Miten kotihoidossa oleva pikkulapsi opetetaan sosiaaliseksi?

Miksi möllötätte kotona?

Ette asu tuppukylässä.

Kaiken näköistä toimintaa on siinä lähistöllä!

Päivät ollaan siis pääsääntöisesti kaksin. Illalla mies tulee kotiin ja tietenkin tapaa isovanhempiaan aina silloin tällöin.



Puistossa käydään aika ajoin, mutta lapset ovat ihan eri ikäisiä, mutta ehkä sekin riittää sosiaalisuuden turvaamiseksi..

suunnilleen saman ikäinen kotihoidossa, ei sisaruksia eikä lähellä asuvia sukulaisia. Käymme perhekahvilassa, leikkipuistossa ja kyläilemässä muilla lapsiperheillä. Olen tutustunut heihin vasta lapsen kanssa puistoillessa, omat kaverit asuvat kauempana, joten heillä vieraillaan paljon harvemmin.

Ota selvää oman asuinalueesi perhekerhoista ja -kahviloista, muskareista, srk kerhoista, netistä löytyy osoitteet ja ajat näille.

avoin päiväkoti, ainakin mll järjestää. sinne voi vaan mennä. muihin tutustuu helposti, juuri lasten kautta.



harrastus, muskari, jumppa tms.



seurakunnan perhekerho/tapaamistupa tms. sinnekin voi vaan mennä. eivät edes kysele kuulutko kirkkoon.



lähipuisto?



Kyllä kotihoito on parasta pienelle! Vaikka olisikin vain kotona äidin kanssa. Noin pieni ei tarvitse välttämättä mitään toimintaa tai oman ikäistä seuraa, mutta jos joskus edes on sellaisessa paikassa missä on muita suunnilleen samanikäisiä, niin oppii myös ettei ole maailman ainoa lapsi =) ja näin ollen myöhemmin hoidon aloittaminen VOI olla helpompaa (ei siis välttämättä ole helppoa kuitenkaan, mutta yksi lapsen stressitekijä vähemmän).

Hyvänen aika, lapsesi on vasta noin pieni. Esikoiseni on kohta neljä ja on kotihoidossa. Käy kuitenkin joka päivä leikkikoulussa aamupäivisin ja viikoittain ollaan tekemisissä ystävieni kanssa joilla on samanikäisiä lapsia. Noin pieni kuin sinun lapsesi, ei vielä edes "osaa" kaivata muita lapsia eikä osaa leikkiä muiden kanssa. Tärkeintä tuon ikäiselle on kiintymyssuhteen muodostaminen ja oman perheen läsnäolo!



En tuntenut ketään tältä paikkakunnalta, johon muutettiin kun esikoinen oli vielä mahassa. Nyt minulla on ystäväpiiri, joilla on eri-ikäisiä lapsia. Vahdimme vuorotellen toistemme lapsia viikoittain ja välillä tapaamme toisiamme myös ilman lapsia. Tähän ystäväpiirin saamiseen auttoi se, että menin paikallisen MLL:n toimintaan mukaan, kävin srk:n perhekerhossa viikoittain.



Lapsesi ehtii varmasti vielä sosiaalistumaan, ja osaa varmasti vielä vaatia leikkiseuraa, kunhan kasvaa!

Tapaa niitä ihmisä kaupoissa, kylässä jne.

Yksikin perhe laittoi lapsen hoitoon ainoastaan siksi että kehittyisi paremmin???? Muuten olisi äiti ollut mielellään kotona. No nyt tyttö jo puhuu lauseita (2v). Joten oi, olihan siitä hyötyä, meidän tyttö vasta tapailee joitain sanoja samanikäisenä. Ihan kuin ne oppisi koskaan puhumaan muuten.

Ja mikä kiire saada siitä pienestä lapsesta nopeasti niin iso maailmassa pärjäävä?

Miksi ei anneta niiden olla pieniä, nykyään tuntuu että lapsuus on muutenkin niin lyhyt, kun kaikkea pitää osata ja taitaa niin pian.

mukaan johonkin avoimeen kerhoon! Saat sinäkin juttuseuraa. Muuten kotihoito on parasta. Lapsesi oppii sosiaalisesti taitavaksi, kun rakastat häntä ja osoitat, kuinka ihmisiä kohdellaan. Keijo Tahkokallio on kirjoittanut siitä, kuinka käytössäännöt opitaan aikuisilta, ei toisilta lapsilta. Pienillä lapsilla keskenään pätevät vain viidakon lait, vanhemman tulee ohjata koko ajan. Mutta toki pienet nauttivat toistensa näkemisestä. Tietysti kerhoihin joskus sattuu äitejä, jotka eivät vahdi lapsiaan, ja omalla aralla esikoisellani oli joskus kerhoissa vaikeaa. Mutta pääsääntöisesti meillä on myönteisiä kokemuksia.

olla sopiva aika sosiaalsitaa lasta. Hän on varmasti innoissaan kun pääsee perhekahvilaan, perhejumppaan, seurakunnan kerhoon, teatteriin, tanssimaan, konserttiin, askartelemaan, laulamaan ja soittamaan sekä leikkimään yhdessä muiden pienten lasten kanssa. Kaikkia näitä voi ainakin omassa kotikaupungissani harrastaa ihan ilmaiseksi kun vaan vähän näkee vaivaa ja ottaa selvää tapahtumista.



Todella moni on joutunut kotiäitivuosinaan rakentamaan ihan nollasta kaveripiirin, jossa kavereille on samanikäisiä lapsia. On ihan selvää, (ainakin itselleni) että sen vuoksi noihin kahviloihin ja kerhoihin mennään, että alueen äidit tutustuu toisiinsa. Siitä se pikkuhiljaa lähtee joidenkin kanssa syvenemään kaveruudeksi ja ehkä jonkun kanssa jopa ystävyydeksi. Lapset on kuitenkin iso yhdistävä tekijä.



Lapsesi on ap nyt todella suloisessa iässä eikä vielä uhmassa, joten sun on sinänsä helppo mennä hänen kanssaan kaikkialle. Kukaan ei edes vielä oleta että noin pieni lapsi osaa mitään sosiaalisia taitoja tai käytöstapoja joten niitä voi opetella pikkuhiljaa ja äidin suojeluksessa. Yli kaksivuotiaiden kohdalla tilanne on jo ihan eri; silloin lapsen ois hyvä osata jo jonkinlaisia alkeellisia taitoja (esim. ettei toisia tönitä, jaksetaan istua hetki hiljaa, ei oteta toisen kädestä eikä vastaavasti anneta muiden ottaa omasta kädestä ym.). Silloin äitikään ei enää voi mennä ihan joka ikiseen tilanteeseen säätämään samalla tavalla kuin aiemmin, tai ainakaan minä en enää mene.