Sääliksi kävi pieniä lapsia tänä aamuna,kun niitä retuutettiin tarhaan tuiskussa.

Meillä typykkä 3v oli ihan onnessaan kun pääsi pulkan kyytiin, lauleskeli ja käkätti koko matkan. Huopa pyllyn alla, lämpimästi päällä ja huppu tukevasti päässä, mikäpä tuolla ollessa. Itseäni mä kyllä vähän säälin, ei oo kevyttä hommaa tuo taaperon kiskominen umpihangessa vastatuuleen.



Ja meillä vielä virikehoitolainen kyseessä, huuuuu *ojentaa kivet*

Lumikengillä läpi Helsingin arktisen erämaan vaan lapsia tarhataan. Kyllä oli ennen ajat toisenlaisia.

pitkin lumihankia, tekivät lumienkeleitä ja möyrivät lumessa.

ettei sitä tarttenut lähtee kaks vuotiaan kotihoidossa olevan kanssa raijaamaan eskariin =) kerrankin iloinen et toinen on kipiän.. oikeeseen aikaan

eihän me oltas ikinä pksta päästä kotio..

Iiik! Vielä hirveämpää!

kun vein neljävuotiasta isoveljeä kerhoon ja pieni kulki mukana. Ei se kivaa ollut, mutta jotenkin tuolle 4-vuotiaalle kerho on tärkeä. Tuo viheliäinen virike =(

2-vuotiaita kotihoidettuja reppanoitani tänään lähipuistoon. Ajatella. Sääli. Ja meinaan tehdä samoin huomennakin :´(

kyllä mun sydäntä särki viedä poikaa hoitoon tuolla!

Ja säälin mä muuten itseänikin! Olis ollu kiva jäädä koko perhe lämpöisen peiton alle :)

mun pojat sanoivat hoitopäivän jälkeen, että oli tosi kivaa taas kerran hoidossa. :)

Aamulla ei ollut itsestäni kyllä yhtään kiva lähteä :(

kyllä viedä ne tarhaan autossa. Sen sijaan säälitti niiden kotiäitien lapset, jotka retuutetaan kauppaan vaunuissa tuiskussa ja lumipyryssä, kun äitin rahat ei riitä omaan autoon.

Nimittäin ainakin siinä vaiheessa kun lähtevät koulutielle.



Toisekseen yleensä se sääli on ihan turhaa. Vanhemmat inhoaa näitä kelejä ja lapset tykkää.

kyllä viedä ne tarhaan autossa. Sen sijaan säälitti niiden kotiäitien lapset, jotka retuutetaan kauppaan vaunuissa tuiskussa ja lumipyryssä, kun äitin rahat ei riitä omaan autoon.

Syyni julkisten käyttöön:

Ekologisuus ja liikunta, tässä järjestyksessä.

vaikka autossa veinkin, ja itseäkin inhotti mutta kyllähän tuo on aika pieni ongelma tässä maailmassa, eikös..

tänään tuiskussa töihin.

Vituttaa kun pitää töissä käydä ja rahaa ei jää paskaakaan käteen. Mielelläni juoksisin rahan perässä, töitä kun kuitenkin tehtävä on. Meillä nuorin nelivuotias, pieni silti. Turha sitä on kuitenkaan sääliä, se on onnessaan kun on lunta ulkona.

Mä voin ottaa ne säälit, inhoan talvea ja eikä edes rahaa minkä perässä juosta!

...joutuu ihan lumimyrskypäivinänkin tarhaan, kouluun ja töihin raahatumaan. Siis ihan kauheeta.

Vituttaa kun pitää töissä käydä ja rahaa ei jää paskaakaan käteen. Mielelläni juoksisin rahan perässä, töitä kun kuitenkin tehtävä on. Meillä nuorin nelivuotias, pieni silti. Turha sitä on kuitenkaan sääliä, se on onnessaan kun on lunta ulkona. Mä voin ottaa ne säälit, inhoan talvea ja eikä edes rahaa minkä perässä juosta!

halusi jäädä pihalle leikkimään "tuuleen ja tuiskuun"! Ja mua saa sääliä...

Äiti vei aamulla hoitoon ja pääsi itse lämpimään toimistoon eikä tarvinnut itse tuonne myräkkään vääntäytyä kuin alkuillasta tehtyjen lumitöiden ajaksi. Päivällä haettaessa punaposkinen ja iloinen lapsi kertoi, mitä kaikkea mukavaa olivat lumessa tehneet ja laskeneet pulkalla. Saunan jälkeen uni sitten maittoikin hyvin lumileikkien jälkeen.



Lapset tykkäävät tuosta myräkästä, moni aikuinen ei.

vaikka oli lämmintä päällä, niin viima kävi pienellä kasvoihin. Pakko oli käydä neuvolassa ja kaupassa. Pientä kitinää se matka oli mutta ai että maistui lämmin ruoka hyvälle kun pääsimme kotiin. Emme aio olla koko talvea sisätiloissa.

Pysy sinä sossuäiti vaan kotona vuokrakaksiossasi ja lämmittele pussiteen äärellä :).