Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalainen on alkanut valehdella
26.11.2010 |
Kuuluuko ikään vai onko tämä luonneongelma? Ärsyttää todella tuollainen, on jäänyt nyt jo kolmatta kertaa lyhyessä ajassa valheesta kiinni, ja tiedä vaan montako on mennyt läpi. Yhdestä isommasta asiasta nousi melkoinen haloo, mutta ei vaan meinannut myöntää millään valhettaan. Lopulta myöntyi ja silloin keskusteltiin pitkät pätkät miksi valehtelu on pahasta. Nyt kuitenkin taas jäi pienemmästä kiinni ja alkaa puolustuksena itkeä.
Kommentit (9)
Jotain hakee nyt käytöksellään eli mietiskele tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän ole liian ankara lapselle. Kerro lapselle, että sinulle voi kertoa kaikesta ikävästä ihan turvallisesti ja vaikka olisi tehnyt jotain tosi tuhmaakin, niin siitä saa kertoa sinulle. Joo, tottakai lapselle pitää selitää että kun valehtelee, niin se syö pohjan luottamukselta. Meillä tuo vaihe meni itsellään ohi kun järkeä tuli lisää. Tuntui että tuossa iässä lapsi ei oikein vielä ymmärtänyt, mitä valehteleminen on. Ekaluokkalainen tuntuu jo niin isolta, kun on jo koululainen, mutta tämmöisissä asioissa hän voi olla vielä aika kehittymätön.
Syitä voi olla monia, koulustakin voit kysellä, miten siellä menee. Millaista valheista on jäänyt kiinni? Vakavia vai valkoisia...?
Muista itse sepitelleeni ala-asteikäisenä, ihan vain siksi että sain kertoa jotain - olin vähän yksinäinen lapsi silloin.
(iloinen ja onnellinen aikuinen ja teini tuli minustakin kuitenkin =) )
Kannattaa miettiä mitkä voivat olla syitä valehteluun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut kasvatettiin rehellisyyteen itseä ja toisia kohtaan. Pidän sitä tärkeänä asiana, suoraselkäisyys on suojellut minuakin elämässä. Kyllä meillä kuria ja odotuksia on, mutta ei mitään mitä lapsen pitäisi pelätä. Lasta ei kuriteta, ei huudeta, ei nolata, tms.
Lapsen isä (olemme eronneet) taas on tässä asiassa erilainen. Luulen että lapsen valehtelusta kiinni jääminen on tämän vuoksi jonkinlainen punainen vaate minulle, en haluaisi että lapsi oppii valehtelun sieltä.
Olemme jutelleet lapsen kanssa asiasta aika paljonkin, ja sen vuoksi tuntuu pahalta että nyt hän jäi kiinni taas valheesta, vieläpä ihan älyttömästä. Nyt oli lakannut kynsiä salaa (ei ole meillä kiellettyä) ja kun haistoin kynsilakan hajun kysyin että lakkasitko kynsiä kun haisee (normaalilla äänellä). Siihen lapsi vastaa että en. Kun sanon että miksi väität kun ihan selvästi haisee niin lapsi heittäytyy sängylleen itkemään. Tämä ei ole siis iso asia, mutta olen ihmeissäni ja pettynyt siitä miksi lapsi käyttäytyy yhtäkkiä näin. Ja miksi valehdella tällaisista asioista. Aikaisempi valhe josta keskustelut käytiin oli taas isompi asia, siinä lapsi oli rikkonut lupauksensa pysyä pihapiirissä ja lähtenyt kaverin kanssa omille teilleen.
Kiitos kun sain avautua.
ap
voimia sinulle. Kuullostaa kyllä aika normaalilta
tytöltä joka haluaa olla iso mutta ei vielä oikein osaa olla sitä eikä tietysti olekaan.
Älä vielä hermostu, vaikka hankalaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samanlainen tilanne, itsellä rehellisyys opetettu kunnia-asiaksi ja arvostan rehellisyyttä todella paljon. Miehellä taas toisin. Samanlaisia tilanteita kuin teilläkin on ollut lapsen kanssa (joka nyt tokalla), joskus suurempia asioita ja joskus juuri tuollaisia "ihmeellisiä" valheita. Pelkään että saattaako olla jotenkin "geeneissä" vai onnistuuko lapsesta kasvattaa vielä kunnon rehti kansalainen? Meillä ei myöskään pitäisi lapsella olla mitään pelättävää, tosin kuria kyllä mutta rauhalla ja rakkaudella kasvatetaan. Saako ap kysyä onko teillä erilainen näkemys rehellisyyteen vaikuttanut myös eroon? Itseäni asia on alkanut vaivata yhä enemmän...
Meillä myös tuollaista.