Olen mieheni mielestä "kamalan hankala ihminen"
Kivat sille.
Varsinkin kun syy, jonka vuoksi olen "hankala ihminen" on se etten anna miehen vain lorvia kotonaan vaan vaadin häntä korjaamaan omat jälkensä (joka ei kyllä suju edelleenkään) ja imuroimaan kerran parissa kuukaudessa. Muuten minä hoidan kaiken.
Toinen syys "hankaluuteeni" on, että kehtaan esittää omia mielipiteitäni. Jos mies on tekemässä jotain, ja kehtaan kysyä että "saako tuota tehdä tuolla tavalla" tai että "eikö olisi helpompaa/parempi/oikeampi tapa tehdä asia tällä tavalla" niin olen heti hirveän hankala ihminen ja saan huudot. Siitäkin huolimatta, että useimmiten olen ollut ihan oikeassa. (en mene joka asiasta sanomaan, vain asioista jotka TIEDÄN että niitä ei voi eikä kannata tehdä tietyllä tapaa). Ja kyse ei ole mistään "pikkuasioista" kuten siitä mitä mies pukee lapsille päälle tms. (paitsi että mies ei pue lapsia) Sellaisista pikkuasioista en sano, vain niistä joista tulee oikeasti haittaa tai hirveästi lisätöitä, jos ne tekee miehen tavalla.
Mies on myöskin haukkunut minut vanhemmilleen, kuinka olen "hankala" joten myös appivanhemmat pitävät minua mahdottomana ihmisenä.
Vituttaa.
Mä en käsitä, onko miehen itsetunto jotenkin niin heikko ettei hän kestä että saattaa olla väärässä? Mulla on ihan sellainen käsitys, että mun pitäisi olla sanomatta miehelle yhtään mitään mistään. Mies olisi tyytyväinen, kun kävisin edelleen töissä kuten ennenkin, siivoaisin kodin ja myös hänen jälkensä, hoitaisin lapset, ja mitä mies tekisikin (vaikka tekisi harmia) niin mun pitäisi vaan olla hiljaa. Ja sitten siivota miehen jäljet, ihan vaan hiljaa.
Välillä mä en vaan millään jaksais.
Kommentit (7)
sellaisista, joista olisi suoranaista haittaa. Esimerkkinä vaikkapa sellainen, että meillä tehtiin kesällä remonttia, ja mies meinasi tehdä asian sillä tavalla, että siitä olisi koitunut hetken päästä monta astetta pahempi tuho, ja koko homman olisi joutunut purkamaan ja aloittamaan alusta. Minä epäilin asian tekemistä kyseisellä tavalla (ihan vaan maalaisjärjellä) ja kun kehtasin epäillä ja otin asiasta selvää (kun mies ei minua uskonut) ja olinkin aivan oikeassa ja selvisi että olisi tullut tuhoa, olinkin sitten aivan kamalan hankala akka ja sain kuunnella kiukuttelua ja kiroilua asiasta pitkän aikaa.
ap
että kannattais tehdä näin ja sitten noin...
Miehellesi olet hankala, toiselle ihmiselle et olisi.
jos et, ni miksi sitten pitää neuvoa sun miestä. Mitään oikeaa tapaa ei ole olemassakaan, vaan kaikilla on oma käsitys siitä miten on tehtävä. Eli sulla edes ei ole oikeutta mennä neuvomaan jollei apua pyydetä. Tällä menolla oot yh lopun ikääs, tollasia ihmisiä jotka neuvoo pyytämättä, ei kukaan oikeesti siedä.
Jos mies on todella noin tyhmä, on sitä syytä vähän neuvoa tai antaa vinkkejä, mutta ko mies luulee tietävänsä kaiken ja osaavansa, etenkin ilman naisen opastusta.
Mies on myöskin haukkunut minut vanhemmilleen, kuinka olen "hankala" joten myös appivanhemmat pitävät minua mahdottomana ihmisenä.
Omaa pesää ei liata.
Äijäsi on reliikki jolla ei itsetunto ja erektio kestä sitä tosiasiaa, että hänellä voisi olla jotain opittavaa elämästä, maailmankaikkeudesta ja sen sellaisesta.
Älä sisko kiristele hermojasi. Jos ei mies kestä kohdata omia virheitään niin tervemenoa anoppilaan takaisin.
kuka äijä äiteelle pillittää tuommoista tai yhtään mitään? Ongelmat hoidetaan keskenään. Mitä nyt tietty täällä palstalla ;9
että kannattais tehdä näin ja sitten noin...
Miehellesi olet hankala, toiselle ihmiselle et olisi.