Mikä on unelmaikä saada lapset? 32-vuotta alkaa olla jo vanha!

kaksi nuorinta sain kaksikymppisenä, enkä ollut silloin vielä ns. valmis äidiksi. 32-vuotiaana osasin ottaa lapsen tarpeet paremmin huomioon, enkä ollut niin itsekeskeinen. Lapsestakin kasvoi paljon tasapainoisempi kuin vanhemmista sisaruksistaan.

on varmaan joku vähän alle parikymppinen mutta että onko silloin mitään järkeä tehdä lapsia, on toinen juttu.

Varmaan jokainen tuossa iässä lapsen saanut on unelmansa saanut syliin tuhisemaan, ekstraharvaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja laitetaan varuiksi vielä molempiin päihin poikkeustapauksille parisen vuotta lisää. Voiko kukaan olla erimieltä kuin mitä minä olen? :)



nimimerkillä "luonto hoitaa"

Varmaan jokainen tuossa iässä lapsen saanut on unelmansa saanut syliin tuhisemaan, ekstraharvaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja laitetaan varuiksi vielä molempiin päihin poikkeustapauksille parisen vuotta lisää. Voiko kukaan olla erimieltä kuin mitä minä olen? :) nimimerkillä "luonto hoitaa"

Jokaisella eri tilanne, ei se iästä kiinni ole.

Se riippuu niin ihmisestä ja hänen elämästään. Toiset haluaa lapset nuorina, kun taan toiset pitää heitä liian nuorina, ja haluavat itse vasta vanhempana ja nuoret taas ajattelevat, että yli 3kymppinen on vanha.



Eli unelma ikä on se, mikä kenellekin sopii. Toiset ei ole tarpeeksi kypsiä parikymppisenä, vaan vasta 4kymppisenä.

kaksi nuorinta sain kaksikymppisenä, enkä ollut silloin vielä ns. valmis äidiksi. 32-vuotiaana osasin ottaa lapsen tarpeet paremmin huomioon, enkä ollut niin itsekeskeinen. Lapsestakin kasvoi paljon tasapainoisempi kuin vanhemmista sisaruksistaan.

Sittemmin vielä kolme lisää, heistä nuorimman vajaa nelikymppisenä.

Mutta minä olin ihan valmis äidiksi jo silloin parikymppisenä ja osasin ottaa jo kahden ensimmäisen tarpeet huomioon, vaikka olinkin hurjan nuori :).

kaksi nuorinta sain kaksikymppisenä, enkä ollut silloin vielä ns. valmis äidiksi. 32-vuotiaana osasin ottaa lapsen tarpeet paremmin huomioon, enkä ollut niin itsekeskeinen. Lapsestakin kasvoi paljon tasapainoisempi kuin vanhemmista sisaruksistaan.

Sittemmin vielä kolme lisää, heistä nuorimman vajaa nelikymppisenä. Mutta minä olin ihan valmis äidiksi jo silloin parikymppisenä ja osasin ottaa jo kahden ensimmäisen tarpeet huomioon, vaikka olinkin hurjan nuori :).

kolmekymppiseksi, mutta yleisellä tasolla se oikea ikä lasten saamiseen voi olla mitä vaan 18 vuotiaan ja nelikymppisen väliltä.

en ikinä tekis lapsia noin vanhana

Olen täyttämässä 31 ja ihan työkuntonen, hedelmällinen ihminen!



Meillä on lapsia jo liuta. En sanoisi että 6 vuotta sitten kun esikoinen syntyi olisi ollut jotenkin "parempi" kuin tänä vuonna kun kuopus saatiin.



Vedän ranteeni auki jos 10 vuoden kuluttua on niin kehärakki ettei jaksaisi lapsia saada ja hoitaa. Työkuntonenkin pitäisi olla joku 40 vuotta.



Jos ihminen tulee raskaaksi 40+ ikäsenä niin mikäs siinä. Jokasella on omat vaivansa ja kykynsä selviytyä arjesta.



Tuksusta en osaa sanoa, kuulostaa kyllä todella reppanalta joten lapset (ne kaikki 3 jotka meinaa synnyttää 10 vuoden sisään) vie mamilta kaikki pinnat..

Victoria painii vähän eri kastissa kuin Tuksu. Ja omaa varmasti pidemmän pinnan ja kunnon.

Asutko Helsingissä??

:)

Sinä olet syntynyt äidiksi, noinkin voi olla, mutta ei kaikilla.

Joo, mutta osalla kylläkin :). Osa ihmisistä ei ole loistavia äitejä sitten taas myöhemmässäkään iässä.

Toki minäkin olen varmasti ollut kuopukselle parempi äiti joiltain osin. Mutta se ei johdu iästä, vaan kokemuksesta. Ja olisi melko noloa, jos ei olisi neljän edellisen lapsen myötä oppinut mitään..

t. 7

t. 7

kaksi nuorinta sain kaksikymppisenä, enkä ollut silloin vielä ns. valmis äidiksi. 32-vuotiaana osasin ottaa lapsen tarpeet paremmin huomioon, enkä ollut niin itsekeskeinen. Lapsestakin kasvoi paljon tasapainoisempi kuin vanhemmista sisaruksistaan.[/i

että voisi johtua vaikka siitä, että lapsi on perheellenne KOLMAS, eikä ensimmäinen.

Neuvolassa työssä olleena vakuutan, ettei äidin iällä oikeastaan ole merkitystä, ellei ole HYVIN NUORI (alle 20) tai hyvin iäkäs (yli 40) Fyysisesti nuori äiti jaksaa yleensä paremmin raskauden, toipuu synnytyksestä ja raskaudesta ilman komplikaatioita.

Hyvin nuorilla nk.teiniäideillä voi sitten olla taloudellisia ongelmia tai muuten sosiaalisia, mutta jos on hyvä tukiverkot, välit vanhempiin eikä päihteidenkäyttöä tmv. taustalla, ei sekään ole ongelma. Teiniäitejä Suomessa on todella vähän, alle 5%.

Hän on mielestään 32-vuotiaana niin nuori, että ei huolia lastensaamisesta...ne kolme lasta voi saada myöhemminkin...mutta minun mielestäni biologinen kello tikittää hänellekin niin kuin meille muille, vaikka ei sitä arjen humussa huomaisikaan.

En kokenut olevani vanha - en tosin mikään nuorikaan. Lasta olimme yrittäneet melkein 5 vuotta, enkä keksi yhtäkään syytä, miksi olisin ollut parempi äiti 32- kuin 27-vuotiaana. Tai päinvastoin.



Mutta muutaman seikan ihan henkilökohtaisesti huomasin (ei siis päde kaikkiin).



1) Koska lasta oli haluttu kauan, oli suuret paineet suorittaa äitiyttä. Siksi olen ollutkin rennompi ja itsevarmempi äiti kakkosellemme, jonka siis sain 35-vuotiaana. Esikoisen kanssa olin epävarma, kuuntelin muiden mielipiteitä ja itkin, kun en täyttänyt näitä muiden vaatimuksia, vaikka tosiasiassa onnistuin kaikissa itselleni tärkeissä asioissa äitiydessäni. Kuopuksen kanssa epäonnistuin näissä omissakin kriteereissä (imetys epäonnistui, en edes kokeillut kestovaippoja, aikaa jäi vähän, kun esikoinen vei voimavaroja ja oma aika nousi yllättävän tärkeäksi, mitä se ei siis ennen ollut), ja silti riitin itselleni enkä suorittanut äitiyttä vaan elin hetkessä.



2) 20+ -vuotiaana yön valvominen ei ollut mikään suuri asia. Viikonkin saattoi kevyesti nukkua 3-4 tunnin yöunia ilman mitään seurauksia. Kolmikymppisenä valvominen oli rankkaa. Ihan naurattaa, miten rankkaa se voi olla!



3) Kaksikymppisenä saattoi laittaa suuhun mitä tahansa, ja jos jostain syystä tuli kiloja, ne sai karistettua helposti. Kolmikymppisenä sain todella nähdä vaivaa ja saan edelleenkin. Jokapäiväistä taistelua!



4) Vaikka meillä on iso asuntovelka, olemme molemmat olleet töissä pitkään ennen lasten saamisia. Talousongelmia on, mutta ne ovat aivan eri luokkaa kuin parikymppisinä opiskelijoina. Lapsemme saavat harrastaa kalliitakin lajeja ja voimme tarjota tulevaisuudessa ihan mukavan elämän, kun selviämme näistä pikkulapsivaiheen tulojen romahduksista. Toisaalta taas olemme itse viettäneet vuosia yhteistä lapsetonta elämää, matkustaneet ja harrastaneet eikä nyt ole tarvetta lähteä kotoa mihinkään. Kun palaan työelämään, en todennäköisesti hanki itselleni harrastuksia tms. vuosikausiin ehkä yhtä lukuunottamatta. Kaverit olemme tunteneet vuosikausia eivätkä nämä häviä mihinkään, vaikka pikkulapsivaiheessa emme juurikaan tapaa tai saatamme ylläpitää suhteita puhelimitse.



5) Fyysisesti raskaudet ovat olleet helppoja, ja synnytyksetkin ihan ok, vaikka en missään timmissä kunnossa ole ollutkaan. Parisuhde on vakaalla pohjalla, koska ennen lapsia olimme olleet yhdessä 9 vuotta, asuneet yhdessä 5,5 vuotta ja olleet naimisissakin 3 vuotta. Tietynlainen henkinen varmuus elämästä yleensä oli saavutettu, enkä usko, että meillä olisi sitä ollut, jos olisin tullut raskaaksi 27-vuotiaana, juuri yhteen muuttaneina, vaikka seurustelua takana olisikin ollut se neljä vuotta (asuimme eri paikkakunnilla 8 kk vuodessa).



Kaiken kaikkiaan minulle oli juuri sopiva ikä saada lapsi 32-vuotiaana. Tosin viisi vuotta aiemminkin se olisi ollut ihan hyvä ikä. Mutta koska näin ei käynyt, se paras ikä oli siis 32.



Niin, ja ap:lle. 32-vuotias ei ole ikäloppu. Jos aloittaa seurustelusuhteet yläasteikäisenä, löytää sen oikean jo 16-vuotiaana, valmistuu nopeasti parissa vuodessa ammattiin, menee 20-vuotiaana naimisiin ja hankkii ne pari lasta heti perään, niin voi 25-vuotiaana kuvitella, että yli 30-vuotiaat ovat toinen jalka haudassa. Naiset elävät keskimäärin yli 80-vuotiaiksi, joten en nimittäisi 30-80-vuotiaita vanhoiksi. Muuten väistämättä 0-30-vuotiaat olisivat lapsia...



Itse opiskelin 27-vuotiaaksi ja olin työelämässä luomassa mieleistäni uraa ne viisi vuotta. Lasten saannin jälkeen jatkan mieleisessäni ammatissa, minun ei tarvitse etsiä itseäni tai miettiä, että tässäkö se elämä oli jo ennen 30 vuotta. Mielestäni oikea ikä lasten saamiselle on 20-40 vuotta. Edellytyksenä se, että on löytänyt itsensä ja tietää, mitä haluaa. Kun on lapsia, ei voi ryhtyä etsimään itseään ainakaan pikkulapsiaikana.