Lue keskustelun säännöt.
Vähävarainen perhe, minkälainen elämäntilanteenne on
29.11.2010 |
Aion osallistua tuohon Joulupuu-keräykseen ja jäi mietityttämään siihen liittyvässä ketjussa muutama kommentti, joiden kirjoittajat kokivat, että nykyisin monet ns. tavallisetkin perheet pitävät itseään vähävaraisena.
Jos pidät perhettäsi vähävaraisena, kerro vähän, miten asutte, kuinka paljon ja mitä tuloja teillä on, kuinka paljon ja mitä menoja teillä on jne.
Mitä mielestäsi kuuluu hyvään elämään, johon jokaisella olisi oikeus? Voiko esim. ilman autoa, ulkomaanmatkoja tai merkkivaatteita olla onnellinen?
Itse olen nyt siinä onnellisessa tilanteessa, että meillä on kaksi aikuista töissä, mutta muistan vielä, minkälaista oli olla opiskelija, hoitovapaalla jne. Ero esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyteen tai yksinhuoltajuuteen oli kuitenkin se, että tiesi noiden vaiheiden olevan väliaikaisia.
Kommentit (45)
Täällä opiskelija ja työtön pätkätyöläinen. Asutaan 23 neliön yksiössä, koska vuokra on alle 500 e, mikä ei Helsingissä ole yleistä. Vuokra, matkakortit ja laskut (vain 3 per kk) ovat vähän päälle 600 e. Itse saan opintotuen 440 ja töistä 50-300, riippuen vähän. Mies ei toistaiseksi yhtään mitään, mutta työttömyyskorvaus alkaa rullata pian.
Kun yhdistetään tulot meiltä kahdelta, on reilusti alle 2000 euroa. MUTTA hyvin me pärjättiin viime kevät vielä vähemmällä, välillä piti ottaa lainaa ja miehen perhe auttoi.
Moni ihan suoraan sanoo, että on mieluummin työtön kuin ottaa 1600 e per kk siivojan työn, mikä on mielestäni älytöntä. Vähällä pärjää myös, menot vaan saatava alas.
Esimerkiksi me mieluummin asumme tässä kopissa kuin maksamme vuokraa 700-800 e per kk. Siinä tapauksessa meillä ei missään nimessä olisi varaa reissuihin tai hyvään ruokaan niin kuin nyt. Ja tosiaan kasvissyönti vaikuttaa ruokalaskuun todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme mielestäni vähävaraisia, koska taloudellinen ahdinkomme ei ole enää vain tilapäistä. Toki itseään voi valinnoistaan syyttää mutta meillä ongelmien lähtökohtana on talokaupat, jossa talosta paljastui vakavia vaurioita vain 2kk kaupoista. Kyllä - kaikki mahdollinen tutkittiin ja se itseasiassa kääntyi meitä vastaan - talonhan piti olla kunnossa eli ongelmia ei ollut havaittavissa ennen meitä... Toisin kuin voisi luulla, emme päässeet talosta eroon (se siitä myyjän vastuusta!) vaan päinvastoin ongelmia alkoi kertyä purkutöiden edetessä. Talosta löytyi myös hometta, joten lähes koko irtaimisto päätyi kaatopaikalle. Asuimme 2v tilapäisissä "kodeissa" ennen kuin pääsimme palaamaan. Vakuutuksista oli jotain hyötyä (tilapäisen asumisen korvaus 12kk) mutta irtaimistoa ei korvaa kukaan. Talomme on nyt kunnossa - siitä ei jäänyt jäljelle muuta vanhaa kuin katto ja ulkoseinät. Meillä on siis niskassamme paitsi suuri asuntolaina (pk-seutu), myös talosta aiheutuneet 150000e korjauskustannukset. Laina on mitoitettu ihan ok kahden työssäkäyvän maksettavaksi ja kaikesta huolimatta laina on koko ajan lyhentynyt ilman taukoja eli siitä olemme pitäneet kiinni ja sen hoitaneet aina ensimmäisenä mutta sen voin myöntää ettei tuollaiseen yli 100000e korjauksiin oltu varauduttu...
Tällä hetkellä olen kotona ja hoidan kehitysvammaista kuopustamme. Saan kotihoidontukea, lapsilisät (4 lasta), omaishoidontukea sekä vammaistukea kuopuksesta - yhteensä n. 1000e/kk. Siitä kuopuksen ruoat ravintolisineen ym. ovat 200-250e/kk, kolmen lapsen pakolliset lääkkeet n. 200e/kk (yleensä enemmän kun lisäksi tulee kuopuksen antibiootit ym. lääkekuurit), kolmen lapsen vaipat (2 yökastelijaa), kuukausittaiset laskut (netti+minun ja lasten kännykät=n. 65e/kk) sekä 6 henkisen perheen ruokakulut. Usein myös on poliklinikkamaksuja á 33e (kuopuksen erityissairaanhoidon käyntejä), sairaalamaksuja. Toki jos vain nuo summat laskee yhteen niin äkkiseltään vaikuttaa, että rahaa jää mutta tuossa ovat vain ne pakolliset ja yleisimmin toistuvat - sen lisäksi on yhtä sun toista ylimääräistä (kuten tällä hetkellä maksetaan kuukausittaista summaa yhden lapsen leirikoulua varten) tai yllättävää. Kun pitää mielessä, että olemme joutuneet aloittamaan lähes tyhjästä eli hankkimaan kaiken patjoista lähtien uudestaan, niin on ehkä ymmärrettävää että rahareikiä on riittänyt. Vaatteita ei juurikaan ole ostettu - yleensä aina kiireellisyysjärjestyksessä, jos on jäänyt rahaa ja pääsääntöisesti kaikki ostetaan käytettynä. Tälläkin hetkellä yhdellä pojalla ei ole talvikenkiä ja kahdelta puuttuu vielä toppahousut (onneksi on ollut lämmin syksy). Minulla itselläni ei ole talvikenkiä eikä talvitakkia - kaikki alusvaatteeni ovat puhkikulutettuja ja rintsikoita jäljellä enää yhdet ehjät. Eli itselleni en osta vaatteita sitäkään vähää... En meikkaa tai käy kampaamossa, emme polta tai käytä alkoholia (näitä ilman eläminen on helppoa). Lapsilla ei ole mitään maksullisia harrastuksia, ei ole tabletteja tai hienoja kännyköitä (vain sellaiset vanhat nokian luurit), ei pelikonsoleita. Meille ei tule mitään lehtiä emmekä tosiaankaan matkustele tai käy ravintoloissa (ellei lasketa mäkkärin euron hamppareita kerran-pari puolessa vuodessa). Seurakunnasta on saatu satunnaista ruoka-apua.
Emme ole saaneet emmekä saa mitään toimeentuloon liittyvää tukea. Kerran olemme sitä hakeneet, kun talo oli täysin purettu, tilapäinen asunto myytiin alta pois eikä meillä ollut paikkaa minne mennä eikä yhtään rahaa. Meille kerrottiin, että meillä on "liikaa" omaisuutta emmekä tienneet siinä tilanteessa itkeäkö vai nauraa... Todellakin on omaisuutta mutta eihän sillä tee mitään tai juurikaan ole arvoa - purettu hometalo ja 2 autoa, jotka ovat välttämättömiä, kun julkista liikennettä ei ole ja työpaikat/koulu/päiväkoti eri suunnilla... Emme myöskään ole koskaan saaneet mitään Joulupuu tms. lahjoja, koska emme siis ole sosiaalitoimen asiakkaita ja pääse mukaan "listoille". Pari vuotta sitten laitoin viestiä yhteen joulukeräykseen ja sain vastauksen, että minulla pitää olla toimeentulotuesta päätös voidakseni saada sitä kautta jouluapua tai lahjoja lapsille eli joissakin ryhmissä tms. voi olla valikointia sen suhteen ketkä sinne hyväksytään apua pyytämään. Kun on monessa mielessä (henkisesti ja fyysisesti) ihan äärirajoilla, niin ei sitä apuakaan välttämättä jaksa montaa kertaa anoa... Oman työni kautta tiedän hyvin, että monet hakevat ja saavat lapsille lahjoja sosiaalitoimen kautta, seurakunnasta sekä hyvässä lykyssä jostain fb-keräyksestä, Joulupuusta ja/tai joltakin yhdistykseltäkin. Tämä on vähentänyt omaa auttamishaluani huomattavasti, koska mielestä ne kipeimmin apua tarvitsevat eivät välttämättä löydy näistä joulu-keräyksistä.
Miehen palkasta lyhennetään lainat (asunto+remontti), maksetaan vakuutukset (2 autoa, koti ym.), autojen ylläpito, sähkö ym. laskut. Ja joten kuten pysytään plussan puolella eikä lisää velkaa ole tarvinnut ottaa. Periaatteessa meillä on kuitenkin nyt asiat jo melko hyvin, vaikka pidänkin meitä edelleen vähävaraisina ja tiedämme ettei tilanne tule vielä muutamaan vuoteen paljon helpottumaan. Ehkä joskus on paremmin varaa lasten vaatteisiin/kenkiin ym. menoihin, kun tällä hetkellä hankintoja pitää lykätä kuukausia.
https://www.facebook.com/brotherchristmashki/
Tuolla huikeita "lahjoja" tarjolla, kun vain viitsii lähettää yhden lyhyen spostin.
Vierailija kirjoitti:
Tulot on kodinhoidontuki, lapsilisä ja opintotuki eli 1000€/kk, vuokra 600. Neljällä sadalla saa kyllä monipuolista ja hyvää ruokaa: Kalaa, kanaa,soijaa,lihaa, vihanneksia, hedelmiä,marjoja jne jne. Lisäks kuluina vaipat mutta lapsen vaatteet ostamme käytettynä. Lapsi vasta 2v. Mies valmistuu kahden vuoden päästä hyväpalkkaiseen ammattiin jotenka tämä todellakin om väliaikaista. Leluja ollaan ostettu kirppisitä ja mm. Tigeristä. :) ei 2v paljoa merkeistä välitä. Lisäks isovanhemat ostaa pikkumusukallle paljon kaikkea :D
Ilmeisesti joillakin on ilmainen sähkö, vesi, vakuutukset, puhelimet, netti...
Siis kirjoittaja on pitkin vuotta ostellut lahjoja säästöön, liekkö lapsi edes saa muulloin kuin lahjaksi leluja? Ja sinusta on paha lahjoittaa siihen päälle vielä joku extra? Kyllä mä mielummin lahjoittaisin sellaisille jotka elää säästeliäästi kuin perus elämä hukassa - 22 päivä eikä yhtään lahjaa ostettu. Tuossa on sentään yritetty! Ja kivat lahjat onkin saatu lapselle pienellä budjetilla. Mielelläni lahjoittaisin siihen vielä toisen paketin legoja kylkeen, pääsisi kunnolla leikkimään.