YH-äiti kera kolmen lapsen kävi ostoksilla
Naapurin täti auttoi vahtimaan lapsia, kun lapioin lumet pois auton päältä. Joku asiakas kauhisteli meitä vieressä ääneen, että kyllä vaatii hermoja varmasti lähteä joka suuntaan sinkoilevan lapsilauman kanssa yksin ostoksille. Samalla kun kaupassa vieressä joutilas kassatäti auttoi ystävällisesti pakkaamaan viikon ruokaostokset. Naapurin setä auttoi kantamaan kassit autosta kotiimme. Kyllä oli ihanaa.
Kommentit (47)
Raskaus tuli yllätyksenä, söin pillereitä ja olin sinkku. Päätin saada lapsen yksin, koska tiesin, että isää ei kiinnosta.
Hyvin pärjättiin viisi vuotta kahdestaan, kunnes nykyinen mieheni tuli kuvioihin. Nyt sun, mun ja meidän lapset kaikki asutaan yhdessä, välillä muistelen sitä aikaa, kun sain olla vapaa yh-mamma, vailla muita huolia, kuin yksi lapsi.
Minun mielipiteeni yh- mammoista / iseistä: -voisi miettiä oikeesti vähä ennen ku alkaa lisääntyy että tunteeko toisen tarpeeks hyvin ja haluaako oikeesti olla tän ihmisen kans. Nykyään erotaan niin helposti. Ok ymmärrän jos mies hakkaa ym mut ei se aina oo syy.. monesti eukossaki se vika. Ja sitä mä en ymmärrä et miks ihmeessä niitä lapsia pitää tehtailla kahelle jos ei kolmelleki eri miehelle???? Miks?
Kuuden vuoden suhteen jälkeen mies ehdotti lasta ja minä suostuin. Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, mies totesi ettei hänestä ole leikkimään kotia ja lähti kävelemään ja sen koommin en ole hänestä kuullut. Mitä helvettiä minun olisi pitänyt tehdä? Kahlita mies patteriin vai? Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia...
Mulla on reilun kymmenen vuoden suhteesta (joista kului kuusi ennenkuin 'tehtailin' ensimmäisen) kaksi lasta ja kun mies halusi lähteä, en patterilinjalle lähtenyt minäkään. Huvittuneena silti luen näitä kaikentietävien kommentteja...
Ap:n pointin ymmärsin kyllä; kun on kaikesta tottunut selviämään yksin, on mahtavaa ja toisaalta myös hämmentävää, kun joskus yllättäen apua sataa kaikkialta. Kiva päivä siis ap :-)
että olisi hauska olla paikalla kun nämä nyt aviossa olevat ovat joku päivä yksinhuoltajia. Voisi mielipiteet kummasti muuttua.
Pitääkin mennä etsimään nämä avioerotilastot.
Oikeestiko luulet et jotku ei voi aidosti olla onnellisia yhdessä? Voi luoja että osaat olla yks vitun urpo vai sanotaanko kateenpaska ?
Mä käyn aina ostoksilla 3-4 lapsen kanssa yksinäni. En kyllä ajatellut sitä mitenkään erityislaatuiseksi tapahtumaksi tai että ihan apua tarvittais.
että olisi hauska olla paikalla kun nämä nyt aviossa olevat ovat joku päivä yksinhuoltajia. Voisi mielipiteet kummasti muuttua.
Pitääkin mennä etsimään nämä avioerotilastot.
Oikeestiko luulet et jotku ei voi aidosti olla onnellisia yhdessä? Voi luoja että osaat olla yks vitun urpo vai sanotaanko kateenpaska ?
kellekään. Olin onnellinen ollessani yh ja olen edelleen onnelllinen vaikka olen naimisissa. n siltikään ole sinisilmäinen siinä, etteikö omakin liittoni voisi loppua jossakin vaiheessa tai tällä palstalla olevien vaimojen/miesten, jotka säälivät yksinhuoltajia ja haukkuvat heitä ties miten. Ja olen edelleen sitä mieltä, että olisi mielenkiintoista tietää, miten heidän mielipiteensä muuttuu jos/kun heistä tulisi yksinhuoltajia. Mikään tässä elämässä ei ole pysyvää, ei edes nyt onnelliset liitot. Kyllä ne avioerotilastot edelleen ovat aika karuja luettavaksi....
että olisi hauska olla paikalla kun nämä nyt aviossa olevat ovat joku päivä yksinhuoltajia. Voisi mielipiteet kummasti muuttua.
Pitääkin mennä etsimään nämä avioerotilastot.
Oikeestiko luulet et jotku ei voi aidosti olla onnellisia yhdessä? Voi luoja että osaat olla yks vitun urpo vai sanotaanko kateenpaska ?
kellekään. Olin onnellinen ollessani yh ja olen edelleen onnelllinen vaikka olen naimisissa. n siltikään ole sinisilmäinen siinä, etteikö omakin liittoni voisi loppua jossakin vaiheessa tai tällä palstalla olevien vaimojen/miesten, jotka säälivät yksinhuoltajia ja haukkuvat heitä ties miten. Ja olen edelleen sitä mieltä, että olisi mielenkiintoista tietää, miten heidän mielipiteensä muuttuu jos/kun heistä tulisi yksinhuoltajia. Mikään tässä elämässä ei ole pysyvää, ei edes nyt onnelliset liitot. Kyllä ne avioerotilastot edelleen ovat aika karuja luettavaksi....
voiko joku olla näin tyhmä?
eli menit naimisiin ja olet melkein varma että eroatte? onnea teille.
kyllä meidän yhteiselo kestää. sitä en epäile ollenkaan.
Ette taida millään uskoa että osa niistä "reppanoista" on ihan omasta tahdostaan yksin lasten kanssa. Kaikki tekee itse oman elämänsä valinnat (poikkeuksia lukuunottamatta) ja minun valintani oli kasvattaa lapset yksin. Ts, se tekee minut onnelliseksi, aivan kuten avioliito/mies tekee teidät onnelliseksi. Säälinne lähinnä huvittaa minua :)
Ette taida millään uskoa että osa niistä "reppanoista" on ihan omasta tahdostaan yksin lasten kanssa. Kaikki tekee itse oman elämänsä valinnat (poikkeuksia lukuunottamatta) ja minun valintani oli kasvattaa lapset yksin. Ts, se tekee minut onnelliseksi, aivan kuten avioliito/mies tekee teidät onnelliseksi. Säälinne lähinnä huvittaa minua :)
Luulenpa että oikeasti eläisit mielummin onnellisessa parisuhteessa kuin yksin. Se on aivan sama, mitä yrität tääällä muille ja itsellesi todistella ...
Ette taida millään uskoa että osa niistä "reppanoista" on ihan omasta tahdostaan yksin lasten kanssa. Kaikki tekee itse oman elämänsä valinnat (poikkeuksia lukuunottamatta) ja minun valintani oli kasvattaa lapset yksin. Ts, se tekee minut onnelliseksi, aivan kuten avioliito/mies tekee teidät onnelliseksi. Säälinne lähinnä huvittaa minua :)
Luulenpa että oikeasti eläisit mielummin onnellisessa parisuhteessa kuin yksin. Se on aivan sama, mitä yrität tääällä muille ja itsellesi todistella ...
pakko kommentoida.
Teitkö iha oikeesti pentus sillä periaattella et kasvatat ne yksin? Onpa siinä lapsilla elämä =(
eli et voi ymmärtää.
Onneksi moinen kapeakatseisuus ei ole minulta pois. Ei sekään varmaan sinulta pois, etten väkipakolla halua itselleni miestä?
Ette taida millään uskoa että osa niistä "reppanoista" on ihan omasta tahdostaan yksin lasten kanssa. Kaikki tekee itse oman elämänsä valinnat (poikkeuksia lukuunottamatta) ja minun valintani oli kasvattaa lapset yksin. Ts, se tekee minut onnelliseksi, aivan kuten avioliito/mies tekee teidät onnelliseksi. Säälinne lähinnä huvittaa minua :)
Eläpäs nyt sentään tee tästä mitään parisuhdemamma vs. yhmamma debattia.
Olen itse (onnellisesti) naimisissa nuoruuden rakkauteni kanssa ja varmaan tulen olemaan loppuun asti. Myös vanhemmillani on takana pitkä ja onnellinen liitto. Ja siskollani. Joten olen oikein onnellisten parisuhteiden kyllästämä.
Silti en sääli pätkääkään yksinhuoltajia. Tai no joskus joitakin, jos on vaikeaa lasten kanssa, rahat tiukalla jne. Mutta tässä ei se yksinhuoltajuus ole tietenkään se määrittävä juttu.
Mielestäni ylivoimaisesti säälittävintä(mitä tulee ihmisten välisiin suhteisiin) on olla parisuhteessa sen suhteen vuoksi, eikä sen toisen ihmisen.
"En osaa olla yksin" Mitä hittoa se tarkoittaa?
En tehnyt lapsiani yksin vaan ex-mieheni kanssa. Erosimme kuopuksen raskauden aikana, syistä mitkä eivät tänne kuulu. Siitä lähtien olen ollut ilman miestä, ja päättänyt myös pysyä sillä linjalla, sillä huomasin viihtyvväni itse paremmin näin, enkä halua uutta miesystävää sekoittamaan lasteni elämää.
Ensimmäisen sain harkittuna ja tarkoituksella yh:na, tiesin että haluan lapsen mutta minulla ei ollut siinä vaiheessa mitään syytä haluta miestä. En yksinkertaisesti nähnyt mitä "hyötyä" jostain miehestä olisi, olin yh-äidin kasvattama enkä kokenut tarvinneeni isää, kokemukset isästä lähinnä negatiivisia, samoin isäpuolesta enkä todellakaan halunnut sellaista elämää itselleni.
Toisen lapsen sain avioliitossa, mutta suhteessa olo alkoi ahdistaa sillä mies oli alistava ja käytti fyysistä ylivaltaa riitatilanteissa. Minulla oli paha olla ja varmasti lapsillakin ja lähdin. Sillä suhteella ei olisi ollut tulevaisuutta, näen sen nyt 15v päästä että kasvoimme ihan eri suuntiin.
Kolmas oli elämäni rakkaus tai niin ainakin luulin 10 vuotta, saimme yhdessä 4 lasta ja olimme onnellisia kunnes mies sitten kerran häipyi, laittoi tekstarin perään ja ilmoitti että hänpä ei oikeastaan koskaan halunnutkaan tätä ja hänellä on toinen nainen.
Toki sulla saa olla mielipiteitä, minä en vaan sen takia jätä elämääni elämättä. Nämä lapseni ovat syntyneet ihan tietyn munasolun ja tietyn siittiön yhdistelmästä ihan tiettyyn aikaan ja ovat juuri siksi niitä omia persooniaan joita ovat. Ilman juuri niitä geenejä jotka ovat saaneet he olisivat ihan eri ihmisiä. He ovat olemassa, heillä on omat elämänsä. Kaksi vanhinta melkein aikuisia jo ja olen erittäin onnellinen että heidät päätin "tehdä" aikoinaan.
Minulla saa myös olla mielipide sinun kaltaisistasi ja se on että olette vähän raakileita vielä ettekä elämästä paljon vielä tiedä. Mutta kyllä sitä kaikille sattuu, puoliso pettää, jättää, sairastuu, kuolee onnettomuudessa, ehkä itse rakastut toiseen tai joudut muuhun kriisiin suhteessasi. Kaikenlaista elämässä tapahtuu mikä pakottaa muuttamaan omaan perspektiiviä ja käsityksiä elämästä.
Minun mielipiteeni yh- mammoista / iseistä:
-voisi miettiä oikeesti vähä ennen ku alkaa lisääntyy että tunteeko toisen tarpeeks hyvin ja haluaako oikeesti olla tän ihmisen kans. Nykyään erotaan niin helposti. Ok ymmärrän jos mies hakkaa ym mut ei se aina oo syy.. monesti eukossaki se vika.
Ja sitä mä en ymmärrä et miks ihmeessä niitä lapsia pitää tehtailla kahelle jos ei kolmelleki eri miehelle???? Miks?
että olisi hauska olla paikalla kun nämä nyt aviossa olevat ovat joku päivä yksinhuoltajia. Voisi mielipiteet kummasti muuttua.
Pitääkin mennä etsimään nämä avioerotilastot.
Oikeestiko luulet et jotku ei voi aidosti olla onnellisia yhdessä? Voi luoja että osaat olla yks vitun urpo vai sanotaanko kateenpaska ?
kellekään. Olin onnellinen ollessani yh ja olen edelleen onnelllinen vaikka olen naimisissa. n siltikään ole sinisilmäinen siinä, etteikö omakin liittoni voisi loppua jossakin vaiheessa tai tällä palstalla olevien vaimojen/miesten, jotka säälivät yksinhuoltajia ja haukkuvat heitä ties miten. Ja olen edelleen sitä mieltä, että olisi mielenkiintoista tietää, miten heidän mielipiteensä muuttuu jos/kun heistä tulisi yksinhuoltajia. Mikään tässä elämässä ei ole pysyvää, ei edes nyt onnelliset liitot. Kyllä ne avioerotilastot edelleen ovat aika karuja luettavaksi....
voiko joku olla näin tyhmä?
eli menit naimisiin ja olet melkein varma että eroatte? onnea teille.
kyllä meidän yhteiselo kestää. sitä en epäile ollenkaan.
varmasti eroamme. Yrityksenä on olla ihan hamaan loppuun asti yhdessä, mutta kuten sanoin, avioerotilastot ovat Suomessa aika rumat ja on aina mahdollisuus, että minä ja mieheni päädytään siihen. Tai kuka tahansa tällä palstalla.
Ensimmäisen sain harkittuna ja tarkoituksella yh:na, tiesin että haluan lapsen mutta minulla ei ollut siinä vaiheessa mitään syytä haluta miestä. En yksinkertaisesti nähnyt mitä "hyötyä" jostain miehestä olisi, olin yh-äidin kasvattama enkä kokenut tarvinneeni isää, kokemukset isästä lähinnä negatiivisia, samoin isäpuolesta enkä todellakaan halunnut sellaista elämää itselleni.
Toisen lapsen sain avioliitossa, mutta suhteessa olo alkoi ahdistaa sillä mies oli alistava ja käytti fyysistä ylivaltaa riitatilanteissa. Minulla oli paha olla ja varmasti lapsillakin ja lähdin. Sillä suhteella ei olisi ollut tulevaisuutta, näen sen nyt 15v päästä että kasvoimme ihan eri suuntiin.
Kolmas oli elämäni rakkaus tai niin ainakin luulin 10 vuotta, saimme yhdessä 4 lasta ja olimme onnellisia kunnes mies sitten kerran häipyi, laittoi tekstarin perään ja ilmoitti että hänpä ei oikeastaan koskaan halunnutkaan tätä ja hänellä on toinen nainen.
Toki sulla saa olla mielipiteitä, minä en vaan sen takia jätä elämääni elämättä. Nämä lapseni ovat syntyneet ihan tietyn munasolun ja tietyn siittiön yhdistelmästä ihan tiettyyn aikaan ja ovat juuri siksi niitä omia persooniaan joita ovat. Ilman juuri niitä geenejä jotka ovat saaneet he olisivat ihan eri ihmisiä. He ovat olemassa, heillä on omat elämänsä. Kaksi vanhinta melkein aikuisia jo ja olen erittäin onnellinen että heidät päätin "tehdä" aikoinaan.
Minulla saa myös olla mielipide sinun kaltaisistasi ja se on että olette vähän raakileita vielä ettekä elämästä paljon vielä tiedä. Mutta kyllä sitä kaikille sattuu, puoliso pettää, jättää, sairastuu, kuolee onnettomuudessa, ehkä itse rakastut toiseen tai joudut muuhun kriisiin suhteessasi. Kaikenlaista elämässä tapahtuu mikä pakottaa muuttamaan omaan perspektiiviä ja käsityksiä elämästä.
Minun mielipiteeni yh- mammoista / iseistä:
-voisi miettiä oikeesti vähä ennen ku alkaa lisääntyy että tunteeko toisen tarpeeks hyvin ja haluaako oikeesti olla tän ihmisen kans. Nykyään erotaan niin helposti. Ok ymmärrän jos mies hakkaa ym mut ei se aina oo syy.. monesti eukossaki se vika.
Ja sitä mä en ymmärrä et miks ihmeessä niitä lapsia pitää tehtailla kahelle jos ei kolmelleki eri miehelle???? Miks?
miksi et vaan voi ymmärtää että oon onnellinen näin? miks pitää jotain pahaa sattua että muka ymmärtäisin ku ymmärrän jo nyt, että säälin yh-mammoja?
aikanaan:D Taitaa sun ikäsi alkaa korkeintaan kakkosella jollei peräti ykkösellä, niin naiivi kommentti oli:) Vai luuletko että eronneet ovat olleet onnettomia yhdessä jo naimisiin mennessään?
että olisi hauska olla paikalla kun nämä nyt aviossa olevat ovat joku päivä yksinhuoltajia. Voisi mielipiteet kummasti muuttua.
Pitääkin mennä etsimään nämä avioerotilastot.
Oikeestiko luulet et jotku ei voi aidosti olla onnellisia yhdessä? Voi luoja että osaat olla yks vitun urpo vai sanotaanko kateenpaska ?
aikanaan:D Taitaa sun ikäsi alkaa korkeintaan kakkosella jollei peräti ykkösellä, niin naiivi kommentti oli:) Vai luuletko että eronneet ovat olleet onnettomia yhdessä jo naimisiin mennessään?
että olisi hauska olla paikalla kun nämä nyt aviossa olevat ovat joku päivä yksinhuoltajia. Voisi mielipiteet kummasti muuttua.
Pitääkin mennä etsimään nämä avioerotilastot.
Oikeestiko luulet et jotku ei voi aidosti olla onnellisia yhdessä? Voi luoja että osaat olla yks vitun urpo vai sanotaanko kateenpaska ?
no kyllä se ikä on vähä korkeempi, mut väliäkö hällä?
sitähä mä just tarkotanki, et ihmiset eroaa tosi heppoisin perustein, pikkasen tulee ongelmia niin ratkaisu löytyy naapurista. sit tehään niitä pentuja tusina eri miehille.
saa kait sitä mielipiteensä ilmoittaa täällä?
Ja edelleen korostan, ei kaikki oikeesti pääty eroon! mä uskon aidosti et me ollaan ikuisesti yhdessä! takana 7v yhteiseloa ja innolla odotan tulevaa.
tästä sun viestistä paistaa läpi se, että oot joku katkera yh-mamma ja nautit vaan toisten eroista. miks se on niin vaikea tajuta, et kaikille ei tuu yhtä kurja kohtalo ku sulle?
ap:n tekstistä sain sen käsityksen, että hänelle oli tarjottu pyyteettömästi apua. joskus niitä epäitsekkäitä ihmisiä sattuu kohtaamaan ja saa mielensä hyväksi pienillä teoilla.
monen on helppo sulkea silmänsä kaikelta sellaiselta, mistä ei pidä tai mitä ei halua ymmärtää. ei ole pakko jakaa omasta ajastaan tai itsestään muille tai tehdä muiden hyväksi jotain hyvää.
onneksi kuitenkin on vielä sellaisiakin ihmisiä, jotka pienillä teoilla saavat suuren hymyn jonkun toisen kasvoille :)
mua häiritsee tuossa ap:n teksissä tuo kirjoitus että ootkö oikeesti onnellinen yh? miten joku voi olla onnellinen yh?
että olisi hauska olla paikalla kun nämä nyt aviossa olevat ovat joku päivä yksinhuoltajia. Voisi mielipiteet kummasti muuttua.
Pitääkin mennä etsimään nämä avioerotilastot.