miten pikkulapsiperheessä riittää aikaa koiralle?

Eikä tarvita. Onhan ihmisillä kautta aikojen ollut lapsia ja kotieläimiä. Siinähän ne menee lauman jatkona. Hoidetaan ja ulkoilutetaan, lapset myös osallistuvat ikänsä ja kykynsä mukaan. Ei tavallisen terveen koiran hoitoon mitään aikaa juuri mene. Pitää valita sellainen koirarotu, joka sopii omalle ja perheen aktiivisuudelle.

ei ikinä mitään ongelmaa... Tosin omakotitalo, piha jne. Kuljen vauvan kanssa pitkiä lenkkejä ja koirat mukana. Miten niin ei ehdi? Pakkohan sitä on tuoreen äidin muutenkin liikkua, mulla on koirat vaan mukana. Eläinlääkärissä meillä käydään hakemassa rokotukset eli ei edes joka vuosi. Lisäksi käymme näyttelyissä, missä lapset rakastaa olla. Myös lapset antavat koirille valtavasti hellyyttä. Pikkutyttömme ja vanha (nyt jo edesmnennyt) narttumme olivat aina yhdessä. Ulkonakin meni ensin napero ja metrin päässä perässä koira "lapsenvahtina". Hyvin ehtii.

jotka siis olemassa jo ennen lasta. Hoidetaan vuorotellen miehen kanssa koirat. Harrastetaan niiden kanssa ja leikitään enemmän kun lapsi nukkuu. Mutta huomioidaan jatkuvasti, ihan kuten ennen.

Usein koirat tulevat luo lapsen kanssa leikittäessä tai syötettäessä ja toisella kädellä sitten rapsutellaan koiria. Ainoa ongelma on päiväulkoilu huonoilla keleillä kun mies on töissä. Onneksi hän pääsee usein päivällä pistäytymään kotona jolloin kipasen koirien kanssa ulos. Muuten ulkoilu sujuu hyvin, koirat sopeutuneet kärryjen vierellä kulkemiseen kun perustottelevaisuus on kunnossa. Koirat ovat alusta pitäen saaneet tutustua vauvaan ihan rauhassa. Yksihuoltajilla saattaa tulla ongelmia pentukoiran sisäsiisteyden kanssa koska eivät pääse koiran kanssa ulos niin usein. Toki riippuu myös siitä missä asutaan. (kerrostalo vs rivi-/omakotitalo). En kuitenkaan näe ongelmaa leikkimisen ja hellyyden antamisen osalta.

sekä pieniä lapsia ja meillä taas menee juuri niin, että ei millään meinaa ehtiä. En voi yhtyä omalta osaltani edelliseen, että ei ikinä mitään ongelmaa. Vaikka asuttiinkin jonkin aikaa omakotitalossa, niin ei se sikäli helpottanut, että koiraa olisi yhtään sen helpommin lenkille saanut vietyä. Siis koiran iltalenkki, pienten lasten nukkumaanmenoaika ja vain yksi vanhempi poissa. Ainakin meille mahdoton yhtälö. Onneksi on apujoukkoja, mutta rasittaa olla riippuvainen muiden avusta.



Lisäksi meillä on kyllä koiraparka saanut huomattavasti vähemmän hellyyttä kuin ennen lapsia. En ehdi. :(

vain yksi vanhempi paikalla piti kirjoittaa :)

Koira on helppo -tiibetinspanieli- ja aikuinen. Lapsille tosi tärkeä ja suuri ilo! Uusille kavereille aina ensinmäiseksi esitellään ylpeänä koira. Tuntuu olevan tärkeä lasten indentiteetille ja paljon puuhaavat koiran kanssa.

riittää liikunnaksi sisällä leikitys ja pienet pissakäynnit ulkona, pentua ei saa lenkittää! Pentu likkuu itse sen verran kuin tahtoo. Näillä keleillä pentu ei edes tarkene ulkona kauan.



Lapset pitävät huolen, että pennulla on toimintaa hereilläoloaikanaan, vauhtia piisaa. Pentu nukkuu melkein koko ajan, tarvii paljon unta. Illalla kun lapset nukkuvat, sylittelen ja silittelen koiraa itse.



Lapset tulevat mukaan eläinlääkärlle, rokotuksia tulee alkuvaiheessa.



Aikuiselle koiralle kolme käyntiä ulkona riittää, aamuin illon lyhyempi aika, ja pidempi kävely kerran päivässä. Viikonloppuisin harrastellaan eri juttuja. Riippuu tietenkin rodusta, mutta rauhallinen seurakoira pärjää näillä. Hoitopaikkoja koiralle löytyy helpommin kuin lapselle :)

koska koirat saa huomattavasti vähemmän huomiota kuin ennen lapsia. Tottakai hoidetaan, ruokitaan, lääkitään ja ulkoilutetaan, kyllä se onnistuu.

Aamulla toinen vie koiran lenkille, toinen lapset hoitoon.

Päivällä toinen hakee lapset hoidosta, ja vie yhdessä lasten kanssa koiran lenkille.

Illalla toinen jää vahtimaan (nukkuvia) lapsia, toinen vie koiran lenkille.



Kun olin vielä lasten kanssa kotona, niin mies käytti koiran ennen töihin lähtöä, minä päivällä yhdessä lasten kanssa ja illalla jompikumpi.



Lasten kanssa tarvitsee siis tehdä vain yksi lenkki päivässä, ei hankalaa.



Eläinlääkärissä käydään tosiaan kerran 1,5 vuodessa. Kerran on pitänyt käyttää koiraa lääkärissä muusta syystä kuin rokotuksen takia, silloin mies oli tietysti matkoilla, joten otin lapset (ja eväät) mukaan. Hyvin hoitui sekin.



Muuten koira touhuaa mukana siinä missä muutkin. Illalla lasten mentyä nukkumaan, jos vahingossa istun hetken paikallani, niin koira kiipeää syliin hakemaan oman annoksensa hellyyttä.



Ongelmia oikeastaan on vain silloin, jos toinen vanhemmista on matkoilla. Silloin koira menee joko hoitoon siskolleni, tai joku tulee illalla meille katsomaan lapsia/käyttämään koiran. Tosin yhden yön reissut hoidan nykyisin niin, että käytän koiran aamulla ja päivällä pitkällä lenkillä, ja illalla vain pikaisesti pissalla näköetäisyyden päässä kotoa, kun lapset jo nukkuvat.



Asumme kyllä ok-talossa, mutta keskellä kaupunkia ilman kunnon aitaa, joten koiraa ei voi päästää pihalle ilman hihnaa. Pysyy muuten pihassa, mutta saattaa sännätä oravan /toisen koiran perään.

Itse olen yh, ja kaksi tarhaikäistä lasta + pienehkö koira. Kyse on organisoinnista, aamu- ja iltapäiväpissatukset hoituu tarhareissuilla. Illalla lapset on mukana pidemmällä iltalenkillä, pienempi rattaissa ja vanhempi jaksaa kävellä, koirapuisto on lähistöllä. Siinä käy joskus lenkillä niin, että koira laiskottelee rattaiden ostoskorissa. Sateella se ei mene ulos, vaikka minä menisin.



Viikonloput me ollaan mökillä maalla, ja siellä on koirallakin kivaa, lasten kanssa leikkivät pihalla.



Kyllä sinne eläinlääkäriin pääsee muksujen kanssa, ei se ole mikään kynnyskysymys.



Mutta kyllähän sitä pitää miettiä, että miten sen asian oikeasti järjestää, jos aikoo koiran ottaa. Eläin ei ole lelu.

en voi mitenkään väittää, etteikö mitään ajanköyttöongelmia olisi. Mies on töissä pitkän päivän, ja käyttää koiraa pikapissillä viideltä aamulla. Mä käytän koiraa lapsen kanssa ennen kuin lähdetään aamulla tarhaan/kerhoon, ja sen lenkin pitää olla niin hyvä, että koira jaksaa sillä pitkälle iltapäivään. Minulla ois aamulla suoraan sanottuna muutakin käyttöä sille reilulle puolituntiselle, ja harmittaa että lasta alkaa herkästi paleltaa rattaissa kun joutuu istumaan niissä yhteensä melkein tunnin kun tarhamatka lasketaan mukaan. Kävellä hän ei vielä osaa riittävän nopeasti.



Iltapäivällä koira saa sitten vähän pitemmän lenkin - juuri siinä välissä kun ruoka on syöty, keittiö siivottu ja mä katsoisin mieluiten telkkaria tai tekisin jotain omia juttuja. Silloin kun mies tekee normaalia työpäivää, tai minä olen ollut kotona lapsen kanssa, niin asiahan on ihan eri. Mut kun on pääosin yksin vastuussa kodista ja perheestä, niin koiran hoito ei tosiaan tunnu siltä että sen hoitaa huomaamatta vasemmalla kädellä.