Suomen valtio vihaa lapsia ja bioperheitä

Suomessa asuu kodin ulkopuolella 16 000 lasta ja nuorta. Huostaanotot ovat lisääntyneet viimeisen viidentoista vuoden aikana 60 %. Suomen poliittinen johto väittää, että suomalaisilla vanhemmilla on ”vanhemmuus hukassa”. Tämä on myös yleisin termi, mitä suomalaiset sosiaalityöntekijät käyttävät viedessään lapsia tavallisista kodeista lastenkoteihin ja sijaislaitoksiin, mitä kolmas sektori pyörittää valtion ja kuntien rahoittamana liiketoimintana.



Huostaanottojen yleisin syy Suomessa ei ole vanhempien alkoholi- tai huumeongelma, kuten suomalaiset viranomaiset antavat virheellisesti ymmärtää. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan lapsen kouluvaikeudet näyttäytyvät suurimpana syynä sijoituksiin kodin ulkopuolelle (37 % huostaanotoista). Päihdeongelmat ovat syynä vain 10-15 % tapauksista (2.4.2007 tutkimustiedonanto 76).



Lähisuhdeväkivaltaisena maana tunnettu Suomi ei huostaanota lapsiaan väkivaltakodeista. Väkivallan vuoksi huostaaminen ei ole käytäntö. Samoin kuin ei alkoholin tai muidenkaan päihteiden vuoksi huostaaminen. Päihde- ja väkivaltakodeissa lapset saavat suomalaisviranomaisten toiminnan ansioista kasvaa ilman että kukaan tai mikään viranomaistaho kiinnittää näihin lapsiin mitään huomiota. Nämä lapset ovat käytännössä heitteillejätetty. Siis myös viranomaisten heitteillejättämiä.



Suomessa tuli vuonna 2005 voimaan uusi laki, joka velvoitti valtion maksamaan kunnille rahaa joka ikisestä huostaanotosta. Siis kun yksi lapsi otetaan huostaan, siitä rapsahtaa kunnan rahakassaan sievoinen summa. Samoin kolmannen sektorin ylläpitämät lastenkodit ja sijaishuoltolaitokset pyörivät yksinomaan valtion maksamilla avustuksilla. Minä ihmettelen sitä, miksi Suomi ei halua tukea lastensa kasvamista biologisissa perheissä, vaan tukee lastensa kasvua mieluummin perheistään irti revittyinä, pakkohuostattuina, viisitoista-kaksikymmenkertaislla raha-avustuksilla sijaishuoltolaitoksissa verrattuna biologisen perheen saamiin lapsiavustuksiin.



Mainitsemani vuoden 2005 laki on saanut aikaiseksi pakkohuostaanottojen vyöryn, jossa lapsen ja perheen oikeudet ovat unohtuneet täysin. Suomi ei noudata asiassa omia lakejaan, saati yhtäkään allekirjoittamaansa kansainvälistä ihmisoikeusasiakirjaa. Mm. YK:n alainen Lapsen oikeuksien komissio on tiedustellut Suomelta Suomen toimia lapsiasioissaan moneen kertaan. Komissiota huolettaa mm. lapsen ja perheen tuetta jääminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Minua ihmetyttää, miksi länsimaisena hyvinvointivaltiona tunnettu Suomi joutuu huostaamaan vuosittain enemmän lapsia kuin mikään muu Euroopan maa.



Suomalainen lastensuojelu käyttää yhtenä työmenetelmänään varhaista puuttumista. Eikö tämän voisi ajatella oleellisesti laskevan tarvetta huostaanotoille? Näin ei ole Suomessa tapahtunut kuitenkaan. Päinvastoin, huostaanotot ovat varhaisen puuttumisen kaudella vain lisääntyneet. Tämä on epäjohdonmukaista ja kertoo jostakin muusta kuin viranomaisten auttamiskyvystä.



Vuonna 2005 laillistetua lakia käytetään suomalaisissa kunnissa väärin. Laki mahdollistaa huostaanottojen tehtailun. Näyttää siltä, että suomalaisviranomaiset käyvät kauppaa omila lapsillaan. Lapsia noudetaan kodeista ja annetaan laitoksiin hyvää korvausta vastaan. Lapsi tuottaa niin kauan rahaa sijaishuoltolaitokselle, kunnes tulee täysi-ikäiseksi. Sitä ennen lapsella ei ole mitään itsemääräämisoikeutta. Sijaishuoltolaitokset eivät halua päihdevanhempien lapsia. Nämä ovat hankalampia kuin kunnollisista kodeista otetut lapset, eivätkä täten ole niin varma rahanlähde. Tämä on puhdas totuu suomalaisista huostaanotoista.



Vuonna 2008 voimaan tullut uuden lastensuojelulain valmistelussa ei kuultu lainkaan asiantuntijatahoja, jotka sittemmin arvelivatkin lain aiheuttavan tulevana vuosina ongelmia ja olevan epäonnistunut. Asiantuntija tahot olivat sitä mieltä, että perheen ja lapsen asema huonontuu oleellisesti uuden lain myötä. Laki mahdollistaa viranomaisten omavaltaiset ja perusteettomat toimet lasten ja perheiden asioissa. Lain tulkinta on osoittautunut olevan käytännössä hyvin väljää. Laki mm. mahdollistaa ja sallii viranomaisen oman tulkinnan lapsen ja perheen tilanteesta ja niihin liittyvistä toimenpiteistä, myös huostaanotoista.



Väärästä kohtelusta kanteleminen on Suomessa hidasta. Kanteluista saa vain aniharvoin perheen ja lapsen kannalta positiivisia päätöksiä. Oikeuslaitos ei asiassa toimi sen paremmin. Oikeuslaitos kuulee yleensä vain viranomaisen mielipiteen asiassa, ja jättää perheen ja lapsen asioista tietävän tahon kuulematta.



Suomessa huostaanottoon voi oikeuttaa pelkkä kerran päällä ollut ”likainen” vaate. Myös lapsen poikkeavuus, kuten neurologiset, rakenteelliset tilat, kehitysvammaisuus, paikka erityisoppilaiden luokalla, sukupuolinen poikkeavuus, erilainen kulttuurinen tai uskonnollinen tausta oikeuttaa viranomaisen toimiin lapsen asioissa - mikä usein johtaa lopulta lapsen huostaanottoon ja laitossijoitukseen.



Neurologisista tiloista kärsivät lapset pakkohoidetaan psykiatrian laitoksissa, mitkä ovat kuitenkin monta kertaa vailla pätevän lääkärin virkaa. Näin ollen käytännöksi on muodostunut se,ettei huostattua lasta itse asiassa hoida kukaan. Huostaanotettu lapsi jää Suomessa yhä useammin täysin heitteille. Ongelmat kasvavat ja moninkertaistuvat. Omassa perheessään lapsi olisi kuitenkin saanut huolenpitoa, laitoksissa ja monikymmenlapsisissa sijaisperheissä lapsi ei tätä saa. Ketään ei tunnu kiinnostavan lapsipsykiatrian tila ja ongelmat Suomessa.



Myös vanhemman kokema lähisuhdeväkivalta oikeuttaa lapsen huostaanottoon. Suomessa huostataan lapsia lähisuhdeväkivaltaeroperheistä vanhemman kokeman väkivallan perusteella. Näin lapsi ja perhe saa yhden trauman sijasta kaksi - ensimmäinen väkivalta, siitä selviäminen ja ero, toinen viranomaisten aiheuttama huostaanottotrauma.



Myös perheen köyhyys oikeuttaa viranomaiset ottamaan perheen tarkkailun alle. Pelkkä yksinhuoltajuus voi olla syy ottaa lapsi perheestä pois.



Suomen ihmis- ja lapsioikeus tilanne on hyvin huolestuttava. Ihmisiä luokitellaan eri luokkiin ulkoisten mittareiden avulla. Ihmisiä kohdellaan näiden mittareiden mukaan. Ihmiset, perheet, vanhemmat ja lapset joutuvat sietämään ja alentumaan viranomaisten tarkkailtaviksi, kontrolloitaviksi ja lopulta silkan mielivallan alle.



Jos mielit pitää lapsesi Suomen valtiossa itselläsi, sinun täytyy elää keskimääräisessä ydinperheessä keskimääräistä elämää, hyvällä asuinalueella mieluiten omakotitalossa, sinulla pitää olla hyvä työpaikka, sinulla tai lapsellasi ei saa olla, eikä tulla, elämää rajaavia sairauksia tai puutteita. Suomalaiset viranomaiset pitävät keskimääräisyyksistä. Kaikki, mikä ylittää tai alittaa keskimääräisyyden, on suomalaisten viranomaisten mielestä huolestuttavaa.



Tällaisellä suljetaan tästä maasta paljon lahjakkuutta ulos. On huomattava, että lahjakkuus ei ole koskaan keskimääräistä. Suomalaisviranomaiset sulkevat tälläkin hetkellä paljon lahjakkuutta laitoksiin - josta ulospääsyä odotellessa on sitten jo lapsen kannalta liian myöhäistä.



Miksi Suomi vihaa lapsiaan?