Vaihtaisitko sukunimesi erotilanteessa takaisin tyttönimeksi?

En vaihtaisi. Ja lastenkaan nimiä ei vaihdella, se on heidän oma asiansa, jos joskus haluavat sitten vaihtaa.



Itse olen tällä hetkellä muotoa:



exännimi-nyxännimi



Ja hyvin toimii. Molempien lapsieni nimet ovat siis tuossa. Näkeehän tuosta kyllä, että minulla on oma syntinen menneisyyteni, mutta ei tuo ihan näkymätön ole tuo 10-vuotias poikakaan ;-)

ex oli valehtelija, petturi.

Lapsilla on vielä isänsä nimi, isä ei anna vaihtaa, yhteishuoltajuus..

Saavat sitten aikuisina vaihtaa, jos haluavat.

Ei kukaan minua sillä nimellä enää tunne enkä itse osaisi käyttää.

Ja lapsethan olisi miehen vaikka eroaisimmekin.

Lapset on totta kai "Johnsoneita" kuten isänsäkin eli entinen aviomieheni, minä olen "Johnson-Korhonen" enkä suinkaan ottanut tyttönimeäni missään vaiheessa takaisin.

Sukunimemme on ainoa Suomessa ja pitäisin sen erotilanteessa syistä huolimatta. Helpompaa lasten kannalta, kun on sama sukunimi. Lisäksi vanha sukunimeni on tusinanimi, eikä edes kerro oikeasta suvustani. Jos menisin joskus uudelleen naimisiin, lisäisin uuden miehen sukunimen entisen perään :)

Vaikken miehen sukunimestä pidäkään yhtä paljon kuin tyttönimestäni niin haluan kuitenkin että minulla on sama sukunimi kuin lapsilla.

kadun sitä että menin vaihtamaan sukunimeni ja voi olla vaikka ei erottaiskaan, niin jonain päivänä vaihdan omani takaisin. Lapsista en tiedä mitä sit tekisin... Ehkä jäis isän nimi ja isompana sanoisin et vaihtaminen äidin nimeen on mahdollista ja antaisin itse päättää.

ennen kuin menin uudelleen naimisiin. Tämä nykyisen miehen toiveesta. Minulle oli aivan sama. Nimi kuin nimi. Lapsi jäi isän nimelle, eikä tule yhtään järkevää perustetta mieleen miksi olisin sitä vaihtanut. Tunnetasolla houkuttelevin nimi (ja myös kaunein) olisi ollut isoisäni sukunimi, joka ei ole jäänyt kenellekään meidän lähisuvussa, kun tuli vain tyttöjä. Toisaalta sen ottaminen tuntuisi nimien "shoppaamiselta".

voisi ottaa isoisän nimeä jos siitä tykkäät.

Itse en nimeäni vaihtaisi alunperinkään, en vaikka ei olisi näin harvinainenkaan nimi kuin nyt on. Tiedän myös naisen, perheellisen, joka vaihtoi takaisin tyttönimeensä koska se olisi muuten lakannut olemasta se nimi käytössä. Fiksu teko.

Toka liitto nyt 12. vuodella. Lapset ovat isänsä nimellä.



Jos ero tulisi, toivon että isä kantaisi vastuunsa ja lapset voisivat olla ylpeitä nimestään.

Lapsilla myös minun "tyttö"nimeni sukunimenä, tottakai! Minähän heidät olen synnyttänyt ja suuriltaosin kasvattanutkin, miksi edes harkitsisin jotain uutta sukunimeä....keskiaikaista ja barbaarista mielestäni..mut jokainen toki tyylillään:)

Mä menin naimisiin ennen kuin omaa nimeä sai pitää ja kaksoisnimeä en halunnut. Meillä on kauhea sukunimi. Mun yksi lapsistani on jo vaihtanut sukunimen mun tyttönimeen.

Olen aina ihmetellyt setäni exää, joka käyttää edelleen setäni sukunimeä. Erosi aikoinaan itse ja sedällä nykyään (vuosien kuluttua) uusi vaimo. Ei tunnu hänenkään kannalta mukavalta... Ihmeellistä takertumista tai enemmänkin hyvien tapojen vastaista.



Itse kyllä luopuisin mieheni nimestä jos teoriassa eroaisimme. Sehän tuntuisi uuden elämänvaiheen alunkin kannalta välttämättömältä.

Sitä ei vaihdella aikuisten erojen tai mielipidemuutosten mukaan.

vaihtaisin tyttönimeni takaisin. Lapsien sukunimeä en vaihtaisi, en edes esikoisen, jonka isä mieheni ei siis ole, mutta joka kuitenkin sai hänen sukunimensä meidän mennessä naimisiin.