Lukion pitkä matematiikka ja fysiikka

ap olin juuri sitä mieltä yläasteella ja lukiossa, että en minä mitenkään voi noita asioita ymmärtää, joten en sitten koskaan tehnytkään mitään (muistan että sen ainoan kerran kun harjoittelin matikankokeeseen niin sain peräti ysin), ja aina olen ajatellut että en minä niitä voi oppia. Kuitenkin kai minun äo:ni siihen riittää, psykologin testauksissa 120 eli ei lähellekään mikään nero mutta kuulemma looginen päättelykyky oli ihan hyvä. En aio pyrkiäkään minnekään lääkikseen tai matemaattis- luonnontieteelliseen, alanvaihto on kyllä mielessä mutten vielä tiedä minne.

oppimaan sitä pitkää matikkaa - ja muutama enemmän, joilta jäi se pitkä fysiikka suorittamatta.



Oltiin sellainen "superlahjakas" hikariluokka, jossa kaikilla oli joku ylimääräinen kieli ja pitkä matikka ja laaja fysiikka. Ja hitosti motivaatiota ja tukea kotoa. Rahaakin riitti yksityistunteihin jne. (paitsi mun kotoa ei ehkä ois riittänyt abikurssia lukuunottamatta, mut onneksi se riittikin). Lähtökeskiarvot lukioon tullessa oli yli yhdeksän ja lukion lopettaneilla samoin. Silti luokalta muutama jäi luokalleen ja jopa keskeytti koko lukion niiden kielten takia ja pari joutui vaihtamaan sen matematiikanlyhyeen ekaluokan keväällä ja pari jätti fysiikan kokonaan kesken. Siis ihan vilpittömästä yrityksestä ja ainakin normaalitasoisesta älykkyydestä huolimatta. Ei siihen nyt ihan kaikki vaan pysty.



Kerrottakoon vielä, että kielten takia lopettaneet ja matikan vaihtaneet ihmiset olivat aina eri ihmisiä.



Ei niin, että se lukion pitkä matikka nyt mitenkään vaikeaa olisi. Eihän siinä oikeasti tarvi edes laskea, se on vaan sääntöjen ja lakien ja sopimusten pyörittelyä. Mut se vaatii tietyntyyppistä kierrettä aivoissa, ja sit ilmeisesti ne kielet vaativat toisen tyyppistä. Ja matematiikan eri osa-alueetkin vaativat erilaista ajattelua. Mä esimerkiksi en koskaan oikein hiffannut todennäköisyyslaskentaa mutta onneksi tajusin helposti ne avaruusvektorit, jotka vielä siihen aikaan oli yo-kokeessa aina vaihtoehtona todennäköisyyslaskentatehtävälle. Useimmat ihmiset oli päinvastaista mieltä, niille ne avaruusvektorit oli jotain kauheaa - mulle taas ne oli ihan selvä homma, mutta ne pahuksen tilastot ja todennäköisyydet oli ihan klingonia. Joten ei kaikki vaan väänny ajattelemaan samoin.

Onko ihmisen lukeneisuus tai lahjakkuus vain siis motivaation tulosta (ja motivaatio sen tulosta millaisessa ympäristössä on saanut kasvaa)?

olen sitä mieltä että lukeneisuus ja lahjakkuus on todella paljon kiinni motivaatiosta ja työnteosta. Kaikista ei voi tulla Bill Gateseja mutta uskon että kaikki voivat ainakin saada väh. M:n, kenties E:nkin kaikista lukion aineista jos vain lukee ja harjoittelee tarpeeksi..

En ole puhunut laudaturista mitään.

Joka tapauksessa, matematiikan ja fysiikan lukion oppimäärä ei ole ylitsepääsemätön. Niiden suorittaminen ei vaadi matemaattista lahjakkuutta (kuten esimerkiksi jatko-opintotasoiset matematiikan kusrrit yliopistossa). Eli en todellakaan usko, että "jokaisesta on jonkinasteiseksi matemaatikoksi" mutta lukion laaja oppimäärä ei missään nimessä sellaista edellytäkään.

Matemaattisesti lahjakas nuori varmasti itesestäänselvästi valitsee ne lukiossa ja läpäisee helposti. Ei se silti tarkoita sitä, että lukion oppimäärän oppiminen olisi millään tavalla mahdotonta muillekaan. Lukemista, harjoittelua ja motivaatiota se voi kyllä vaatia huomattavasti enemmän.

Uskon myös, että jokainen voi oppia vaikkapa merenguen tai salsan askelet, kunhan harjoittelee riittävästi. Ihan samalla tavalla kuin lukion matematiikassa - osalle se on helpompaa ja sujuu jopa kauniisti ja helposti, osalle vaikeaa ja lopputuloskin näyttää vähemmän tanssilliselta. Mahdollista se silti on.

Samoin laulamisen opiskelu - jokainen voi oppia laulamaan. Absoluuttista nuottikorvaa ei tietenkään voi aikuisiällä kukaan saada, eikä välttämättä kaunista lauluääntäkään. Silti nuotilleen voi oppia laulamaan, kuten myös laulutekniikkaa voi parantaa.

Kuka tahansa voi oppia piirtämään/maalaamaan jonkun tietyn kuvan vaikkapa mallista (vrt. lukion matikka). Sen sijaan taiteellisuus synnynnäisenä piirteenä ei tule yhtäkkiä, kuten ei se yliopistotasoinen matemaattinen lahjakkuuskaan.

Et tuostakaan ymmärtänyt, että minä en väheksy lähihoitajaa, mutta tiedän että he tuntevat alemmutta monesti.. Totta, laudaturista et mitään puhunutkaan, nyhdin tahallani ulos todellista ajatusmaailmaasi. Että oletko ihan aiodosti sitä mieltä, että jokaisesta on jonkinasteiseksi matemaatikoksi. Miten sitten suhtaudut taiteellisuuteen? Onko jokaisesta mahdollisuus kehittyä sävelkorvainen laulaja, soittaja? Oppiiko jokainen tanssimaan nautittavasti tai maalaamaan? Jos ei virtuoosimaisesti, niin "lukion laajaa oppimäärää vastaavalla tavalla"? Onko ihmisen lukeneisuus tai lahjakkuus vain siis motivaation tulosta (ja motivaatio sen tulosta millaisessa ympäristössä on saanut kasvaa)?

Kovalla työllä tehdään paljon, mutta ajattelussa on yksinkertaisesti eroja, myös keskivertoa lahjakkaamilla "eliittikoulujen" oppilailla. On aikamoista hurmoksellisuutta ja maailmojensyleilyä kuvitella, että kaikki kykenisivät kaikkeen silkalla tahdolla. Mielestäni aivojen toiminnassa on tiettyjä yksilöllisiä eroja ihan kuten on rajoitteita fyysisissä ominaisuuksissakin.



Kiitos kivasta keskustelunavauksesta, joudun nyt poistumaan. Jatketaan myöhemmin. Enkä ole DI, en edes se lähihoitaja tai varastomies. T: mielipiteiden nyhtäjä

Kovalla työllä tehdään paljon, mutta ajattelussa on yksinkertaisesti eroja, myös keskivertoa lahjakkaamilla "eliittikoulujen" oppilailla. On aikamoista hurmoksellisuutta ja maailmojensyleilyä kuvitella, että kaikki kykenisivät kaikkeen silkalla tahdolla. Mielestäni aivojen toiminnassa on tiettyjä yksilöllisiä eroja ihan kuten on rajoitteita fyysisissä ominaisuuksissakin.

Kiitos kivasta keskustelunavauksesta, joudun nyt poistumaan. Jatketaan myöhemmin. Enkä ole DI, en edes se lähihoitaja tai varastomies. T: mielipiteiden nyhtäjä

mutta eihän tässä ollutkaan kyse "kaikesta" vaan vain lukion pitkästä matematiikasta. Minullekin kirjoitti psykiatri muinoin lausuntoon että saatan korkeintaan kyetä helpon opistotasoisen tutkinnon suorittamaan, ja silti minulla on korkeakoulututkinto. Uskon siis että kyllä niitä omia luontaisia rajoja voi venyttää. Itseäni ei ole kylläkään matikan opiskelu lukion jälkeen kiinnostanut ja sielläkin oli lyhyt oppimäärä.

Kyllä lukion (jopa pitkä) oppimäärä on ihan YLEISSIVISTÄVÄKSI koulutukseksi suunniteltu ja tarkoitettu kenen tahansa MOTIVOITUNEEN, normaaliälyisen suoritettavaksi.

Sinun viittauksesi "kaikki kykenisivät KAIKKEEN silkalla tahdolla", ei nyt perustu ainakaan mihinkään minun kommenttiini. Aika hyvin jo mielestäni erittelin asiat tuossa edellisessä kommentissani.

Kovalla työllä tehdään paljon, mutta ajattelussa on yksinkertaisesti eroja, myös keskivertoa lahjakkaamilla "eliittikoulujen" oppilailla. On aikamoista hurmoksellisuutta ja maailmojensyleilyä kuvitella, että kaikki kykenisivät kaikkeen silkalla tahdolla. Mielestäni aivojen toiminnassa on tiettyjä yksilöllisiä eroja ihan kuten on rajoitteita fyysisissä ominaisuuksissakin. Kiitos kivasta keskustelunavauksesta, joudun nyt poistumaan. Jatketaan myöhemmin. Enkä ole DI, en edes se lähihoitaja tai varastomies. T: mielipiteiden nyhtäjä

Matematiikkaa, jee.