YH-äiti kera kolmen lapsen kävi ostoksilla

mutta fakta on se että elämässä sattuu ja tapahtuu asioita joita ei voi ennustaa ja se muuttaa maailmankuvaa. Jos jäät yksinhuoltajaksi niin säälitkö itseäsi myös? Puolisosi voi vaikka kuolla, sitä sattuu. Tai löytää toisen, sitä sattuu vaikka olisi pitkä ja onnellinen liitto takana.

Miksi muuten säälit? Kaikki eivät halua parisuhdetta ja toiset taas ovat onnellisia päästyään huonosta parisuhteesta pois. Nykyään naiset jopa hankkivat lapsia yksin spermapankin tai adoption avulla. En kuvittele että kaikki haluaisivat elää samanlaista elämää kuin minä mutta eivät vain voi, siksi minulla ei ole syytä sääliäkään niitä joiden tilanne on erilainen. Voisin tietysti sääliä vaikka elämänkokemusta vailla olevia kapeakatseisia ihmisiä tai ihmisiä joilla on vain yksi tai kaksi lasta kun minulla on kuusi, mutta en näe siihen mitään tarvetta.

Ensimmäisen sain harkittuna ja tarkoituksella yh:na, tiesin että haluan lapsen mutta minulla ei ollut siinä vaiheessa mitään syytä haluta miestä. En yksinkertaisesti nähnyt mitä "hyötyä" jostain miehestä olisi, olin yh-äidin kasvattama enkä kokenut tarvinneeni isää, kokemukset isästä lähinnä negatiivisia, samoin isäpuolesta enkä todellakaan halunnut sellaista elämää itselleni.

Toisen lapsen sain avioliitossa, mutta suhteessa olo alkoi ahdistaa sillä mies oli alistava ja käytti fyysistä ylivaltaa riitatilanteissa. Minulla oli paha olla ja varmasti lapsillakin ja lähdin. Sillä suhteella ei olisi ollut tulevaisuutta, näen sen nyt 15v päästä että kasvoimme ihan eri suuntiin.

Kolmas oli elämäni rakkaus tai niin ainakin luulin 10 vuotta, saimme yhdessä 4 lasta ja olimme onnellisia kunnes mies sitten kerran häipyi, laittoi tekstarin perään ja ilmoitti että hänpä ei oikeastaan koskaan halunnutkaan tätä ja hänellä on toinen nainen.

Toki sulla saa olla mielipiteitä, minä en vaan sen takia jätä elämääni elämättä. Nämä lapseni ovat syntyneet ihan tietyn munasolun ja tietyn siittiön yhdistelmästä ihan tiettyyn aikaan ja ovat juuri siksi niitä omia persooniaan joita ovat. Ilman juuri niitä geenejä jotka ovat saaneet he olisivat ihan eri ihmisiä. He ovat olemassa, heillä on omat elämänsä. Kaksi vanhinta melkein aikuisia jo ja olen erittäin onnellinen että heidät päätin "tehdä" aikoinaan.

Minulla saa myös olla mielipide sinun kaltaisistasi ja se on että olette vähän raakileita vielä ettekä elämästä paljon vielä tiedä. Mutta kyllä sitä kaikille sattuu, puoliso pettää, jättää, sairastuu, kuolee onnettomuudessa, ehkä itse rakastut toiseen tai joudut muuhun kriisiin suhteessasi. Kaikenlaista elämässä tapahtuu mikä pakottaa muuttamaan omaan perspektiiviä ja käsityksiä elämästä.

Minun mielipiteeni yh- mammoista / iseistä:

-voisi miettiä oikeesti vähä ennen ku alkaa lisääntyy että tunteeko toisen tarpeeks hyvin ja haluaako oikeesti olla tän ihmisen kans. Nykyään erotaan niin helposti. Ok ymmärrän jos mies hakkaa ym mut ei se aina oo syy.. monesti eukossaki se vika.

Ja sitä mä en ymmärrä et miks ihmeessä niitä lapsia pitää tehtailla kahelle jos ei kolmelleki eri miehelle???? Miks?

miksi et vaan voi ymmärtää että oon onnellinen näin? miks pitää jotain pahaa sattua että muka ymmärtäisin ku ymmärrän jo nyt, että säälin yh-mammoja?

mua häiritsee tuossa ap:n teksissä tuo kirjoitus että ootkö oikeesti onnellinen yh? miten joku voi olla onnellinen yh?

Täytyisi hänen loppuelämänsä nyyhkyttää miehen perään ja kirota, kun joutuu yksin kantamaan vastuun lapsista? Marttyyrius ei korista ketään eikä miehet ole useimpien naisten elämän sisältö. Tai vastavuoroisesti naiset miesten.

Olin 9v onnellisessa liitossa ja ihan varma ettei koskaan erota. Ja julistin sitä tällä palstallakin aikoinaan. Voit olla varma omista tunteistasi, mutta et toisen tunteista koskaan.

Ei kaikki päädy eroon, mutta puolet teistä onnellisistakin päätyy. Se on ihan tilastollinen fakta. Ja jos lueskelet tätä palstaa niin huomaat että aika monelle ero on tullut täytenä yllätyksenä.

Saat toki olla onnellinen, tosin kirjoitustyylistäsi päätellen olet aika hermostunut aiheesta, miksi jos olet todella niin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi?

aikanaan:D Taitaa sun ikäsi alkaa korkeintaan kakkosella jollei peräti ykkösellä, niin naiivi kommentti oli:) Vai luuletko että eronneet ovat olleet onnettomia yhdessä jo naimisiin mennessään?

että olisi hauska olla paikalla kun nämä nyt aviossa olevat ovat joku päivä yksinhuoltajia. Voisi mielipiteet kummasti muuttua.

Pitääkin mennä etsimään nämä avioerotilastot.

Oikeestiko luulet et jotku ei voi aidosti olla onnellisia yhdessä? Voi luoja että osaat olla yks vitun urpo vai sanotaanko kateenpaska ?

no kyllä se ikä on vähä korkeempi, mut väliäkö hällä?

sitähä mä just tarkotanki, et ihmiset eroaa tosi heppoisin perustein, pikkasen tulee ongelmia niin ratkaisu löytyy naapurista. sit tehään niitä pentuja tusina eri miehille.

saa kait sitä mielipiteensä ilmoittaa täällä?

Ja edelleen korostan, ei kaikki oikeesti pääty eroon! mä uskon aidosti et me ollaan ikuisesti yhdessä! takana 7v yhteiseloa ja innolla odotan tulevaa.

tästä sun viestistä paistaa läpi se, että oot joku katkera yh-mamma ja nautit vaan toisten eroista. miks se on niin vaikea tajuta, et kaikille ei tuu yhtä kurja kohtalo ku sulle?

yksinhuoltajat VS avo/avoliitossa olevat,kilpailetteko te kumpi on parempi?

Luulis olevan teillä järkevämpääkin tekemistä kun roikkua AV palstalla kilpailemassa kuka on paras ja missä?



Mä en kadehti yhtään yksinhuoltajia,koska kaveripiirissäni on mammoja jotka on yh:ita,en näe mitään syytä sääliin,koska voisin itsekin olla yh jos haluaisin, mutta olen onnellinen parisuhteessani ja se että meillä on perhe ja lapsella on isä.



Ja jos mies nyt lähtis vetää sit se lähtisi, tietäisin että ainakaan hän ei olisi minun arvoiseni,mutta sitä tuskin koskaan tapahtuu että lähtis vetää,luulisin että ennemmin minä joka lähtisin jos tilanne menisi niin pahaksi.

nyt menee vähän ohi aiheen, mutta mua kyllä ärsyttää nää ikuisen suhteen kanssa huutelijat.. vaikka omasta puolestanne olettekin sitä mieltä että olette onnellisia ja yhtä kuolemaanne saakka, niin tosiasia on se että ette ikinä sinne parisuhteen toisen puoliskon päähän pääse, eli mitään takeita sulla ei tulevaisuudesta ole! se sun miehes saattaa hyvinki lähteä minä päivänä vaan, vaikka olisit kuinka varma ettei se sellasta tee,et olis eka nainen joka tippuu korkeelta ja kovaa.. ja mikäs sä sit olisit? yh? säälittävä? käytetty paska? elämä takana? tuskin kuitenkaan.. luultavasti pääsisit yli jossain vaiheessa ja jatkaisit elämää, ehkä jopa rakastuisit uudelleen ja tekisit vielä lapsenkin(mitä et tietenkään tekis), en mä sua sillon säälittäväks väittäis, päinvastoin, olisit varmaan entistä vahvempi ja vaikean kokemuksen jälkeen ehkä vähän myös avarakatseisempi kuin nyt siellä omassa kuplassas.



Mä myös käyn melkein päivittäin yksin kaupassa 3:n lapsen kanssa vaikka en yh ookkaan,että ei se ihan mission impossible ole,mutta kiva kun sait apuja :)

vuotta parisuhteessa elänyt "entinen yh" ja aina välillä todella kaipaan tuota neljän vuoden mukavaa aikaa elämästäni kolmen lapsen yksinhuoltajana. En todellakaan ollut onneton tai säälittävä.

Miten jotkut ihmiset voi ajatella niin negatiivisesti yksinhuoltajista?? Useimmiten se ei todellakaan ole heidän valinta ja he joiden on, hyvä niin. Ei yksinhuoltaja ole sen kummempi kuin yksin elävä lapseton nainen vai mikä haloo yh:sta aina pitää nostaa??

Minua taas säälittää parit jotka eivät saa lapsia vaikka haluaisivat tai ne jotka eivät halua ja elävät/hukkaavat elämänsä baariviikonloppuja odotellessa ja joka vkl kännissä hilluessa.



Medialla on merkitystä varmasti, kun raportoi holtittomista äideistä, mutta veikkaan että vähintään yhtä monessa "ehjässä" perheessä heitteillejättöjä, väkivaltaa tms tapahtuu varmasti ihan yhtä lailla.



Ja varmasti KATEUS on iso syy. Yh:t pitää itsestään huolta miehen toivossa( :DD ) kun USEIMMAT parisuhteessa elävät luottavat miehensä ikuiseen rakkauteen/hyväksyntään ja läskistyy kotona.



Entisenä yh:na myös voin sanoa että kyllä siitä nautti kun sai päättää asioistaan ihan itse eikä tarvinnut keneltäkään kysellä mielipiteitä. Suomessa saa yh:na niin hyvät tuet palkan lisäksi että paremmin pärjää taloudellisesti kun nyt esim. avioliitossa.



Että semmosta.