***TAMMISET tiistaina***
Hei pitkästä aikaa! Ekaa kertaa pinoa aloittelen.
Haluaisin tietää, onko teillä muilla menkkamaista kipua selässä? Mulla ollut aika paljon, tänäänkin koko aamun kärvistellyt sen kanssa. Supistelua ei liity tähän kipuun, muuten kyllä supistelee aika usein, kivuttomasti onneksi. Mietin, pitäisikö käydä tsekkauttamassa tilannetta lääkärissä.
Toinen asia mikä mietityttää on mahan koko...Onneksi oon täältä lukenu, että myös muilla tokaa odottavilla on ISO maha. Mä näytän siltä, että laskettu aika on justiinsa. Tämä siis myös muiden kommentti, ei vaan oma käsitykseni mahan koosta. Esikoisesta oli ihan lopussa tän kokoinen maha.
Muuten täällä kaikki ok, vielä jaksaa suht hyvin touhuta esikoisen kanssa. Ulkona touhuilusta tuli mieleen, että kohta alkaa olla housuongelma ulkoilussa, kun en mahdu mihinkään lämpimiin housuihini. Pitäisi sovittaa, mahdunko miehen toppahousuihin.
Hyvää tiistaita kaikille!
Kommentit (22)
Hei taas kaikille,
Onpas kiva lueskella kaikkien juttuja. Täällä on flunssa saatu karkoitettua ja olen hurrikaanimatkan & sairasloman jälkeen vihdoin takaisin töissä. Joku kyseli työstä - itse olen palkanlaskennassa, joten päätteellä vierähtää päivät. Vähän ehkä alaselässä on alkanut tuntua jatkuva istuminen ja käynkin välillä vaikka vähän turhaankin hakemassa esim. postit tms. jotta saa vähän liikettä kroppaan. Sijainen on haussa aloittamaan marraskuun alusta, mutta on siinä uudellä hlöllä oppimista, vaikka kk oltaisiin samaan aikaan töissä.
Masun koosta. Kesällä paino laski 4 kg oksentelun takia, mutta nyt on jo lähtöpainoon tullut 6-7 kg. Eli ts. reilut 10 kg heinäkuun jälkeen! Jenkeissä söin kaikkea hyvää pannareista ja juustokakuista lähtien, kuten olin suunnitellut, mutta se sitten kostautu sillä, että painoa todellakin kertyy yli kilo viikossa. Ja maha on kasvanut aivan tolkutonta vauhtia. Mulla kaikki näkyy tossa suoraan edessä. Edelleen on ruokahalu valtava, mutta parina viime päivänä on alkanut tulla vähän öllö olo. Ajattelin siis, että pakko rajottaa mässäilyä, koska viime yönäkin oli jo tosi huono olo. Ja öisin kun kääntää kylkeä, saattaa tulla oksan maku suuhun. Eivät vielä viime vkon lääkärissä mitään sanoneet, mutta oma järki sanoo, ettei nyt ihan tätä vauhtia voi jatkua. Mutta perso kun makealle ja kaikelle hyvälle ruualle olen... Aika pieni kokoinen olen ja vauva perätilassa, joten sf:n ylempää käyrää läheltä mennään. Mutta lääkäri sanoi myös, että perätilassa oleva vauva tekee sen, että sf-mitta on yleensä siellä yläpuolella.
Törmäilystä. Kesällä jotkut kirjoittelivat, että huomasivat jo silloin kömpelyyttä itsessään. Nyt se on ainakin alkanut mulla konkretisoitua. Maha ja paino kasvanu sitä vauhtia, ettei millään pysy mukana omissa mitoissa. Jotenkin on kömpelö olo ja yritän kotonakin varoa, etten johonkin kohta kompastu. Ja samoiten törmäilen ton massun kanssa millon minnekin. Ja kuten Vell@ sanoi, tippuu kaikki mahan päälle. Mulla sama fiilis. Aina jotain leivän murua rinnuksilla ja saa olla tarkkailemassa, ettei nyt ihan vaatteet oo soosissa, kun ravintolasta lähtee :-)
Mistäs muusta oli vielä puhe... talvivaatteista. Itse pohdin talvitakin ostoa ja vaikka aikalailla tykkään ostella, niin siinä tuli joku järkeily vastaan, että ei kandee ostaa uutta takkia parin kk:den takia, jos jotenkin muuten saa järjestettyä. Mulla on nyt yx lyhyt unska käytössä, kun ainut oma takki, mikä menee kiinni. Mutta sitten sain tädiltä lainaan sellasen puolipitkän toppiksen ja siihen kyllä isompikin maha mahtuu. Ei se tietty ihan mun väri ole, on tummanruskea, mutta kuitenkin aika ajaton, vaikka vanha onkin. Yritän nyt sillä sitten pärjätä.
Lääkäri muuten sanoi, että vanhaan aikaan (ehkä vielä muutama vuosi sitten?!) otettiin lantiokuva kaikista alle 160 cm pitkistä. Näin varmistettiin, että lantio on tarpeeksi leveä. Itse olen vain 158 cm, mutta eivät kuulema enää kuvaa automaattisesti. Tätä en ollut ennen tiennyt.
Mukavaa illan jatkoa kaikille. Palaillaan!
Sanzu78 rv 27+2
Pakko korjata aamullista viestiäni, kun jäi vaivaamaan... sen runon (jota unessani lausuin) kirjoittaja ei ole Eino Leino vaan Aleksis Kivi. Kai. Vieläkään en ole jaksanut tarkistaa mistään kirjasta. Että tällaisia pähkäilee päivisin äikänope ;).
Tuli mieleen näistä masuvuodatuksista, että tuskin meistä kellään oikeasti on yli-iso masu - etenkin, kun kaikista tuntuu samalta. Ja käyrillä kuitenkin mennään. Se siis vaan tuntuu itsestä... ja me esikon odottajathan ainakaan ei tiedetä, miltä sen PITÄIS näyttää/tuntua tässä vaiheessa. Joten eiköhän anneta olla turhat pähkäilyt ja kuljeta masut ylpeästi pystyssä :).
No niin, palataanpas taas... mä lähden juomaan kuumaa mehua; jospa sitten jaksaisi lähteä kauppaan miehen kanssa.
SolAngel & kiivaasti potkutteleva Rontti
P.S. Minäkin liikutuin jälleen Vell@n enkelipojasta lukiessani... enkä ainakaan koe kirjoituksiasi ahdistavina tms. Kirjoitat hänestä ja tuntemuksistasi todella kauniisti. Tsemppiä sinne!