Vaikka kuinka keskustellaan mikään tässä suhteessa ei muutu - mikä avuksi?

Ei riitä että sen pitää "yrittää enemmän" tai "panostaa enemmän" tai "ottaa sut huomioon" enemmän. Miten?

kerrot tarkalleen, eikä vain paremmin... Ajattele sitä pienenä lapsena, joka ei muuten tajua :)



Uhkaa, kiristä ja lahjo, jos mikään ei auta, niin mitäpä muuta vois? Eli voitko elää näiden puutteiden vuoksi hänen kanssa?

enkä enää keksi muuta kuin että pitää vain elää näiden puutteiden kanssa. En kuitenkaan ole valmis eroamaan pikkulapsiperheessä siksi, että mies esim. ei yritäkään osallistua kotitöihin.



Viimeisin yritykseni ratkaista se ongelma on että palkkasin siivoojan. Kyllä se jonkin verran auttaa, vaikkei meillä olekaan varaa kutsua siivoojaa niin usein että se hoitaisi miehen osuuden kotitöistä kokonaan.



Kaikkiin ongelmiin ei toki ole maksullista ratkaisuvaihtoehtoa. Mä olen nyt miettinyt että menen tässä asiassa "päivä kerrallaan" niin kauan kuin pystyn alkamatta oikeasti inhota miestäni. Jos jonain päivänä huomaan että oikeini todella inhoan häntä niin sitten on aika erota. Mä en usko että puhuminen enää auttaa, tässä on puhuttu niin perkeleesti niin monta vuotta.

Ei riitä että sen pitää "yrittää enemmän" tai "panostaa enemmän" tai "ottaa sut huomioon" enemmän. Miten?

On niin ympäripyöreää että siihen on helppo vastata myöntävästä. Sen sijaan pitäisi esittää toive, että esim. vie lapsen kahtena päivänä hoitoon yhden sijasta, imuroi joka toisen kerran, sovitte yhdessä päivän jolloin menette ulos ja hän saa hoitaa järjestelyt tms. Mikä ikinä asia onkin, johon toivot muutosta.

että pienemmällä vaivalla melkein tekisin itse.



Jos esim. sanon että "siivoa olohuone" niin sillä ei tee vielä yhtään mitään, korkeintaan mies saattaa vähän imuroida romujen keskeltä lattiaa niistä paikoista joihin mahtuu.



Jos sanon että "siivoa olohuone, mutta sillä tavalla että ensin korjaat lattialla olevat romut siitä pois ja vasta sitten imuroit", mies saattaa esim. työntää roskat, lelut ja tavarat keittiön puolelle ja sitten imuroida vähän olohuoneen keskilattialta.



Jos sanon että "siivoa olohuone, korjaa lattialla olevat tavarat omille paikoilleen, älä kasaa niitä keittiöön, sitten imuroi, ja imuroi myös nurkista ja sohvan, kaapin ja tv-tason alta" niin se luultavasti kaatuu siihen ettei mies tiedä minne ne tavarat sitten kuuluisivat, missä tapauksessa se nostaisi ne keittiön pöydälle. Näin se tekee mm. jos pyydän sitä tyhjentämään tiskikoneen: tyhjentää siitä puolet keittiön pöydälle, koska ei tiedä missä meillä säilytetään astioita, eikä viitsi kysyä. Olen monta kertaa sanonut että sen pitäisi kysyä jos ei tiedä minne jokin menee, mutta se ei vain yksinkertaisesti tee niin.



Musta on väärin että toinen ottaa oikeudekseen heittäytyä täysin veltoksi kotitöissä, ikään kuin hänellä ei olisi mitään velvollisuutta käyttää päätään.

sillä erolla, että pari viikkoa meni aina hyvin ja sitten oli taas kuin mies ei olisi koskaan kuullutkaan asiasta.



Yksinkertaisesti vieritän enemmän vastuuta miehelle. Paras apu oli se, että miehen pekkasena lähdin shoppailemaan koko päiväksi yksin ja jätin miehen lapsineen kotiin. Piti tehdä ruoat, hakea yksi koulusta. Mies imuroi sillä aikaa, tosin paljon kotitöitä jäi tekemättä. Sanoin asiasta, sillä mies usein nipottaa jos minulta jää jotain tekemättä sen sijaan että auttaisi.



Ai joo, ihan pohjalla eniten auttoi väestöliiton parisuhdekartta (hae googlella). Siinä on todella hyvin kuvattu molempien vastuualue. Ei ole vain seksiä, vaan toisen on myös oltava tukena, kannustamassa, hoitaa ja myös kasvattaa lapsia, vastuussa myöskin arjesta.

mun orastavassa suhteessa mies on jo aloittanut tuollaisen välttelyn, että ei muka löydä mitään tavaroita eikä osaa laittaa niitä paikoilleen. Mun pitäisi olla kiitollinen että se siivoaa välillä oma-aloitteisesti keittiön, mutta silloinkin ärsyttää miksi sitä ei voi tehdä loppuun asti! Tiskit kerää tiskipöydälle, miksei voi laittaa saman tien koneeseen?!

eikä kyse ole edes mistään kotitöistä, vaan ihan valehtelemisesta, selän takana puuhailusta yms.. (ei se kyllä kotitöitäkään tee, mutta se tässä nyt on pienin murhe..)



Tänäaamuna laitoin viestin ettei tarvitse enää yhteiseen sänkyyn tulla nukkumaan ellei asiat muutu. Ei oo vastannut mitään.

On me kyl ennenkin puhuttu, varmaan parin viikon välein käyty tää kriisi läpi olevinaan varmaan jo vuoden ajan. Aina lupaa kaiken muuttuvan, yrittää olevinaan, kunnes parin viikon päästä jää taas kiinni jostain..



En tiedä mitä tekisin. En haluaisi erota vaan haluaisin vaan että kaikki sujuis niinku tähänkin asti, paitsi ne muutamat pikkujutut + rehellisyys ois kohdillaan. Mut en mä jaksa tätä vihaa ja surua mikä aina tulee uudestaan ja uudestaan ku asiat ei menekää niinku sovittiin.

Jos tietäisin että mies rakastaa mua, en usko että nämä pikkujutut vaivais ollenkaan. Voisin ihan hyvin hoitaa kaikki kotityöt. Ihan hyvä mies se on. Pitää sanansa ja suostuu yleensä mukisematta asioihin mitä pyydän. Mutta kun mies ei koskaan hemmottele mua omasta aloitteestaan eikä koskaan kerro että rakastaa mua ellen itse kysy että "rakastatko minua?"

No, ei toista voi saada muuttamaan käytöstään puhumalla. Sinun pitää itse muuttaa omaa käytöstäsi. Samoin sanoisin sille, jonka mies kasaa keittiön pöydälle kaikenlaista. Niin yritti omakin mieheni tehdä. Muuton jälkeen laitoimme yhdessä astiat keittiön kaappeihin, jotta kumpikin tietäisi missä mitäkin säilytetään.

Sen jälkeenkin mies usein kysyi, että missä on mitäkin ja mihin mikäkin kuuluu. Mutta minä lopetin kertomasta. Sanoin vain, että itse sen johonkin olet laittanut, tai että katso missä on mitäkin. Sitten mies rupesi tunkemaan astioita ja tavaroita sinne tänne, johon mahtuu. Huomasi kyllä lopulta, että ikinä ei löydä mitään mistään. Siispä järjestimme keittiön kaapit yhdessä uudestaan (noin 3kk muuton jälkeen) ja tällä kertaa mies pohti itse, että mitä kannattaisi säilyttää missäkin ja tietää nyt tavaroiden paikat tai keksii itse, jos hankitaan jotain uutta.



Minusta on uskomatonta, että mieheni oppii vasta aikuisena järjestyksen pitämistä, mutta jos minä aina laittaisin ja tekisin ja päättäisin, niin helppoahan miehen olisi olla tekemättä mitään. Sama koskee muitakin asioita.

Järjestelin meille kaikenlaista kivaa yhteistä tekemistä, kutsuin ystäviä ja sukulaisia kylään jne. ja aina välillä yritin puhua, että olisi kiva jos miehenikin järjestäisi/tekisi jotain joskus. Tuntui, että mies oli sellaista perässä vedettävää mallia. Mutta kun minä "hidastin" ja lakkasin vetämästä, mies "pääsi rinnalleni" tai miten sen nyt sanoisi.



Tein ihan tietoisen päätöksen olla "panostamatta" suhteeseen ja keskityin vauvan hoitoon, liikuntaan, tapailin ystäviä jne. Se sai miehen muuttamaan käytöstään. Vaikka se tuntui pöhköltä, mutta se toimi silti ja yllättävän nopeasti. Muutamana iltana miehen tullessa töistä jatkoin vauvan kanssa leikkimistä ja puuhailua, vaihdoin vaipat, syötin vauvan, laitoin illalla nukkumaan ja mieheni surffaili onnellisena netissä ja katseli telkkaria ja välillä kävi katsomassa mitä puuhailemme. Ja kas, yllättäen mies sanoi että hän haluaa olla nyt vauvan kanssa KAHDESTAAN ja hänen VUORO vaihtaa vaipat jne, mitä olin yrittänyt vaikka kuinka kauan saada miestä tajuamaan, että minäkin tarvitsen päivässä hiukan aikaa itselleni, että en jaksa olla vauvan kanssa aina koko yötä, päivää ja vielä iltaakin.

Minulla mies on myös perässä vedettävä - takapenkillä kököttäjä - joka ei keksi mitään itse. Esimerkiksi jos kerron että haluaisin mennä syömään ravintolaan se tarkoittaa että minä varaan ravintolan ja päätän päivän ja kellonajan ja ilmoitan miehelle koska mennään "romanttiselle illalliselle". Jos en itse toimisi näin, olen varma että mies olisi vain tyytyväinen kotona oleskeluun eikä mitään parannusta siihen suuntaan kuitenkaan tapahtuisi, että mies alkaisi itse ehdottelemaan ohjelmaa. Hienoa että sinun miehesi on tajunnut.

ap

No, ei toista voi saada muuttamaan käytöstään puhumalla. Sinun pitää itse muuttaa omaa käytöstäsi. Samoin sanoisin sille, jonka mies kasaa keittiön pöydälle kaikenlaista. Niin yritti omakin mieheni tehdä. Muuton jälkeen laitoimme yhdessä astiat keittiön kaappeihin, jotta kumpikin tietäisi missä mitäkin säilytetään.

Sen jälkeenkin mies usein kysyi, että missä on mitäkin ja mihin mikäkin kuuluu. Mutta minä lopetin kertomasta. Sanoin vain, että itse sen johonkin olet laittanut, tai että katso missä on mitäkin. Sitten mies rupesi tunkemaan astioita ja tavaroita sinne tänne, johon mahtuu. Huomasi kyllä lopulta, että ikinä ei löydä mitään mistään. Siispä järjestimme keittiön kaapit yhdessä uudestaan (noin 3kk muuton jälkeen) ja tällä kertaa mies pohti itse, että mitä kannattaisi säilyttää missäkin ja tietää nyt tavaroiden paikat tai keksii itse, jos hankitaan jotain uutta.

Minusta on uskomatonta, että mieheni oppii vasta aikuisena järjestyksen pitämistä, mutta jos minä aina laittaisin ja tekisin ja päättäisin, niin helppoahan miehen olisi olla tekemättä mitään. Sama koskee muitakin asioita.

Järjestelin meille kaikenlaista kivaa yhteistä tekemistä, kutsuin ystäviä ja sukulaisia kylään jne. ja aina välillä yritin puhua, että olisi kiva jos miehenikin järjestäisi/tekisi jotain joskus. Tuntui, että mies oli sellaista perässä vedettävää mallia. Mutta kun minä "hidastin" ja lakkasin vetämästä, mies "pääsi rinnalleni" tai miten sen nyt sanoisi.

Tein ihan tietoisen päätöksen olla "panostamatta" suhteeseen ja keskityin vauvan hoitoon, liikuntaan, tapailin ystäviä jne. Se sai miehen muuttamaan käytöstään. Vaikka se tuntui pöhköltä, mutta se toimi silti ja yllättävän nopeasti. Muutamana iltana miehen tullessa töistä jatkoin vauvan kanssa leikkimistä ja puuhailua, vaihdoin vaipat, syötin vauvan, laitoin illalla nukkumaan ja mieheni surffaili onnellisena netissä ja katseli telkkaria ja välillä kävi katsomassa mitä puuhailemme. Ja kas, yllättäen mies sanoi että hän haluaa olla nyt vauvan kanssa KAHDESTAAN ja hänen VUORO vaihtaa vaipat jne, mitä olin yrittänyt vaikka kuinka kauan saada miestä tajuamaan, että minäkin tarvitsen päivässä hiukan aikaa itselleni, että en jaksa olla vauvan kanssa aina koko yötä, päivää ja vielä iltaakin.

mun orastavassa suhteessa mies on jo aloittanut tuollaisen välttelyn, että ei muka löydä mitään tavaroita eikä osaa laittaa niitä paikoilleen. Mun pitäisi olla kiitollinen että se siivoaa välillä oma-aloitteisesti keittiön, mutta silloinkin ärsyttää miksi sitä ei voi tehdä loppuun asti! Tiskit kerää tiskipöydälle, miksei voi laittaa saman tien koneeseen?!

Siis sanon etten osaa, sen jälkeen kun mies on nalkuttanut jostain tekemästäni asiasta. Rätti tippuu siihen paikkaan, jos mies nalkuttaa tekemisistäni. Eli arvon naiset, lopettakaa nalkutus. Älkää arvostelko miehen tekemiä kotitöitä (vaikka se ei olisikaan teidän standardinne mukaisesti nuoltavan puhdasta)

Jos siis käsky käy siivota olohuone (koska oma-aloitteista siivoamista ei tapahdu koskaan), eikä mies siivoa, vaan vain vähän heiluttaa rojun keskellä imuria siirtämättä mitään tai imuroimatta mistään muualta kuin just siitä roskien keskeltä, niin todellako hänelle ei saa sanoa että pitää siivota OIKEASTI, tai se on nalkuttamista, minkä jälkeen miehen ainakaan ei tarvitse siivota kun kerran hänelle nalkutetaan?

Jumalauta. Miten tuossa voi voittaa? Ainoa vaihtoehto on että nainen tekee itse kaiken?

Siis sanon etten osaa, sen jälkeen kun mies on nalkuttanut jostain tekemästäni asiasta. Rätti tippuu siihen paikkaan, jos mies nalkuttaa tekemisistäni. Eli arvon naiset, lopettakaa nalkutus. Älkää arvostelko miehen tekemiä kotitöitä (vaikka se ei olisikaan teidän standardinne mukaisesti nuoltavan puhdasta)

Miksi otatte niin dominoivan miehen itsellenne. Tuollainen mies lähtee matkoihinsa, jos ärsytätte ja painostatte tarpeeksi.

Miehellä on töitä ja rahaa. Ette saa häneen mitään käskyvaltaa.



Ottakaa koditon romanikerjäläinen mieheksi. Sitä saa komentaa ja varmasti tottelee, kun lakkautatte viikkorahat ja uhkaatte ulkoruokinnalla. Saatte seksiä ja edullisen siivoojan asuntoonne.

Hankkikaa ihmeessä se alistuva mies, joka alistuu tahtoonne. Nyt teillä on väärä mies. Voin sanoa suoraan ettei liitostanne tule mitään. Huonot miehet olette haluillenne valinneet.



T: 11cm mies

Nämä rämäpäät ovat vain valinneet itselleen sovinistin, jonka pyllykin pitää pyyhkiä. Eivät osaa siivota itse tai laittaa ruokaakaan. Puhumattakaan pyykinpesusta. Juntteja miehiä olette valinneet. Ehkä miehen taloudellinen status on niin suuri ettei hänen tarvitse totella naisen valivalia.



Kun miettii kuka maksaa elämän ja kuka maksoi kaikki lastenhoito tuotteet? Niin onko kohtuullista pyytää siivoomaan?

Miksi pitää siivota siivota siivota ja siivota? Oikeesti, mistä te noita vaatimuksia teette? Miksi pitää jatkuvasti käskyttää toista? Jos toiselle riittää vähempikin siisteys?

taloudellista valtaa vain, jos tienaajana on mies. Jos nainen tienaa enemmän, tilanne voi olla edelleen sama. Erittäin moni mies (ja nainen!) vetoaa juuri siihen, että kun mies maksaa, niin mitään ei sitten tarvi tehdä. Jos nainen maksaa ja vetoaisi ettei tarvi siivota/kasvattaa/olla lasten kanssa, niin jopa meteli syntyisi.

lapsuudenkodissa nämä asiat tekivät sekä äitini, että isäni. Isäni on aina osallistunut kaikkeen. Hän on mies, jolta hoituu siis rakentaminen, remontointi, auton korjaukset, polttopuiden hakkuu, metsästys, kalastus ja sen lisäksi ruuanlaitto, imurointi, mattojen tamppaus, tiskaaminen, lasten hoito, sun muu ... Eipä lapsuudenkodissa ikinä ollut tästä aiheesta natinaa :).

Toisin on nyt omassa kodissani :(. Minulla on aviomies, jolta odotan samaa, niinkuin isäni on :). Hankalaa, rasittavaa ja hyvin surullista :(.

että perheen toinenkin aikuinen tietäisi, missä säilytetään lautasia ja missä lusikoita.

ihan lastenkin takia pitää siivota. Eikä mun mies asuisi sikolätissä, se vaan haluaisi, että minä siivoan, pyykkään ja hoidan lapset. Periaatteessa asia on selvä, että nämä asiat kuuluu molemmille, mutta käytäntö on toinen. Minä vaan miehen mielestä osaan jotenkin paremmin.

Vähän sama asia kuin omien ystävien tapaaminen: mies ei voi ottaa lapsia mukaan, koska miehet ottaa kännit. Sama mies ihmettelee, miksi lapsia ei muka voi ottaa mukaan tyttöjen iltaan, äitejä kun kaikki tytöt ollaan, samallahan me yhdessä lapsia katottais kun vaihdettais siivousvinkkejä ja ruokaohjeita;)