Miksi aina sanotaan että mies pitää jättää heti jos lyö kerran?

Jos mies mua löisi niin se olisi niin suuri loukkaus että tokkopa enää koskaan voisin luottaa ja rakastaa samoin kuin ennen eli aika lailla vääjäämättä se johtaisi eroon kuitenkin. En voisi kuivtellakaan enää samanlaista rakastavaa ja täysin luottamuksellista suhdetta sen jälkeen ja vähempään en kuitenkan tyytyisi joten...

ajan myötä. Se usein sitäpaitsi alkaa tai ainakain pahenee raskausaikana, vaikka tyhmät naiset yrittääkin suojata itseään paskassa parisuhteessa tekemällä siihen vielä lapsia.

ja voi huonolla tuurilla piestä naisensa aika huonoon kuntoon. Pettäminen ei aiheuta fyysisiä vammoja, lyöminen voi aiheuttaa.

En hyväksy kumpaakaan, en pettämistä enkä lyömistä. Eikä minulla ole parisuhteissani onneksi kummastakaan mitään kokemusta, joten en voi sanoa varmasti miten käyttäytyisin.

MUTTA, pakko sanoa, että kännääminen ja humala ei todellakaan saa olla mikään hyvä syy pettää!!

Siis ei, se on vaan ihmisten asennevamma että "kännissä nyt tulee tehtyä vähän sitä ja tätä". No tottakai tulee, jos on valmiiksi asennoitunut noin että nyt kun ottaa, voi heittää aivot narikkaan ja pettää. Kyllä mulla on seurustellessani monta kertaa tullut baarireissulla tilaisuus pettää, mutta koska ei ole ollut mitään tarvetta enkä pettämistä hyväksy niin en sellaiseen myöskään lähde. Ihan idioottimaista ajatella että kännääminen on syy pettämiseen. Kyllä se ongelma on siellä jo sitten ihan selvinpäinkin esillä ja ajatuksissa.

Pahoittelut, meni ohi aiheesta ehkä "hiukan".

Toisen kerran provosoin todella paljon ja olin ehkä ansainnutkin sen plittauksen joka avarilla poskeeni sain (itsekkin olisin varmaan jo siinä kohdassa lyönyt...) ja humalatila oli ihan hirveä.



Toisen kerran mies oli myös todella humalassa mutta en muista miksi mua löi, en ollut ärsyttänyt mitenkään, joku sille vaan tuli.



Näistä on nyt 8 vuotta ja en todellakaan pelkää miestäni tai että tekisi lapsellemme jotian. EI ole käyttäynyt uhkaavasti noiden jälkeen, mikä lie mielenhäiriö...



Olen anteeksi antanut, isot keksustelut niistä oli sillloin mutta sovittu on. Ei kaikki aina ole niin mustavalkoista, ja olen itse päässsyt yli näistä.



Pettämisest en olis päässy eroon koskaan, tiedän sen.

En hyväksy kumpaakaan, en pettämistä enkä lyömistä. Eikä minulla ole parisuhteissani onneksi kummastakaan mitään kokemusta, joten en voi sanoa varmasti miten käyttäytyisin.

MUTTA, pakko sanoa, että kännääminen ja humala ei todellakaan saa olla mikään hyvä syy pettää!!

Siis ei, se on vaan ihmisten asennevamma että "kännissä nyt tulee tehtyä vähän sitä ja tätä". No tottakai tulee, jos on valmiiksi asennoitunut noin että nyt kun ottaa, voi heittää aivot narikkaan ja pettää. Kyllä mulla on seurustellessani monta kertaa tullut baarireissulla tilaisuus pettää, mutta koska ei ole ollut mitään tarvetta enkä pettämistä hyväksy niin en sellaiseen myöskään lähde. Ihan idioottimaista ajatella että kännääminen on syy pettämiseen. Kyllä se ongelma on siellä jo sitten ihan selvinpäinkin esillä ja ajatuksissa.

Pahoittelut, meni ohi aiheesta ehkä "hiukan".

Ei ole humala mikään riittävä syy, ei pettämiseen eikä löymiseen. Kyllä ne ongelmat varmasti on sitten olemassa siellä taustalla jo muutenkin!! Ihan kummalliselta tuntuu ainakin mun ajatusmaailmaan että humalassa tuollaiset teot olisi jotenkin "sallittavampia"!?!

Itse olen monta kertaa ollut todella humalassa ja olisi ollut mahdollisuus pettää, mutta en ole halunnut. Ei se humala tuo sitä halua/tarvetta mennä vieraisiin, vaan kyllä se on siellä jo muutenkin ilman sitä humalaa... Kyllä puttuu halua itsehillintään ja kunnioitusta omaa kumppania kohtaa petti sitten humalassa tai muuten vaan. En ainakaan itse nielisi humalaa minään lieventävänä asianhaarana!!

Olin ex-mieheni kanssa yhdessä n. 19 vuotta. Sinä aikana ei hakannut ikinä, mutta uhkaili ja harrasti henkistä väkivaltaa lili päivittäin, lisöksi töni, ja pari kertaa läpsi ym.



Tapasin nykyisen mieheni, joka on lempeä ja kiltti luonteltaan, ihana ja turvallinen. Olimme baarissa eräänä iltana, mä lähdin aiemmin kotiin ja sanoin odottavani kun tulee, että avaan oven (oli vain yhdet avaimet). Nukahdin ja heräsin siihen kun mies tuli käytännössä ovesta läpi, nosti minut sängystä, raahasi pitkin lattioita, hakkasi ja löi useamman kerran. Epäusko ja kauhu oli kamalin tunne. Lähdin karkuun, soitin poliisit. Mies putkaan ja minä antamaan lausuntoa. Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että mies ei ollut VAIN humalassa, vaan saanut jotain outoa ainetta juomaansa ja seonnut jo baarissa. Asia on tällä hetkellä käsittelyssä sovittelutoimessa, en ole vaatinut mitään korvauksia. Olemme puhuneet asiasta ja itkeneet yhdessä, käyneet terapiassa, lääkärillä ja lisäksi mies kävi Jussi-työssä juttelemassa. en saanut pysyviä vammoja ja suhteemme eteen teemme kaikkemme. En ikinä usko, että asia toistuu. Sanotte siihen sitten mitä vain. Nyt vain peukut pystyyn, ettei tule rangaistusta, sillä rangaistuksen hän on jo saanut sillä pahalla ololla, painajaisilla ym, mikä tuosta seurasi. Me jatkamme. Haluan vain sanoa sen, että aina voi sattua kaikki asiat päin vittua, mutta tuon ex-mieheni oli paljon kamalampi.Hän pelotti minua, tämä minut hakannut mieheni ei pelota.

se ensimmäinen lyönti toistua. Välissä voi olla monta vuottakin, kyllä jopa 10v kuten meillä. Mutta se toinen lyönti tuli. :/

Olin päättänyt jo ekan jälkeen että kun se toinen tulee niin siihen loppuu meidän yhteis-elo.

Mies tiesi tämän kun kävi läpsäseen mua. Tiesi heti lähtee ovesta!

Mutta aneli ja enemmän kuin aneli saada tulla takas.

Annoin anteeksi. Lasten vuoksi.

Tiedän että se ei ollut viimeinen lyönti. :/

Mutta silti, rakastan niin paljon enkä / emmekä ole valmiita uhraamaan kaikkea sitä ihanaa mitä meillä on sen yhden lyönnin vuoksi.

Pitkään tästä keskusteltiin ja sanoin suoraan että menetin täyden luottamuksen mieheen jonka juuri olin saanut takaisin siinä kymmenessä vuodessa. Nyt se lyönti tulee aina mieleen kun riidellään ja varsinkin jos mies korottaa kännissä ääntään. Lähden heti pois.

aiemmin kerroin että lyöminen olisi suurin loukkaus mua kohtaan ja EI en pitäisi pettämistä läheskään yhtä loukkaavana asiana kuin mun lyömistäni. Pettämistä ei voi verratakaan fyysiseen väkivaltaan. Jos mies mua löisi edes kerran luulen että olis meideän tarumme loppu sillä sen verran olen lapsena kotiväkivaltaa katsonut ja joutunut sen keskelle etten voisi koskaan enää antaa anteeksi, en luottaa enkä tuntea rakkautta miestäni kohtaan. Yhden kerran pettämisen varmaankin voisin antaa anteeksi...

Mitä sellaisesta suhteesta saa? Voiko sitä tosiaan kutsua aidoksi rakkaudeksi?

Lapsen kehitykselle on hyvin haitallista joutua sellaisen todistajaksi.

Onko se suhde missä mies lyö kerran tai kaksi? Minusta ei. Silloinhan minun lapsuuskin olisi ollut väkivaltainen koska sain remmistä.

Lasten takia ei saa jäädä väkivaltaiseen suhteeseen Lapsen kehitykselle on hyvin haitallista joutua sellaisen todistajaksi.

parikymmentä...ja juu kyllä on lapsuudessa joutunut kokemaan väkivaltaa jos on saanut remmistä. Parisuhde on väkivaltainen lyömisen jälkeen sitä ei poista mikään.

Ei kukaan mikäli yhtään välittää itsestään saati lapsistaan. Kerran lyöminen on jo tosi paha juttu mutta että parin lyömisen jälkeen vielä jää toivomaan parasta hoh hoijaa aika säälittävää!

lyömistä ja pettämistä? Vakavuudeltaan painivat aivan eri sarjoissa...

Vierailija kirjoitti:

Miehessä, joka lyö.. hänessä on jotain vikaa.

Pettäminen voi olla "vahinko" kännissä. Se ei ole luonteenpiirre kaikilla.

Pettäminen ei voi olla vahinko