aistiyliherkkyys- kertoisitteko kokemuksia miten ilmenee??

..jolla aistiyliherkkyyttä sekä aliherkkyyttä (tosin vasta epäily), alkoi käyttäytymään kuin riivattu päivähoidossa. Sekosi monta kertaa päivän aikana, puri ja löi toisia ilman järjellistä selitystä. Iltaisin oli ahdistunut, ei tahtonut kuunnella musiikkia, oli vain sulkeutuneena itseensä. Aamuisin itki kun kuuli että hoitoon on lähdettävä tänäkin aamuna...:( Sai psykologilta lausunnon, sen kautta pienryhmään ja nyt menee 110% paremmin! Ryhmässä paljon aisteihin keskittyvää toimintaa, mm. terapiajumppaa, aisti"ratoja" jne. Joskus on levottomuutta kun yksi tai kaksi hoitajaa on sairaana ja silloin meidän lapsi on ekojen joukossa oireilemassa.

Yliherkkyyttä on ainakin ärsykkeiden sietämisessä, erityisesti kosketus/kuulo. Tämä näkyy mm. niin, että tiettyjä vaatteita lapsi ei suostu pukemaan koska tuntuvat kuulemma inhottavilta päällä, ei siedä hikoilua (eikä palelua) vaan alkaa repimään vaatteitaan. Liian jännittävät tapahtumat, aikainen/myöhäinen nukkumaanmeno jne. saavat pienen mielen suunniltaan ja seuraukset näkyvät vielä kahdenkin päivän jälkeen.

Mikä diagnoosi lapsellanne on? Vai onko vain "pelkkä" aistiyliherkkyys? En ole ap, uteliaisuudesta vain kysyn, kuulostaa hurjalta

meillä erityisesti pukemisen kanssa on ongelmia. Ihan kamalaa välillä kun mikään vaate ei sovi, aina jokin hankaa tai tuntuu karhealle. Sukkien saumat ovat tosi tarkat ja hanskat pitää olla millilleen. Tänä iltana tuli ihan epätoivoinen olo kun lakanat ja peittokin tuntuivat niin inhottaville ja oli mutkia niissä. Välillä tuntuu kaikki turhan päiväiselle kiukuttelulle mutta sitten taas tulee mieleen ettei tuo voi ihan normaalia että ihollaan reagoi niin poikkeuksellisen voimakkaasti. Myös hälinä vilkkaassa luokassa on kova koetus ja itkee usein ettei halua mennä kouluun kun ope huutaa siellä pojille aina(ei siis hänelle).

Jos englanti sujuu lue Elaine Aronin kirjoittama loistava kirja Highly Sensitive Person (lisäksi raising highly sensitive kids). Voit googlata, nettisaitilla on tietoa asiasta kanssa.

Meillä herkkä tuntoaisti lapsella, vaatteiden on oltava aivan tietynlaisia, melu haittaa, valvominen kostautuu, sokeritasapainon heittely aiheuttaa raivareita jne. Kirja auttoi ymmärtämään ja auttamaan lasta.

Nykyisin esim. kaikki vaatteet jotka ostan annan hänen kokeilla ensin päälle. Vaikka tuntuis musta pehmeältä niin saattaa hänestä olla karkea ja esim. laput raapivat selkää. Käytän esim. vaan tietyn merkkisiä sukkia koska ne tuntuvat oikealta (kun joku vaate sopii niin huudan hurraa ja ostan säkillisen).

Lapsi ei toimi tietyllä tavalla ollakseen hankala tms vaan koska hänen kroppansa ja hermojärjestelmä on herkempi ja kehittyneempi kuin taviksilla.

Lapsi on herkkä, empaattinen, huumorintajuinen ja älykäs ja hänestä on paljon iloa, vanhempien vaan pitää oppia hoitamaan tätä lasta oikealla tavalla.

meillä erityisesti pukemisen kanssa on ongelmia. Ihan kamalaa välillä kun mikään vaate ei sovi, aina jokin hankaa tai tuntuu karhealle. Sukkien saumat ovat tosi tarkat ja hanskat pitää olla millilleen. Tänä iltana tuli ihan epätoivoinen olo kun lakanat ja peittokin tuntuivat niin inhottaville ja oli mutkia niissä. Välillä tuntuu kaikki turhan päiväiselle kiukuttelulle mutta sitten taas tulee mieleen ettei tuo voi ihan normaalia että ihollaan reagoi niin poikkeuksellisen voimakkaasti. Myös hälinä vilkkaassa luokassa on kova koetus ja itkee usein ettei halua mennä kouluun kun ope huutaa siellä pojille aina(ei siis hänelle).

Meidän pojalla on syömishäiriö jonkan taustalla on aistiyliherkkyys.

Ruuat tuntuvat ja maistuvat suussa erilaisilta kuin meillä muilla.



Nyt on helmpompaa kun lapsi osaa puhua, mutta vauvana oli kamalaa kun ei tiennyt miksi ei ayö mitään.

mainittuja eriasteisina, välillä jokin herkkyys on enemmän pinnalla ja jokin häviää kokonaan. Esim. nyt kun on yli 10 v., niin vaatteiden sieto on parantunut tosi paljon, pitkiä kalsareitakin alkoi pitää ekan kerran nyt viime viikolla! Hajut häiritsevät, esim. bussissa. Välillä kaikki on yhtä tuskaa; ei voi nukkua, kun on liian kylmä tai kuuma, tai peitto liian painava tai tyyny tuntuu pahalta. Joskus hermo menee, kun sitä on vaikea tajuta, että jokin itsestä mitättömältä tuntuva asia ajaa lapsen raivon partaalle. Ilmanvaihtokanavasta kuuluva humina ja ulina ärsyttää lasta niin paljon, että pienempänä huusi ja mekkaloi jatkuvasti peittääkseen sen äänen. Siinäkin kesti aikansa ennekuin tajuttiin mistä tuossa metelöinnissä on kyse ja osattiin auttaa.

Minua kiinnostaisi kuulla miten olette asian lääkärille selittäneet ja miten he ovat sen ottaneet? Miten asiaa on lähdetty tutkimaan/selvittämään?



T. äiti joka epäilee lapsellaan aistiyliherkkyyttä

Mulla on nyt eskarilainen poika, jolla aistiyliherkkyys ja vähän muitakin si-ongelmia. Elo oli aikamoista. Juttelin asiasta ihan neuvolassa (soitin eli poika ei asioita kuullut) ja saimme lääkärin lähetteen toimintaterapiaan. Se auttoi aika tavalla. Ne jutut siellä terapiassa ja sitten kotihommat mitä sieltä neuvottiin. Koska terapaan oli jono, terapeutti neuvoi lukemaan kirjan 'Tahatonta tohellusta'. Löytyi ihan tuolla haulla kirjastosta. Suosittelen.

Meillä oli kanssa tuota peiton veksluuta ja yöllisiä kiljumisia, kun ei peitto asetu jne. Toimintaterapeutti puhui painopeitosta, joka kuulemma auttaa. Jos et halua lähteä taikomaan punnuksia peittoon, niin hommaa jostain painavampi peitto. Se tuntuu tasaisesti ja ei hivele ilkeästi jostain kohtaan. Meidän poika oli terapiassa painoliivi päällä. Sanoi itse, että sen kanssa oli helpompi olla.

Meidän muksulla on ollut kömpelyyttä tai siis vaikeutta hahmottaa itseään. Terapeutti suositteli jotain liikuntaharrastusta, piti esim judoa hyvänä. Kiikutimme poijan sitten musksujudoon, joka on ollutkin todella hyvää puuhaa pojalle.

Voimia teille ja apua hakemaan. Meillä on elo helpottunut tosi paljon. Paljon tietty tekee sekin, että tietää itse, että toinen ei temppuile tahallaan. Ei kait ne ominaisuudet kokonaan poitu ikinä, mutta kyllä niitä voidaan aisoihin saada, niin että eivät haittaa joka päiväistä olemista.

Monella paikkakunnalla niihin terapioihin on vaan pitkät jonot. Me ollaan oltu jonossa nyt liki vuosi, yksityisellä on yhtä lailla jonoa, samoin naapurikaupungissa.



Mutta lue tosiaan tuo "Tahatonta tohellusta", vaikka sun lapsi ei toheltaisikaan. Siinä kirjassa on lähinnä kaikenlaista muuta juttua kuin tuota toheltamista. Otsikko on tyhmästi harhaanjohtava. Teoreettisempi kirja on "Aistimusten aallokossa". Ja kolmannenkin olen lukenut, mutta en nyt muista sen nimeä. Löytyy varmaan kirjastosta, kun haet samoilla hakusanoilla mitä noiden muiden kirjojen kohdalla on.



Me ei neuvolan kautta saatu pitkään aikaan mitään apua. Vauvasta asti pojan kanssa oli vaikeaa, mutta ei auttanut, vaikka itkin neuvolassa, että vaikeaa on. Mulle vaan naurettiin, että äiti ei oikein taida kestää vauva-arkea. Tuosta kohtelusta jäi mulle varmasti elinikäiset traumat.



Itse sitten selvittelin asioita, ja kiitos vauvapalstan ylipäätään keksin mistä on kyse! Toivottavasti ap on vielä tänäänkin lukemassa näitä vastauksia. Sitten kun minä tiesin, mistä on kyse, osasin vaatia oikeanlaista apua lapselle, ja sitten sitä kyllä sain.



Meillä poika on nyt eskarissa. Äänet ovat aina olleet suurin kauhun aiheuttaja. Ja tuossa kaikessa mitätöinnissä kesti liki viisivuotiaaksi, ennen kuin pystyin olemaan välittämättä muiden vähättelystä ja sain itseni uskomaan, että se äänten kammoaminen ei ole normaalia. Kaupoissa poika takertui syliin ja itkeskeli. Siellähän on aika kaoottinen äänimaailma, ostoskärrien kolina pahimpana. Toinen mihin jo pienenä reagoi oli auringonpaiste. Autossa alkaa kitinä heti (nyt isompanakin), jos aurinko paistaa ikkunasta silmiin. Laseihin on hankittu tummennukset ja aurinkolaseja käytetään etenkin kevättalvella.



Koulussa tuo ääniherkkyys on aisteista ehkä ainoa, joka vaikuttaa toimintaan. Nyt poika käyttää koulussa korvatulppia tarvittaessa. Tietääkseni ei kuitenkaan edes ruokailussa niitä halua, mutta liikuntatunnilla ope laittaa ne, salissa kun on niin kaikuvaista, ja lasten äänet yltyvät yleensä koviksi.



Hajuaisti ja kuulo ovat myös herkkiä, mutta ne eivät aiheuta varsinaista pulmaa. Lähinnä lapsi kyselee, mikä tuo ääni on tai mikä täällä haisee. Mutta toisaalta lapsi on ilmeisesti perinyt tuon herkkyyden minulta, sillä en minäkään pidä äänistä tai tuoksuista. Meillä ei olekaan kotona mitään tuoksuvia aineita eikä hajusteita. Kaikki pesuaineet ovat tuoksuttomia. Ja asutaan maalla, missä äänimaailma on hyvin inhimillinen.



Tuntoaistissakin on poikkeavuutta, mutta meillä vaatteiden pukeminen ei ole ikinä ollut ongelma. Pehmoleluja ei ole kuitenkaan ikinä halunnut pitää käsissä. Eli sellaiset karvaiset jutut tuntuvat hänestä inhottavilta, viimeisimpänä karvahattu, jonka ostin. Mutta nyt isona tottuu noihin karvajuttuihin nopeasti, joten karvahattukin on kuitenkin ollut todella mieleinen.



Tuntoaistiin voisi ehkä lukea sen, että iho on kyllä muuten herkkä. Siis kuivuu herkästi, ärtyy herkästi, paleltuu herkästi. Tuo paleltuminen on nyt pakkasilla todella ongelma, kun poskien paleltumisherkkyys on todella poikkeavaa. Oonkin ommellut pojalle rosvohatun, joka peittää posketkin. Ilman sitä ei voisi ulkoilla lainkaan.



Kerrottavaa on vaikka kuinka, jotain oli äsken vielä mielessä, mutta nyt se unohtui. No, jatkan sitten, kun tulee mieleen. Se oli jotain vauva-ajasta. Oli ns. vaativa vauva, eli halusi olla sylissä koko ajan. Maailma taisi tuntua vauvasta silloin aika hirveältä paikalta.

että hyvin siitä selviytyy. Ensinnäkin jo pelkkä tieto mistä on kyse, auttaa ymmärtämään lasta. Aivan kuten itsekin aloituksessa arvelit. Toiseksi terapiasta voi olla apua, mitä aiemmin terapian aloittaa sitä paremmin se tehoaa. Ja kolmanneksi lasta voidaan auttaa, mikä helpottaa tilannetta.



Eli jos tietää lapsella olevan tuntoherkkyyttä, niin lappujen leikkaaminen vaatteista pois voi tehdä ihmeitä. Tai miksi turhaan pakottaa lasta villavaatteisiin, jos niiden tuntu on sietämätön. Monet kiukut jäävät väliin, kun lasta ei turhaan kiusata asioilla, joille on olemassa sopivampikin vaihtoehto.



Lapsella voi olla aina taskussa tai repussa mukana korvatulpat, aurinkolasit tai mikä häntä auttaakin. Opettajaa voi pyytää olemaan käyttämättä hajusteita, jos tuoksut ovat ongelma. Lapsi tulee koulusta virkeämpänä kotiin, kun kaikki energia ei ole mennyt äänistä tai häikäisystä selviämiseen, kun näihin on apu käden ulottuvilla.



Apukeinot ovat helppoja, kunhan saat selville missä aisteissa lapsella on ongelmaa.

Jos englanti sujuu lue Elaine Aronin kirjoittama loistava kirja Highly Sensitive Person (lisäksi raising highly sensitive kids). Voit googlata, nettisaitilla on tietoa asiasta kanssa.

Selvitti todella hyvin omia tuntemuksiani ja testissäkin 20 kohtaa oli minuun sopivia.

Jännää kyllä, katsoessani lasten testiä omille lapsilleni ei olisi tullut kuin muutama rasti.

Jos lapsella on vakuutus, voisi tuolta yrittää saada apua.



Meillä dysfaatikkolapsi, ja olen ajan saatossa taipunut siihen lopputulokseen että taustalla on hyvinkin vahvasti aistiyliherkkyyttä. Suostuu syömään vain tiettyjä ruokia, meteli saa lapsen lähes tulkoon paniikkiin, ei pidä keinumisesta eikä korkeista paikoista, ym.ym. Monet jutut sopii tuohon aistiyliherkkyyteen.

tutkimaan asiaa tosissaan koska monta kohtaa sopi meidän lapseen. Aamulla jo juttelin hänelle siitä että toiset herkemmin reagoi ja tuntee asiat ja pyysin että rauhallisesti kertoisi kun esim. joku vaate on hankala, eikä aloittaisi kiukuttelua. Lupasin että parhaani mukaan autan ja etsitään sopivat vaatteet......ai kun meni aamu paljon paremmin =)!

että vaikka ei olla vielä päästy edes varsinaiseen terapiaan, niin lapsi rauhoittui huomattavasti jo heti, kun koko homma alkoi pyörimään. Eli kun minä äkkäsin mistä on kyse, luin noita kirjoja, lapsi pääsi fysioterapiaan, jne.



Minä olen sitä mieltä, että lasta rauhoitti jo ihan se, että häntä alettiin vihdoin ymmärtämään. Toki se ymmärtäminen on muutakin kuin vain ymmärtämistä. Kyllä se vaikuttaa heti jo toimintatapoihin. Vanhemmat ei enää pakota lasta asioihin, jotka ovat hänelle silminnähden vaikeita. Kiukuttelua ei pidetä enää vain kiukutteluna, vaan vanhemmat alkavat paremmin kyselemään, että mikä on huonosti. Ja vanhemmat ovat paremmin halukkaita tekemään jotain näiden huonosti olevien asioiden eteen eli niiden poistamiseksi.



Mutta vaikka ihan kotikonstitkin voivat auttaa ratkaisevasti, niin jonkinlainen lääkärin tai terapeutin diagnoosi voi kuitenkin olla tarpeen, jotta koulussakin otetaan tosissaan ja osataan välttää karikot.



Meillä terapeutti kävi peräti koululla esittelemässä opettajille ja ohjaajille mistä asiassa on kyse. Nyt on paljon kivempi kirjoittaa reissuvihkoon asioista, kun ei jää itsellekään ihan niin nipottajan olo.

apukeinoista tuohon pikaisesti, niin kaikista vaatteista tosiaan laput pois. Meidän poika ei pysty pitämään monia vaatteita päällekkäin eli erityisesti näin talvella pitää olla sellaiset vaatteet, että yhdellä kerroksella pärjää. Siis pikkarit, paita, housut ja sukat ja niiden päälle haalarit, rukkaset, kauluri ja pipo. Ei villahaalareita, lapasia eikä villasukkia. Meillä ei liikuta minnekään jos noita yrittää pakottaa pitämään. Vaatteissa ei saa olla turhia saumoja eikä kovia painatuksia. Kaikki tämän tyyppinen kun on poistettu, liikkuu poika ihan hyvin.

Meidän poika ei pysty pitämään monia vaatteita päällekkäin eli erityisesti näin talvella pitää olla sellaiset vaatteet, että yhdellä kerroksella pärjää. Siis pikkarit, paita, housut ja sukat ja niiden päälle haalarit, rukkaset, kauluri ja pipo. Ei villahaalareita, lapasia eikä villasukkia. Meillä ei liikuta minnekään jos noita yrittää pakottaa pitämään. Vaatteissa ei saa olla turhia saumoja eikä kovia painatuksia. Kaikki tämän tyyppinen kun on poistettu, liikkuu poika ihan hyvin.

Olen aina pyrkinyt pukemaan lapseni myös noin ja ihmetellyt kovasti, kuinka he ovat kestäneet, jos joku muu on vaatettanut heidät ja laittanut monenlaista päällekäin - enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi(joo, vähän yksinkertainen?) että on normaalia kestää monta vaatetta päällekäin.

Eilen mies tuli nauraen eteiseen kun kuuli lasten ja minun tulevan sisälle ja oli jo äänestäni kuullut että saan hepulin jos en saa ulkovaatteita parin sekunnin sisällä pois päältä. Tuo paniikkitunne tulee heti, jos minulle uhkaakin vain tulla kuuma ja näin talvella sisälle tullessa se on pahimmillaan.

en tiedä onko aistiyliherkkyyttä, mutta meillä ongelmia raapivien vaatteiden kanssa. Tarkoittaen sitä että esim t-paidat/yö-vaatteet on päällä aina saumat ulospäin (t-paidassa ei saa olla printtiä). Osassa urheilukerrastoissa (ainakin Halti) on otettu huomioon saumat, eli näissä saumat tehty niin että eivät raavi.

Ruoka pitää olla juuri oikean lämpöistä. Kylmä kunnolla kylmää ja kuuma ruoka kuumaa, ei mitään siltä väliltä. Huomaa heti jos olen käyttänyt vaikka makaroonilaatikossa tilkan kermaa seassa tai nakkikastikkeessa eri merkkisiä nakkeja.

Missään en pysty huijaamaan häntä. Valmishampparissakin täytyy lämmittää 20 sekuntia ensin sämpylää ja sitten vasta pihviä 30 sekuntia. Muuten se on syömäkelvoton, vetinen ja pilalla :(

Vaikeaa on ja hermo on mennyt monta kertaa.

Eri ruoka-aineet eivät myöskään saa koskettaa toisiaan, esim. peruna ja kastike, salaatti aina eri lautaselta.

Päiväkotiaika oli vaikeaa, ja poika oli syömättä yleensä koko päivän.

Pukeutumisessa haittaa jotkut asiat, esim. Paita pitää olla tarkasti housunkauluksen alla, ja kalsarien lahkeet taitavasti käännetty sukkien alle, yhtään epämukavaa vaatetta ei suostu pitämään, muodilla ei ole koskaan ollut väliä.

Ärsyyntyy myös hälystä.

Vaikeaa on elämä ollut pojan kanssa ja lähipiiri on ihmeissään miten kestän, mutta sen asian kanssa oppii elämään, kun tietää mistä on kyse eikä välitä muista ja muidenpään pyörittelyistä.

nuorimmaisella aistiyliherkkyys ilmenee lähinnä vaatteiden kanssa. Kuviolliset sukat kutittaa, joidenkin vaatteiden saumat tai laput raapii.



Temperamentiltaan lapsi on tulinen, mutta en usko että sillä on mitään tekemistä aistiyliherkkyyden kanssa :)