Olen lähes 60kg ylipainoinen

Minä en ole tosiaan vielä tosissani edes yrittänyt. Mutta jos toivomaamme toista lasta lähdetään yrittämään se vaatii todellakin painon pudotusta.



Ensimmäisen raskauden aikana tuli kaksikymmentä kiloa lisää vielä vanhojen päälle. Paino raskauden aikana nousi kaiken kaikkiaan sen kaksikymmentä kiloa ja minä hölmö odotin että siitä edes viitisen kiloa olisi jäänyt synnärille. Mutta lapsen synnyttyä paino oli täsmälleen sama kuin synnyttämään lähtiessä. Mikä tietysti (!?!) oikeutti itsesäälissä kieriskelyyn ja lisämässäilyyn. huoh...

Mutta sitten kun saa sen oikean inspiraatio ja motivaation niin kyllä se siitä lähtee. Varsinkin kun saa onnistumisen tunteen kun esim.ensimmäisen kerran voi osta pienemmän kokoisia vaatteita, se on kivaa. Koita jättää herkut pois ensiksi ap! Ja sitten jos todella tekee joskus mieli herkkuja niin ostat jonkun pienen vaikka suklaapatukan ja nautit siitä sitten ihan hyvällä omalla tunnolla, niin ei tule sellainen liian ehdoton olo.

Inspiraatio on iskenyt monesti ja on suunniteltu ruokalistat ja kaupassakin olen jonkun kerran sentään osannut käydä ostamatta mitään ylimääräisiä. Mutta ruokaremontti tyssää yleensä jo ennen kuin ehtii kunnolla edes alkaa. Monesti siihen että se ei nyt HETI mennyt täydellisesti kaikkien oppien mukaan. Mutta yleensä siihen että mies jostain syystä erityisesti silloin muistaa minulle kaupasta kantaa herkkuja, pitäähän minun muistaa hemmotella itseäni. Eikä ne herkut sinne kaappiin jää!

Vaikka olen monesti sanonut miehelle että hänellä ei ole minulle lupa mitään kaupasta kantaa jos en erikseen pyydä, niin silti useamman kerran viikossa löytyy kaapista "hemmottelu"suklaata tai jäätelöä. Ja erityisesti silloin kun alan taas kerran puhua ruokaremontista. Mikä ihme sitä vaivaa?

Ja tästä "remontista" on puhuttu jo muutama vuosi ja aina hän on kanssani samaa mieltä, mutta kuitenkin vesittää hyvät yritykseni.

Pitänee löysätä pipoa ja jatkaa repsahduksista huolimatta. Jos työntäisinkin herkut naapurin muksuille?..

Mieti asiaa matkana. Tee vertauskuvallinen mielikuvatreeni:



Olet matkalla pisteestä A pisteeseen B. Pisteessä B on sinulle jotakin todella, todella tärkeää (ajattele vaikka miestäsi, jota et ole nähnyt kuukauteen tms.).

Lähdet matkaan. Aluksi sujuu hyvin. MUTTA. Sitten autostasi pamahtaakin vaikka rengas (so. repsahdus). Mitä teet? Muista, että matkan päässä odottaa se Ihanan Tärkeä Asia. Vaihdatko renkaan? Soitatko apua? Vai käännytkö kotiin?

Vaihdat renkaan. Ok. Se vie hetken aikaa ja matka pysähtyy. Mutta sitten jatkat taas matkaa eteenpäin...

Paska tuuri jatkuu ja bensa loppuu! Argh!! Vitutttaa taatusti niin että aivot on ratketa. Mutta jälleen kerran; mitä teet? Palaatko kotiin ja sanot Tärkeälle Asialle heipat? Vai lähdetkö jupisten bensakanisterin kanssa synkkään yöhön (räntääkin sataa, saatana!)?

Bensaa suonissa taas ja matka jatkuu...



jne.

Etenet siis koko ajan, mutta pysähdyksiä tulee. Sellaista sattuu, ihan kaikille. Tsemppaa jo valmiiksi itseäsi kohtaamaan ne :)

Aika hyvä mielikuvaharjoitus, siinäpä mulle sisäistettävää tänäänkin nukkumaan mennessä.



Painonpudotukseen liittyy hirveän paljon enemmän kuin vain se pelkkä fyysinen tapahtuma. Paljon pitää paskaa lapioida päästä pois.



Eli siis joo, pipoa vaan löysemmälle ja täydellisyyden tavoittelu sikseen.