, huimata, vituttaa jne, niin sehän on eväillä helposti ratkaistu. Käsilaukkuunkin mahtuu hyvin jotain pähkinä-kuivahedelmäsekoitusta ja vaikka pieni mehu yms. Tai jopa ihan glukoositableteita (siripiri).

Ruoka on minusta paras asia elämässä. Rakastan syömistä.

Luojan kiitos olen perinyt geenit, etten liho helposti. Olen edelleen hoikka näin 42-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei ole vegaani vaan sekasyöjä. Tuo diabeteksen oire voisi selittää. Osittain uskon kyllä olevan ihan opittu tapakin. Jännä nuo alapeukut, tuli lähinnä mieleen tämä kun monissa maissa nähdään nälkää ja sitten aikuinen 30+ ihminen kiukuttelee siitä, kun ei osaa päättää eväitä. Omasta mielestä se on vaan erikoista, eikä muut kaverit ole tällaisia.

Ihmiset on vaan erilaisia. Jotkut muut taas haluaa matkalla jatkuvasti kaljalle. Joillekin syöminen on tärkeää. Mutta mä ainakin ajattelen että matkalle mennään nauttimaan eikä yrittämään jotenkin vaan kestää ajatellen että on niillä nälkää näkevillä vielä kurjempaa. Hänen nautintonsa varmaan iso osa on ruoka.

Minulla oli pari työkaveria, joiden kanssa jouduin usein käymään lounaalla. He eivät koskaan puhuneet juuri mistään muusta kuin syötävästä ruuasta tai jostain menneestä herkkuateriasta, minkä ruoka toi heille mieleen. Ihan kuin elämä olisi pelkkää syömistä.

Olen itse tällainen, sillä minun vatsalleni sopii vain rajattu määrä ruokia ja minulla on ruuansulatusongelmia, jotka pahenevat epäsäännöllisestä ateriarytmistä. Ravitsemusterapeuttikin on kehottanut minua syömään tarpeeksi usein, eli en ole itse tätä keksinyt.

Sen sijaan aloitus muistuttaa minua muutamasta tuntemastani langanlaihasta kaverista, jotka suorastaan kauhistelevat, kuinka minulla on aina ruokaa kotona kun eivät he tarvitse, ja kehuvat perään, kuinka voivat olla vaikka koko päivän syömättä. En tiedä, miksi se ruuasta riippumattomuus on jokin sulka hattuun heille. Taitaa pohjalla olla halu korostaa sitä, että he ovat itse laihoja ja minä en. En ole kyllä mikään kovin lihavakaan. Olisiko taustalla pelko, että ruokahalu/läski tarttuu heihinkin?