nimistä

Mikä tahansa sana voi olla nimi. Hävyttömyyksiä ei kuitenkaan käytetä niminä :)))



Useimmiten nimeämiskäytäntö toimii niin, että ensimmäinen lapsi nimetään isän suvun mukaan, toinen äidin, kolmas isän jne. Me olemme tehneet siinä asiassa poikkeuksen, koska asumme Suomessa, eikä kukaan osaisi lausua samoalaisia nimiä oikein. Tytön etunimi periytyy minun äidinäidiltäni ja toinen nimi isän äidiltä. Molempia nimiä kuitenkin käytetään. Tyttäreni toinen nimi tarkoittaa kaunista, erikoista päivää.



Useimmiten samoalaiset nimet kuvaavat jotain erikoista, kaunista, voimakasta, viisasta tai luonnonilmiötä. Samoalla on on myös paljon lainanimiä, jotka ovat useimmiten peräisin joko Saksasta tai Isosta-Britanniasta. Esimerkiksi sisareni nimi on Fereita (Freida).



Nimiin voidaan liittää myös päällikkö- eli matainimi, jos sellainen suodaan. Matai-arvon saaminen on suuri vastuu, mataiden tehtävä on palvella perhettään, kyläänsä ja samoalaista yhteisöä voimavarojensa mukaan ja joskus niiden ylikin. Useimmiten henkilöt, jotka toimivat matai-arvonsa mukaisissa tehtävissä, käyttävät matai-nimeään.



Minulla on useampi veli, joista yhtä kutsutaan pääasiassa hänen matai-nimellään, koska hän on veljistä ainoa todellinen matai, muut ovat sellaisia huurupäitä vielä :))). Isästä käytetään nimeä Tama (isä) tai Taito (high chief nimi). Sisaret eivät taas halua käyttää titteleitään, vaan mieluummin etunimiään. Olisikohan tässäkin näkyvissä se miesten ja naisten pieni ero?



Siipalle on tarjottu hänen äidinpuoleisen isoisänsä high chief -titteliä. Tarjous on aiheuttanut liikehdintää isänpuoleisessa suvussa, joka haluaisi tittelin sukuun. Mieheni totesi, että hänellä on n. 60 vuotta aikaa hyväksyä titteli, ja hän hankkii ensin tatuointinsa ja harkitsee sitten vasta muita velvollisuuksia. No, suku on pahin. Samoallakin :)

Mutta mieheni suvulla on ollut tapana antaa nimiä jonkun toisen ihmisen mukaan. Meidän tyttö on saanut nimen mummin mukaan ja tytön serkku sai sitten meidän tytön mukaan. On sitten kaksi samannimistä lasta maailmassa, mutta ei tuo ole ketään haitannut.



Nimi ei kuitenkaan välttämättä ole sukulaisen nimi, vaan keskimmäinen lapsemme on saanut nimen kuuluisan tennispelaajan mukaisesti.

Oletteko itse päättäneet lapsenne nimet yhdessä puolisonne kanssa vai ovatko lapsen isovanhemmat olleet mukana päättämässä tai suorastaan määränneet lapsenne nimen? En tiedä, onko se yleistä afrikassa, että lapsen isovanhemmat määräävät nimen, mutta ainakin oman vielä syntymättömän lapseni nimet on sanellut hänen afrikkalainen (muslimi) isoäitinsä. (Lapsen afrikkalainen isoisä onkin jo kuollut.) Lapseni isä väittää, että tämä on normaali käytäntö. En ole vielä päässyt keskustelemaan hänen kanssaan siitä, millä perusteella lapsen isoäiti on valinnut nimet, mutta käsittääkseni muslimeille on ainakin tärkeää, mitä nimi merkitsee.



Itse haluaisin antaa lapselleni myös suomalaisen nimen. Ajattelin, että lapseni suomalainen nimi voisi viitata jotenkin omien isovanhempieni nimiin. Te joiden lapsilla on nimet kummastakin kulttuurista, miten päätätte, mitä nimeä käytätte missäkin tilanteessa? Onko teillä yleensä suomalainen nimi se virallinen nimi, jota sitten käytetään esim. koulussa ja käytätte kotona toisesta kulttuurista peräisin olevaa nimeä? Itse olen vähän ajatellut tällaista käytäntöä, jos vain lapsen isä siihen suostuu. En oikein usko, että siitä koituisi mitään identiteettiongelmia vai mitä mieltä olette? Itseänikin on kotona kutsuttu lähinnä lempinimellä ja virallisemmissa yhteyksissä on sitten käytetty oikeaa nimeäni, joka on aika kaukana lempinimestäni, enkä ole kokenut tätä mitenkään ongelmallisena.

Ei tullut mieleenkään kysyä isovanhemmilta :)



Tytöllä on suomalainen etunimi, joka on myös pääasiallinen kutsumanimi ihan sen takia, että suomalaiset eivät osaisi lausua samoalaista nimeä oikein. Tytär tunnistaa molemmat nimet, vaikka suomalaista pääasiassa käytetäänkin.

että tähänkin keskusteluun piti tuo muslimi-sana änkeä! Täällä kun tuntuu keskustelut olevan lähinnä muslimiaiheisia...

sanoi että heidän keskuudessa on vain yksi nimi ja sukunimi.

Toisia ja kolmansia nimejä ei ole.



Mutta kun hän sai amerikan kansalaisuuden hän päätti ottaa tyttonimensä toiseksi nimeksi.

Eli meillä pojalla on kolme nimeä; etunimi (joka myös kutsumanimi) on turkkilainen ja toinen ja kolmas nimi suomalaisia (käytetään myös muissa maissa).



Yleensä turkissa mieheni kertoman mukaan on kurdeilla tapana antaa jonkun muun mukaan nimi, esim kuuluisan laulajan jne.. Mieheni perheessä yksi lapsi kuoli ja seuraavalle syntyneelle annettiin kuolleen lapsen nimi. (mun mielestä kammottavaa mutta heillä normaalikäytäntö).



Isovanhemmat ehdottelivat nimiä kyllä, siis mieheni vanhemmat, mutta eivät missään vaiheessa olettaneet meidän antavan lapselle heille mieluista nimeä.



Näin meillä, vähän molemmista kulttuureista siis. Ja joku kyseli että onko lapsella ulkomainen ja kotimainen nimi eri tilaisuuksia varten: ei meillä ainakaan, etunimeä käyttää kaikkialla ja sitten on yksi " yleinen" lempinimi jota käyttävät lähes kaikki jotka lapsen tuntevat.

Päätimme tyttäremme nimen mieheni kanssa, mutta kysyimme myös miehen vanhempien mielipidettä ja suomalaisen nimen osalta äitini mielipidettä. Vietnamilaiset nimet (sekä tytölle että pojalle)

oli etukäteen raskauden aikana mietitty; nimen taipumiseen suomalaiseen suuhun kiinnitimme huomiota.



Tyttömme suku- ja keskinimi ovat isältä. Etunimiä on kaksi, joista se vietnamilainen on kutsumanimi. Etunimi on helppo lausua, mutta kirjoitusasussa on pieni jippo. Toisaalta, mun supisuomalainen nimenikin kirjoitetaan hämmästyttävän usein väärin ja kun ensimmäinen etunimi ei ole kutsumanimi, siitäkin tulee hienoisia ongelmia.



Jännä, miten asioista ajatellaan eri tavoin. Jotkut haluavat antaa suomalaisen nimen, kun kerran Suomessa asutaan. Me taas halusimme antaa vietnamilaisen nimen siitä syystä, että kun kerran nyt Suomessa asutaan, annetaan toiselle kulttuurille vähän tasoitusta ja annetaan sen näkyä. Toivomme, että vietnamilaisuus olisi positiivinen osa laps(i)emme identiteettiä. Eikä ole sanottua, että koko elämämme täällä asuisimme. En tällä sitten tarkoittanut, että oma tapamme olisi muita parempi, se vain tuntui meille parhaimmalta.

Kommentoimatta uskontoon liittyvää tapaa..niin kerronpa nyt meidän " somalialaisesta tavasta" ..;O)



Eli etunimen päättävät vanhemmat..ja sitten toiseksi nimeksi tulee isän nimi ja toiseksi nimeksi isän isän nimi jne.. Ja pojallamme on VAIN kolme nimeä koska se on Suomen laki..mutta kuulemma Somaliassa nimilista saattaa olla vaikka kuinka pitkä..mutta virallisissa papereissa käytetään vain muutamaa nimeä..



Oli mullakin kerran pokassa pitelemistä kun mieheni kertoi hänen koko nimensä.. veikkaisin, että se meni isoisoisoisoisoisoisoisään asti..;O)



Ja siis isän nimi periytyy eteenpäin, oli kyseessä tyttö tai poika.. Siksi somalinaisilla on nimiä kuten esim. " Fatima Ahmed Hassan" tai " Ayan Sayeed Mohammed" ..



Minusta on todella upeaa, että he tietävät mistä tulevat ja mihin sukuun kuuluvat.. Minä kun en edes isoisoisäni nimeä tiedä.. *nolona*

Niin ja siis poikamme etunimi on arabialainen uskonnon takia..mutta pyrimme valitsemaan nimen, jonka lausunta onnistuu myös suomalaisten kesken..;O)

Kun lapsi on syntynyt, ovat sedät ja tädit tarjoilleet omia nimiään käyttöön. Nuorin lapsi onkin nimetty yhden tädin mukaan.

on ollut tapana se, että (1.) poika antaa isänsä nimen omalle vanhimmalle pojalleen. Mieheni on perheensä vanhin poika ja meidän vanhin poika sai ensimmäisen virallisen nimensä isoisänsä mukaan (menikös monimutkaiseksi:)). En olisi halunnut loukata mieheni isää, koska hänelle asia oli todella tärkeä. Omassa perheessäni ei ollutkaan sitten mitään traditioita, joten siltäkin osin asia onnistui hyvin.



Halusimme antaa vanhimmalle pojallemme myös toisen nimen, joten hänellä on kaksi nimeä. Suomessa kutsumanimenä tuo kakkosnimi ja Libanonissa sitten käyttävät joko ensimmäistä nimeä tai molempia yhdessä.



Muilla lapsistamme on vain yksi etunimi, arabinimi. Minusta on ollut itsestäänselvää, että nimi on arabiaa, kuten sukunimemmekin. Kaikilla nimet, jotka ovat helppoja ääntää myös Suomessa.



Minä otin naimisiin mennessämme mieheni sukunimen, kuten Suomessa on aiemmin yleensä ollut käytäntönä. Libanonissa vaimo pitää yleensä oman tyttönimensä.

nimet löytyivät siten, että listasimme mielestämme hyviä nimiä ja niistä sitten jäi muutama suosikki, joista valinnan teimme. Tilanne oli aika mielenkiintoinen, kun minä enemmänkin vain korvakuulolla päätin, että tuo nimi on hyvä, kun taas miehelläni siinä taustalla kulttuurin tuntemus ja kokemukset.

Meille ei juolahtanut mieleen se, että samoalainen etunimi voisi luoda lujemmat siteet tytön juuriin. Sekä minulla että miehelläni on hyvin kiinteät siteet Samoaan, meillä on molemmilla perhettä siellä, joten samoalaisuus on läsnä elämässämme joka päivä. Siinä mielessä nimi ei ole ollut ns. " issue" tässä mielessä.

vaan se, miten sita kasitellaan ;)

Eli kiivaat vaittelyt " copy-pastea" apuna kayttaen, on ne mitka meikaa arsyttaa;) ei aihe sinansa. Siksi olen tuos muutamaan otteeseen vihjaillut, et vaittelyt voisi hoitaa tuolla jossain muualla. Itsekin olin aikoinaan muslimin kanssa naimisissa, mutta en silti ole allerginen millekaan asialle, ainoastaan sille miten ja missa ne vedetaan esiin :)

Amelberga:

että tähänkin keskusteluun piti tuo muslimi-sana änkeä! Täällä kun tuntuu keskustelut olevan lähinnä muslimiaiheisia...

Kun tytär nuorena tuli äidiksi, hän antoi tytolleen serkun nimen. Serkku oli suurinpiirtein 10. Piti vain nimestä ja serkku oli todella iloinen siitä uutisesta.



Suomalaisten piireissä olen taas huomannut sen miten pelätään että joku jopa kaukainenkin sukulainen on saman niminen ja sitten vältetään nimeä mistä pidetään.



Ja ukomailla olen kuullut nimen julistuksia jopa ennenkuin lapsi on syntynyt, paitsi yksi tuttava sanoi että parin vauva kokemuksen jälkeen päätti olematta kertomatta kun kerran silloin saa kuulla minkätakia nimi ei olekaan kiva, mutta jos sanoo vauvan syntymän jälkeen niin silloin kaikki sanovat että onpa kiva nimi.



Muslimien keskuudessa naisilla oli vain yksi nimi, pojalla taas kaksi nimeä. Ensimmäinen oli Mogamat, toinen oma nimi. Eli esim. Mugamat Fuad, ja kutsuma nimi on Fuad. Etunimenä on vain oltava profeetan nimi.



Ja juutalaisten keskuudessa on raamattu nimi, ellei ole nimi mikä on peritty joltain sukulaiselta tai hebreankielinen nimi.

...jo vastasikin somalialaisista nimikäytännöistä.:)

sen verran vielä, että me pohdimme tulevan esikoisemme nimeä niin, että se olisi somalialainen, mutta kuitenkin sellainen, että se olisi suht helppo suomalaisenkin lausua.:)

...että somalialaiseen nimikäytäntöön kuuluu, että nainen säilyttää oman nimensä, koska varsinaista sukunimeä ei ole, ja koska nimi kertoo, että mihin kuuluu ja kuka on isä jne.

ei myöskään tunneta varsinaisia toisia tai kolmansia nimiä. Toisena nimenä käytetään esim. virallisissa papereissa isän nimeä. Mieheni kanssa olemme yhteistuumin päättäneet antaa lapsillemme vain yhden nimen. Äidilläni, joka on täysin suomalainen, ei ole ollenkaan toista nimeä. Itselläni taas on. Etunimen pitää olla sellainen, joka sopii niin suomalaiseen, albanialaiseen kuin mielummin myös englantilaiseenkin suuhun. Kotimme kun on nyt Englannissa. Isovanhemmilla ei tule olemaan osaa eikä arpaa nimen valitsemisessa, sen puolen hoidamme ainoastaan minä ja mieheni. =)

vielä sen verran, että Albaniassa on tapana ottaa naimisiin mentäessä miehen sukunimi. Ainakin kaikki tuntemani albanialaiset naiset ovat näin tehneet.