Kertokaa mulle, millainen perhe pystyy ostamaan yli 4 h:n asunnon Helsingin keskustasta??

Ei suomessa työnteolla tuollaisia summia saa, ellei...



Kannattais varmaan vaihtaa alaa. Kyllä nykypäivänä saa helposti ihan tavallisella työnteolla. Sitten kun puhutaan 900 000€ asunnoista on asia hieman eri. Kilpailu kannattaa nykyään. Asia kun asia.



Yksinkertaisesti työnteko ei kannattais jos siitä ei rahaa sais. Kukapa sitä 2v kauempaa hoitovapaalla ois jos oikeesti oma asunto kiikarissa. Meillä 4 pientä lasta, 1v, 2x2v ja 5v. Toinen tekee päivää ja toinen yötä. Päivähoito on ensimmäinen asia jossa voi säästää.



Ei meillä ainakaan ollut perintöä eikä myöskään avustajia. Valtionlaina ja sen saa KAIKKI kenellä ei merkintöjä ja säännölliset tulot. Korot vaan huipeat,mutta missäpä ei olis.

Kattelen vähän niinku asuntoa ja kaikki sopivan kokoiset maksavat melkein miljoonan...(emmekä ole itsekään ihan huonotuloisia)

Pitää olla perintöä tai pitkään ollut molemmat huippuvirassa tai yrittäjänä tai on ainakin onnistunuttu asuntokaupoissa (eka hankittu halvalla nuorena ja pikkuhiljaa ostettu aina isompi). Kyllähän esim. Kalliossa (joka on vielä kantakaupunkia) tai Ruskeasuolla voi olla kohtuuhintaisiakin asuntoja vielä (pommikuntoisia). Niin ja tietysti jos saisi ostettua Hitas-asunnon Katajanokalta :)

Haha, Olemme varmaan järkyttävän rikkaita :D Yrittäjiä olemme,mutta ei meillä ainakaan jää kun 4600€ kuussa käteen lyhennyksien jälkeen. Että ei se yrittäjän elämäkään niin rikasta ole kun luullaan. 4600€ pois sähkö, puhelit, netti, vakuutukset, harrastukset, ruuat ja muut tarvittavat menot niin ehkä 300€ jää kuussa tilelle. Kannattais varmaan miettiä.

kyllä 250 000 saa asunnon jos osaa itse remontoida edes vähän ja kilpailuttaa.

Meidän sijoitusasunnoksi Töölössä jättämämme kaksion hinta-arvio on 250 000.Huonokuntoisuus laskisi asunnon arvoa max 50 000 euroa. Enkä kutsuisi sitä perheasunnoksi.

meidän kaksion hinta 280 000 1,5 km rautatieasemalta. 4h maksaisi vähintään 400 000.

No RIKAS!!!

Normaalituloiset joilla ei ole ennestään velkaa tai luottotiedoissa häiriöitä.

Pitäisikö tästä viestistä ymmärtää että on jotenkin upeaa tai ihailtavaa jos on muuttanut 15-vuotiaana yhteen itseään 6 vuotta vanhemman miehen kanssa ja hankkinut kolme lasta 27 v. mennessä ja nyt sitten asutte omistusasunnossa. Hienoa että kaikki on mennyt hyvin, mutta en näe mikä on pointtisi. Pitäisikö tästä oppia jotain? Eiköhän meistä aika usea kuitenkin halua elää lapsuuden ja nuoruuden ilman suurempia taakkoja. Itse leikin 14 vielä lasten leikkejä, eikä olisi tullut mieleenkään että haluan muuttaa yhteen jonkun kundin kanssa ja sitten 18 vuotiaana ostella omakotitaloja ja leikkiä kotia. Lisäksi haluan kysyä kirjoittajalta, mitä tällä tarinalla on tekemistä Helsingin keskustan arvoasuntojen kanssa? On ihan eri asia omistaa kämppä muualla Suomessa, Helsingin keskustassa liikutaan aivan eri hinnoista.

Meitä on näköjään moneen junaan. Itse ihastelin kuinka hienosti kerrottu ja miten nuorena pystyy itse hallitsemaan elämäänsä. Onhan tuola mainittu helsinki johon kirjoittaja pyrkii tai on tähtäimessä kun saa seuraavan asunnon myytyä laillisesti ilman veroja. Eikä 14 ole enää mikään lapsi joka leikkii lasten leikkejä. Nuori aikuinen joka päättää suurimmasta osasta asioitaan itse ja tässä otettu todella iso riski nuorena. En tiedä oletko kateellinen vai lapsenmielinen. Me ollaan yksi asunto rakennettu ja oli niin rankkaa vaikka oli vain yksi lapsi. Pitää nostaa hattua että siihen urakkaan rupeaa kerta toisen jälkeen.

Ensinnäkin 14 vuotias on lapsi ihan lain pykälienkin mukaan. Nuori aikuinen termi viittaa parikymppisiin. Olisin äitinä kyllä todella huolissani jos oma tyttäreni haluaisi muuttaa 14-vuotiaana yhteen poikaystävänsä kanssa,mutta näin siis meillä. Jokainen tavallaan. Toivon että lapseni on lapsi mahdollisimman pitkään ja sen jälkeen pystyy elämään nuoruuden ilman sitoumuksia, esim opiskelemaan pitkään sen sijaan että rakentelee omakotitaloja. Toiseksi en ole kateellinen, olen onnistunut elämässäni erinomaisen hyvin, joten ei ole tarvetta sellaiseen tunteeseen. Ei kaikki kritiikki ole katellisuutta! Viestini oli kyynisesti kirjoitettu, myönnän sen. Tarkoitin lähinnä että ei niitä Helsingin arvoasuntoja mitkään kakarat ostele.

Vasta nyt huomasin että viestiin oli vastattu. Ei kaikki ole aina noin yksiselittäistä ja puhdasta elämää. Ehkä en olis 14 vuotiaana kotoa muuttanut pois jos kaikki asiat olis ollut hyvin ja elämä sujunut ongelmitta. Ottakaa huomioon että ei kaikki asu lapsuutta keskustassa ja onnellisessa perheessä. Itse en ole omaa äitiä nähnyt 10v syntymäpäivien jälkeeni (nyt 27) ja en tiedä mitä hänelle tänä päivänä kuuluu. Tiedän että asuu lasten pahoinpitelijän kans joka käynyt istumassa pariin otteeseen 3vuotta ja myöskin äitini osallisena. En halua olla tekemisissä eikä kukaan muukaan sisaruksista. Lastensuojelun ja oikeuden kautta äitini tapaamiset ja yövierailut evättiin kaikkien sisarusten osalta. Itsellä 7 sisarusta. Kaikki jäi isälle asumaan ja isä huolehti kaikista vuosia kunnes masentui. Oltiin silloin 2v,3v,2x6v,7v,10v,14v ja 15v. Asuttiin pohjoisessa ja kouluun oli matkaa 130km per suunta. Voin sanoa että se otti koville päivittäin istua 4h bussissa (+ paluumatkalla odottaa 30min bussia pysäkillä). Koulu alkoi menemään alamäkeen raskaitten päivien takia ja iltasin piti pitää sisaruksista huolta, tehdä ruokaa, siivota. Läksyihin ei jäänyt enää aikaa ja unet oli vähissä. Isän täytyi pitää porotila kunnossa ja se oli ainoa rahanlähde silloin. Vaati kaikilta aikaa ja panostusta kotioloihin. Pienemmät sisarukset oli kotihoidossa kun lähimpään hoitopaikkaan olis ollut 75km. Isä lähti porotilalle vasta kun saavuin kotiin siskoni kanssa ja otimme asunnon haltuun. 4,5v hoidin kotia täyspäiväsesti, hoidettiin pienemmät sisarukset ja kävin samalla koulua. Alkoi voimat käymään vähiin ja silloin oli tehtävä suuria muutoksia. Ei se ollut 10-15 vuotiaan hommaa vetää itteensä ihan piippuun. Silloin muutin poikaystäväni kans yhteen. Kouluun oli matkaa enää 25km ja sain suuren taakan pois harteiltani. Koulussa alkoi samantien numerot paranemaan ja sain nukkua täydet yöunet. Elämä sai uuden valoisan suunnan. 14v päätin etten tee ainuttakaan lasta kun hoitanu pienempiä sisaruksia,mutta kappas kun mieli muuttu jossain vaiheessa. Eli siis älkää tuomitko ketään jos ei tiedä taustoja. Myönnän että olin nuori ja kokematon asumaan poikaystäväni kans 14 vuotiaana,mutta ei se ollut silloin sellaista kuin vanhemmilla. Enemmän hengailua ja auttamista saman katon alla.

Asumme myös Helsingin Kruununhaassa isossa perheasunnossa (5h+k). Kumpikaan meistä ei ole perinyt mitään ja meillä on yksi lapsi ja lemmikkejä.



Tässä tilanteessa ollaan, koska molemmilla on pitkä ja hyvä koulutus, haluttua työkokemusta ja siksi hyväpalkkaiset vakityöt (yhteensä bruttotulot meillä noin 14000 / kk). Tiukilla ei olla lainan kanssa ja jossainhan sitä täytyy asua. Meille ulkomaan vuosien jälkeen Helsingin keskusta on meille se oikea, jollekulle taas joku muu.



Pointtini oli se, että jokainen voi tällaisen asunnon ostaa, jos koulutus ja tulot ovat kohdallaan. Perintöjä ei tarvita.

Palkalla ei kukaan voi ostaa. tietenkään. tai sitten ensiasunto on pitänyt ostaa jo 15-20 vuotta sitten kun asunnot olivat vielä halpoja.

Vaihtoehdot ovat ennakkoperintöä, perintöä tai sitten jotain sijoittamista tai siten pääomatuloja, eli ei nosta yrityksestä rahaa palkkana vaan pääomatulona ja täten ei maksa veroa sitä mitä palkasta menisi. ilmaisia osinkoja jne. keinottelua.

ei ilmaisia osinkoja ole olemassa ainakaan yrittäjille. jotta firma voi maksaa pääomatuloa, se maksaa tuloksesta ensin veroa eli ei todellakaan ole ilmaisia osinkoja. vain yhteen kertaan verotettuja.

Lukiossa yleensä ollaan 16-19-vuotiana. Sinä olet kuitenkin ehtinyt pitää välivuodenkin ja ostanut sitten asunnon 18-vuotiaana. Minkä ikäisenä menit lukioon?

Niin ja on perheitä, joissa lapset käyvät lukioita mutta joutuvat maksamaan asumisestaan koska perhe on vähävarainen. Siinä ei paljoa säästellä asuntorahoja.

että saimme lainaa. Mies oli töissä myös.

Ei pankissa oltu harmissaan siitä, että aloitinkin opinnot myöhemmin.

T: Se Krunikkalainen

Kuka voi ostaa asunnon tosi nuorena?

ei ainakaan sellainen,joka opiskelee pitkään?

tottakai rahaa on helppo kerryttää jos on rahaa. mutta kuka on antanut/mistä ne ekat rovot siihen ekaan kämppään.

vai ostitko 200 euron opintorahalla sen? Monet opiskelevat kolmikymppiseksi.

"Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisastetta voidaan pitää huolestuttavana juuri asuntolainojen korkosidonnaisuuden vuoksi. Vaihtuvakorkoisissa lainasopimuksissa riski siirtyy korkojen noustessa suoraan velalliselle. Pitkään jatkunut alhaisten korkojen aikakausi on väistämättä tulossa tiensä päähän euroalueen talouskasvun nytkähtäessä jälleen kasvu-uralle. Koska suurin osa suomalaisten kotitalouksien asuntolainoista on alttiina korkojen nousulle, on todennäköistä, että myös suomalaisten kotitalouksien maksuvaikeudet lisääntyvät lähitulevaisuudessa."

pettäviä miehiään. Yhteistä velkaa on niin jumalattoman paljon, että parempi vain sulkea silmänsä, vaikka äijä juoksee vieraissa.

Olin samassa paikassa töissä jo viimeisen lukiovuoteni ja siirryin sinne suoraan kirjoitusten jälkeen vakituiseksi. otettiin lainaa heti kun aloitin duunit, eli 18-vuotiaana. Ei kai tämä nyt niin erikoista ole?

Ja itseasiassa pidin välivuosia kolme ennen kuin hain yliopistoon. Lapsia on kolme ja ne olen tehnyt opintojen ohessa, ensimmäisen sain ollessani 25-vuotta.

Kahden vuoden päästä opinnot nippuun, eli g ja sitten töihin. Ollaan laskelimien mukaan velattomia 45-vuotiaina.

Mä en nyt oikein ymmärrä miksi edes todistelen sulle tätä :D

Lukiossa yleensä ollaan 16-19-vuotiana. Sinä olet kuitenkin ehtinyt pitää välivuodenkin ja ostanut sitten asunnon 18-vuotiaana. Minkä ikäisenä menit lukioon?

Niin ja on perheitä, joissa lapset käyvät lukioita mutta joutuvat maksamaan asumisestaan koska perhe on vähävarainen. Siinä ei paljoa säästellä asuntorahoja.

että saimme lainaa. Mies oli töissä myös.

Ei pankissa oltu harmissaan siitä, että aloitinkin opinnot myöhemmin.

T: Se Krunikkalainen

Kuka voi ostaa asunnon tosi nuorena?

ei ainakaan sellainen,joka opiskelee pitkään?

tottakai rahaa on helppo kerryttää jos on rahaa. mutta kuka on antanut/mistä ne ekat rovot siihen ekaan kämppään.

vai ostitko 200 euron opintorahalla sen? Monet opiskelevat kolmikymppiseksi.

Asunnon voi aina myydä ja maksaa velkansa.

Viestisi kertoo sen, miksi sinulla ei ole omaa asuntoa Helsingin keskustassa..

pettäviä miehiään. Yhteistä velkaa on niin jumalattoman paljon, että parempi vain sulkea silmänsä, vaikka äijä juoksee vieraissa.

En uskaltanut nuorena ottaa lainaa, koska ei ollut tietoa siitä miten saisi töitä opiskelujen jälkeen, asuin siis vuokralla. Nyt keskustan asuntojen hinnat ovat niin korkeat ettei meikäläisillä ole sinne mitään mahdollisuuksiä päästä ikinä.

Ihan oikeasti, jos pitäisi ottaa 200 000 lainaa ja siihen päälle vielä muutama kymppitonni käsirahaa sun muuta, niin minusta se on hirveän suuri summa asunnosta. Me asutaan Helsingin keskustassa vuokralla, mutta ei olisi mitään saumaa ostaa esim. tätä vuokrakämppää.

Kuka vaan jolla hyvät tulot tai löytyy takaajia.



Me ostettiin helsingistä oma 5h,k ja s.

420 000 euroa. Maksellaan seuraavat 30v pois,mutta jää ainakin jotain mitä antaa perintönä eteenpäin.



Vois ne rahat turhempaankin laittaa. esim vuokraan.

tai ainoastaan siinä tapauksessa, että miljoonia löytyisi useampia. Kannattaa ennemmin laittaa se raha tuottamaan ja tyytyä vaikka puolen miljoonan asuntoon ;)

näin http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6356861



kuin vaikka näin http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6240675



Hinnassa ei paljon ole eroa!

näin <a href="http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6356861" alt="http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6356861">http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6356861</a&gt;

kuin vaikka näin <a href="http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6240675" alt="http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6240675">http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6240675</a&gt;

Hinnassa ei paljon ole eroa!

missään kerrostalossa/keskustassa/kopissa.

Kuka voi ostaa asunnon tosi nuorena? ei ainakaan sellainen,joka opiskelee pitkään? tottakai rahaa on helppo kerryttää jos on rahaa. mutta kuka on antanut/mistä ne ekat rovot siihen ekaan kämppään. vai ostitko 200 euron opintorahalla sen? Monet opiskelevat kolmikymppiseksi.

Alettiin seurusteleen kun olin 14 ja mies 20. Yhteen muutettiin kun olin 15 (vuokralle). Kun olin 16 sain suht ison perinnön. Sain käyttöoikeuden siihen kun täytin 18 ja sijoitin sen asuntoon. Loput otettiin lainaa. Mies rakennuksilla töissä ja on oma firma. Peruskorjas ja myytiin 2v päästä verovapaasti pois hyvällä voitolla. Voittorahat sijoitettiin uuteen asuntoon. Sama juttu tehtiin toistamiseen ja voittorahoilla rakensimme seuraavan kerran ihan uuden. Pohjosesta hivuttauduttu etelämpää kohti ja nyt tampereella uusi asunto jossa ollaan 2v ja myydään pois. Uusi jo rakentumassa Espooseen,mutta ei voida myydä uutta ennen pois kun 2 vuotta asuttu että saadaan myydä verovapaasti. Ja vaikka nyt lähes velattomia ja 3 pientä lasta niin todella nuorena alotettu asuntokaupat. Itse ainakin olin töissä opiskelujen rinnalla 15vuotiaasta asti. Miksi ei vois käydä töissä ettei tarvi säästää mistään 200 euron opintorahasta millä tosin ei käy kun pari kertaa kaupassa. Vaihtoehtoja on todella paljon. Nykyään molemmat yksityisyrittäjiä ja samalla kotihoidossa 3v,4v ja 6v lapset. Eli sellainen voi todellakin ostaa joka opiskelee pitkään ja jolla lisäksi pieniä lapsia. Meillä tähtäimessä että kun olen 40 (nyt 27) niin velaton asunto helsingissä ja asunto voidaan antaa lapsille (ennakkoperintönä) ja voidaan jättää lapset suomeen opiskeleen/töihin ja itse laajentaa ulkomaille yrityksiä. Sitten kun viimenen lähtis asunnosta menis automaattisesti myyntiin.

Pitäisikö tästä viestistä ymmärtää että on jotenkin upeaa tai ihailtavaa jos on muuttanut 15-vuotiaana yhteen itseään 6 vuotta vanhemman miehen kanssa ja hankkinut kolme lasta 27 v. mennessä ja nyt sitten asutte omistusasunnossa. Hienoa että kaikki on mennyt hyvin, mutta en näe mikä on pointtisi. Pitäisikö tästä oppia jotain? Eiköhän meistä aika usea kuitenkin halua elää lapsuuden ja nuoruuden ilman suurempia taakkoja. Itse leikin 14 vielä lasten leikkejä, eikä olisi tullut mieleenkään että haluan muuttaa yhteen jonkun kundin kanssa ja sitten 18 vuotiaana ostella omakotitaloja ja leikkiä kotia. Lisäksi haluan kysyä kirjoittajalta, mitä tällä tarinalla on tekemistä Helsingin keskustan arvoasuntojen kanssa? On ihan eri asia omistaa kämppä muualla Suomessa, Helsingin keskustassa liikutaan aivan eri hinnoista.