Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia, minkä ikäistä lasta ei tarvitse pakottaa tapaamisiin?
27.11.2010 |
Meillä siis tällainen tulossa (pian??) eteen. Lapset kokevat tapaamiset rankoiksi, eikä isä ole koskaan tapaamisten aikana viettänyt aikaa lasten kanssa, on hoidattanut heidät muilla. Matka on pitkä, ja se näkyy lasten koulun käynnissäkin, eli tapaamisviikonlopun jälkeen he ovat väsyneitä ja huonotuulisia.
Isän naisystävät ovat vaihtuneet usein. Viimeisin suhde on kestänyt jo pari vuotta, mutta toisaalta nyt isän perheessä on uusia sisarpuolia, joiden kanssa meidän lapset eivät tunnu tulevan toimeen (en tiedä mistä kiikastaa, isä ei myönnä ongelmia olevan). Lisäksi isä käy herkästi lapsiin käsiksi, on viimeisen 6 kk aikana läimäissyt tai muuten ollut kovakourainen. Herkempi lapsista tuntuu kantavan kaunaa tästä (kysyin asiaa lastensuojelusta, mutta eivät noteeranneet mitenkään!).
Lapset kysyvät nyt, että onko pakko lähteä isälle. Vastaan, että ei mene kauaakaan kun ei enää tarvitse, mutta milloin noin vastata, että enää ei tarvitse? Onko kukaan saanut tähän ongelmaan lastenvalvojien tai perheoikeuden tuomarien kantaa?
Kommentit (21)
kieltäytymään tapaamisista? Isän haukkumista tai "äiti kuolee ikävään" jne eli lapselle tehdään kurja olo siitä, että hän hylkää äidin lähtiessään isän luo.
Tai kun lapsi palaa tapaamiselta, pidetään ristikuulustelu siitä, mitä on tehty ja missä on oltu jne ja sen jälkeen arvostellaan tekemiset ja olemiset.
Tutustukaa aiheeseen pa-syndrooma
Laki pakottaa lapsen tapaamaan etävanhempaa, vaikkei lapsi haluaisi. Mikään laki ei velvoita etävanhempaa yhtään mihinkään.
Ja ap:lle: 12-vuotiaan mielipidettä pitää kuunnella. Ja joissakin tapauksissa myös sitä nuorempia, jos lapsi on ikäistään kypsempi.
Lapseen kohdistuva väkivalta on Suomessa laissa kielletty. Läimäisyt, tukkapöllyt, luunapit mukaanlukien. Lapsi voi tehdä väkivaltaisesta vanhemmasta rikosilmoituksen. Ja sossun laki velvoittaa puuttumaan asiaan, vaikkei huvittaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli saako lapsi päättää tulevaisuudestaan?
Ja muuten pa-syndrooma ei ole saivartelua vaan lapsen henkistä väkivaltaa!!!!!
niin ei tarvitse näin minulle on tuomari sanonut ja meillä pätenyt..
on syytä huolestua! Lapsen on hyvä siinä vaiheessa puhua asiantuntijan kanssa, jotta TODELLINEN syy haluttomuuteen löytyy.
sanoin ilmaista sekä jos se näkyy väsymyksenä koulu viikoilla jne niin haloo,et todellakaan laita lapsia menemään sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on syytä huolestua! Lapsen on hyvä siinä vaiheessa puhua asiantuntijan kanssa, jotta TODELLINEN syy haluttomuuteen löytyy.
aloituksessa mainitsin joitakin syitä; pitkä matka, "toinen sija" isän uudessa perheessä sekä herkemmän (ja samalla hankalamman...) lapsen kokema kohtelu isän puolelta. Ei varmaan sen kummempia syitä ole.
Ja tuohon erääseen kommenttiin; aivan kaikki lähivanhemmat eivät ole ajattelukyvyttömiä kusipäitä, jotka käyttävät kaikki voimavaransa etävanhemman haukkumiseen. Se on tietenkin etävanhemman ja yhteiskunnankin kannalta helpoin ratkaisu, pistää kaikki tapaamisongelmat AINA lähivanhemman syyksi. Silloin ei tarvitse edes koettaa selvittää sitä, onko lapsella oikeasti perusteita tapaamishaluttomuuteen.
Toivoisin lisää asiallisia näkemyksiä tästä asiasta. Muutama oikein hyvä kommentti onkin jo tullut, kiitos niistä. Lisäksi toivon, että nämä lähivanhemman yksisilmäiset ja yksinkertaiset haukkujat pysyvät jossakin muualla.
AP
haukkumisesta! Se on oikeasti todellinen ongelma nykyään. Ison ongelman siitä tekee se, että sitä on vaikeata tunnistaa ja sosiaalityöntekijät ovat ihan pihalla aiheesta.
Lakihan velvoittaa lähivanhempaa aktiivisesti tukemaan lasta tapaamisiin ja yhteydenpitoon etään.
Lähivanhemalla on iso merkitys asiaan; lähteekö mukaan negatiivisella vahvistamisella vaiko positiivisella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haukkumisesta! Se on oikeasti todellinen ongelma nykyään. Ison ongelman siitä tekee se, että sitä on vaikeata tunnistaa ja sosiaalityöntekijät ovat ihan pihalla aiheesta.
Lakihan velvoittaa lähivanhempaa aktiivisesti tukemaan lasta tapaamisiin ja yhteydenpitoon etään.
Lähivanhemalla on iso merkitys asiaan; lähteekö mukaan negatiivisella vahvistamisella vaiko positiivisella...
oikeasti sivuuttaa mahdolliset ongelmat tapaamisissa. Entä jos lapsi todellakin kokee, että 10-15 tuntia matkustamista / tapaamisviikonloppu on kerta kaikkiaan liikaa? Tai entä jos lapsi oikeasti kokee, että isän luona ei ole turvallista ja hyvä olla, varsinkin kun isä käy herkästi käsiksi?
Siinä ei lähivanhemman tukeminen auta - päinvastoin! Eikä lapsi silloin koe, että äiti on "isän puolella", jos äiti patistaa lasta tapaamaan etävanhempaa? Voiko lapsi silloin luottaa kehenkään?
Aivan kuin etävanhemmassa EI KOSKAAN VOISI OLLA VIKAA.
Henkilökohtaisesti olen tehnyt sen päätöksen, että en koskaan, koskaan!, patista lapsia menemään isänsä luokse, koska tapaamisissa on ollut ongelmia vuosien ajan pelkästään isän käytöksen vuoksi (lieviä pahoinpitelyjä, lieviä heittellejättöjä, vaihtuvia tyttöystäviä, lasten sairauksien huonoa hoitoa, ja niin edelleen). Vastaan tästä tarvittaessa vaikka oikeudessa.
AP
Sinä saat muuten sakot ja syyt niskoillesi.
Olen itsekin samassa tilanteessa ja eikun oikeuteen.
EI OLE OLEMASSA mitään 12v ikää lapsia kuunnellaan aina ikätasoonsa nähden.
Mulla olis tästä saähköisessä muodossa materiaalia kävin juri seminaarit,voisin laittaa jos olis sähköpostiosoite. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä saat muuten sakot ja syyt niskoillesi.
Olen itsekin samassa tilanteessa ja eikun oikeuteen.
EI OLE OLEMASSA mitään 12v ikää lapsia kuunnellaan aina ikätasoonsa nähden.
Mulla olis tästä saähköisessä muodossa materiaalia kävin juri seminaarit,voisin laittaa jos olis sähköpostiosoite. Tsemppiä!!
Olispa kivaa! Muutenkin lohdullista, että löytyy kohtalotoveri...
Meiliosoite olis kauris1973@hotmail.com
AP
Meillä siis tällainen tulossa (pian??) eteen. Lapset kokevat tapaamiset rankoiksi, eikä isä ole koskaan tapaamisten aikana viettänyt aikaa lasten kanssa, on hoidattanut heidät muilla. Matka on pitkä, ja se näkyy lasten koulun käynnissäkin, eli tapaamisviikonlopun jälkeen he ovat väsyneitä ja huonotuulisia.
Isän naisystävät ovat vaihtuneet usein. Viimeisin suhde on kestänyt jo pari vuotta, mutta toisaalta nyt isän perheessä on uusia sisarpuolia, joiden kanssa meidän lapset eivät tunnu tulevan toimeen (en tiedä mistä kiikastaa, isä ei myönnä ongelmia olevan). Lisäksi isä käy herkästi lapsiin käsiksi, on viimeisen 6 kk aikana läimäissyt tai muuten ollut kovakourainen. Herkempi lapsista tuntuu kantavan kaunaa tästä (kysyin asiaa lastensuojelusta, mutta eivät noteeranneet mitenkään!).
Lapset kysyvät nyt, että onko pakko lähteä isälle. Vastaan, että ei mene kauaakaan kun ei enää tarvitse, mutta milloin noin vastata, että enää ei tarvitse? Onko kukaan saanut tähän ongelmaan lastenvalvojien tai perheoikeuden tuomarien kantaa?
Heippa,
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säätää, että 12-vuotiasta lasta koskevaa tapaamisoikeutta ei voi panna täytäntöön, jos lapsi vastustaa täytäntöönpanoa. Myös sitä nuoremman mielipidettä on kuunneltava, jos hän on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta riittävän kykenevä. 12v-raja on kuitenkin ehdoton täytäntöönpanon estämiseksi.
Terveisin henkilö, jonka lompakosta löytyy Lakimiesliiton jäsenkortti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkensa tukeakseen positiivisesti lapsen ja etävanhemman suhdetta. Puhuu kauniisti etävanhemmasta ja muistuttaa lasta hyvistä hetkistä etävanhemman luona. Ja lapsi SILTI vastustelee etävanhemman luo menoa.
Entäpä sitten? Tarjoatteko yhä pa-syndroomaa?
Lähivanhemalla on iso merkitys asiaan; lähteekö mukaan negatiivisella vahvistamisella vaiko positiivisella...
Sinä saat muuten sakot ja syyt niskoillesi.
Olen itsekin samassa tilanteessa ja eikun oikeuteen.
EI OLE OLEMASSA mitään 12v ikää lapsia kuunnellaan aina ikätasoonsa nähden.
Mulla olis tästä saähköisessä muodossa materiaalia kävin juri seminaarit,voisin laittaa jos olis sähköpostiosoite. Tsemppiä!!
harmi vaan. Antamani osoite on oikea.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kyse on pa-syndroomasta ja kamalasta lähivanhemmasta aina kun lapsi vastustaa isälle menoa, niin entä ne lähit ketkä ihan todella haluaisivat joskus omaa aikaa ja haluaisivat että lapsi menisi isälleen ja viihtyisi siellä ja lapsen ja etän välit olisivat läheiset ja lämpimät, mutta lapsi ei siltikään halua mennä? Mikäs syndrooma silloin on ja kenellä?
kaikkensa tukeakseen positiivisesti lapsen ja etävanhemman suhdetta. Puhuu kauniisti etävanhemmasta ja muistuttaa lasta hyvistä hetkistä etävanhemman luona. Ja lapsi SILTI vastustelee etävanhemman luo menoa. Entäpä sitten? Tarjoatteko yhä pa-syndroomaa?
Lähivanhemalla on iso merkitys asiaan; lähteekö mukaan negatiivisella vahvistamisella vaiko positiivisella...
Otapa asia uudestaan esiin viranomaisten kanssa.
Otapa asia uudestaan esiin viranomaisten kanssa.
puuttua muutamaan yksittäiseen "käsiksi käymiseen", varsinkin kun mistään ei ole jäänyt jälkiä. On vähän niinkuin lapsen sana isän sanaa vastaan. Lastensuojelu puhutti isää läimäytyksestä, mutta siinäpä se, mihinkään se ei johtanut. Viranomaiset eivät estä tapaamisia ennenkuin lapsi oikeasti pahoinpidellään... näin minä asian ymmärsin.
Täällä av:lla tuomitaan tukkapöllyt ja luunapit, mutta tosielämässä kukaan ei voi tähän puuttua.
ap, joka taisi saada lastensuojelun silmissä vähän ylihysteerikon maineen....
Että lapsi pitäisi pakottaa tapaamiseen. Eikö se voisi olla niin, että mennään lapsen ehdoilla, eikä aikuisen? Jos lapsi ei halua tavata toista vanhempaa, ei lasta siihen pitäisi pakottaa. Ja taas jos lapsi haluaa tavata vanhemman, joka lasta ei haluasi tavata, pitäisi _vanhempi_ pakottaa siihen.
Että lapsi pitäisi pakottaa tapaamiseen. Eikö se voisi olla niin, että mennään lapsen ehdoilla, eikä aikuisen? Jos lapsi ei halua tavata toista vanhempaa, ei lasta siihen pitäisi pakottaa. Ja taas jos lapsi haluaa tavata vanhemman, joka lasta ei haluasi tavata, pitäisi _vanhempi_ pakottaa siihen.
sillä Suomessa etävanhemman ja lapsen suhdetta suojellaan kaikin mahdollisin tavoin, joskus jopa lapsen etu unohtaen. Ikään kuin olisi AINA lapsen etu tavata sitä toista vanhempaa. Jos etävanhempi ei halua tavata lasta, ei kukaan voi asialle mitään. Etävanhemmat temppuilua omien lastensa suhteen ei ole sanktioitu mitenkään, harvoin edes yhteiskunnan / lähipiirin taholta tulee paheksuntaa sillä etävanhempi voi aina laittaa syyn "olosuhteiden", lähivanhemman tai jopa lapsen piikkiin.
Alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, osaako kenties joku muu?
tapaamaan isäänsä jos lapsi ei tosiaan halua? Vai onko tässä villakoiran ydin siinä, että minkäikäinen lapsi kykenee määrittelemään mitä hän tosiasiassa haluaa?
kieltäytymään tapaamisista? Isän haukkumista tai "äiti kuolee ikävään" jne eli lapselle tehdään kurja olo siitä, että hän hylkää äidin lähtiessään isän luo.
Tai kun lapsi palaa tapaamiselta, pidetään ristikuulustelu siitä, mitä on tehty ja missä on oltu jne ja sen jälkeen arvostellaan tekemiset ja olemiset.
Tutustukaa aiheeseen pa-syndrooma