Lue keskustelun säännöt.
Saako pienten lasten äiti valittaa arjen raskautta?
28.11.2010 |
Saako äidillä olla pelkoja ja huolia? Valitin tässä yksi päivä lapsettomalle työkaverille sitä kuinka raskasta arki on 3 pienen kanssa, olen siis töissä ja lapset päivisin tarhassa. Lasten iät 4, 3 ja 1,5 v. Lisäksi nuorin syntyi ennenaikaisesti ja hänellä todettiin sydänvika. Tästäkin sanoin tälle työkaverille, että on raskasta elää tuon sydänvian kanssa, kun on pelko että reikä ei menekkään umpeen jne. Niin sain vaan kommentin että minä en saa valittaa, sillä minulla on kuitenkin ne lapset ja mies, työkaverilla ei ole siis edes sitä miestä. Ja hän lisäsi vielä että en saa valittaa, sillä mun pitää miettiä vaihtoehtoa että kävisin kastelemassa kukkia lapsieni haudalla!!!
Eli valittaa en saa, sillä minulla on elämässä kaikki hyvin, eikö vaan??
Kommentit (6)
mutta parhaiten sua ymmärtävät samassa elämäntilanteessa olevat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ehkäpä miehettömyys/lapsettomuus on työkaverillesi huomattavasti suurempi ongelma, kuin hän antaa ymmärtää. Muista hienotunteisuus.
Valitus onnistuu vain oikean vertaisryhmän kanssa.
Minulla on äkäinen nivelreuma ja arki lasten kanssa on tosi rankkaa, mutta ei sitä kukaan ymmärrä. Välillä ei edes oikein oma mies ja lasten isä.
Minullakin on kaikki hyvin koska sain nämä lapset ennen reuman puhkeamista. Sinällään ihan totta, mutta olis kiva esim pyöräillä lasten kanssa tai vaikkapa kävellä omin jaloin (kivuista viis) ja nivelin heidän rippijuhliinsa/todistusten jakoon/häihin jne.
kestä yhtään valittamista. Sellaisen kuunteleminen on kumminkin perusempatiaa ja sosiaalinen taito!
KAIKEN kurjuuden voi aina suhteuttaa johonkin vielä pahempaan. Työkaverisi logiikalla kukaan ei saisi koskaan valittaa mistään, koska ainahan voi olla kuollut....
Ok, voin kuvitella, että joku joskus valittaa liikaakin - siis peruselämänasenne on negatiivinen ruikutus. Mutta itse en ole moisiin törmännyt, useimmat valittavat SATUNNAISESTI helpottaakseen oloaan. Ja sitä on tapana kuunnella myötäeläen, ilman, että heti tyrkytetään neuvoja tai besserwisserointia - saati sitten lytätään ja käsketään olemaan valittamatta. Jos joku haluaa neuvoja, hän kysyy niitä.
huomasitko, kuinka työkaverisi avautui sinulle aika suuresta asiasta, ja ilmeisesti sä ihan samalla tavalla vähättelet hänen ongelmaansa kuin hän sinun. Ilmeisesti hän haluaisi perheen, mutta kun ei ole edes miestä, niin aika huonoa on haaveilla lapsistakaan. Siinä tilanteessa on aika vaikea ymmärtää lapsiperheiden ongelmia, kun itse vain toivoisi, että kun olisi edes se perhe...
Mutta sitten työkaverisi vetää vähän yli, ei tuohon nyt kuitenkaan kaikkia kuolleita lapsia tarvittu vetää mukaan. Vai tiedätkö työkaverisi menneisyydestä kaiken? Ettei hänellä varmasti ole kokemusta lapsen kuolemasta.
Voi olla, että työkaverilla on aivan pätevät syynsä miksi hän ei kyennyt empatiaan kohdallasi. Mutta toki ihan yleisesti olen sitä mieltä, että kyllä pikkulapsiarjesta saa valittaa, ja se on ihan normaalia. Ja sydänvian aiheuttama huolikin pitää saada jakaa välilä jonkun kanssa. Sulla taisi nyt vain käydä huono tuuri työkaverin kanssa.
valitin siitä, että toisella paikkakunnalla asuvat isovanhemmat eivät ottaneet toista lapsistani hoitoon kahdeksi yöksi. av:n tuomio oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yksimielinen: itse olet lapsesi hankkinut, itse ne myös tulee hoitaa. isovanhemmat väsyvät kun hoitavat tuon ikäistä 24h/vrk.