Aiotteko hoitaa omat vanhempanne vanhuksena vai laittaa vanhainkotiin?

niin palvelutaloon tai hoivakotiin, kunnosta riippuen. Ei meillä riitä resurssit vanhempiemme hoitamiseen.

Itse olen lapsena jäänyt täysin vaille hellyyttä ja lämpöä, äidin rakkautta ja syliä. Isä oli kauhee juoppo, joka kännissä satutti toisinaan jopa lastaan.



Ei heru sympatiaa täältä ei!!!

muakin isä 70-luvulla hakkasi ja äiti vähätteli.



Heillä on silti ollut kaikki materia meidän lasten kustannuksella eli ei saatu edes vaatteita.



Nyt sitten yhtäkkiä, kun alkavat sairastella, niin

onkin tullut jotakin pientä rahallista avustusta.



Vaikea ymmärtää, miten tulkita, kun puheyhteyttä ei aidoista asioista ole ollankaan.

sinne hoivakotiinkaan voi kokonaan unohtaa. Syyllisyys kuoleman jälkeen voi olla aika kovaa.

Hoivasin oman äitini kuolemaan, mutta hän asui omassa kodissaan ja oli viimeiset kuukaudet sairaalassa. Olen iloinen että tein niin.

Appivanhemmat ovat vielä suht' hyväkuntoisia, mutta voi tulla tenkkapoo kun eivät enää pärjää kotonaan. Asuvat toisella paikkakunnalla.

Olen itse hoitoalalla enkä omia vanhempiani laitokseen laita. Kun vanhempani eivät enää pärjää kotona keskenään, saavat he muuttaa meille asumaan. Näin olemme jo sopineet. Myös miehen vanhemmat saavat saman kohtelun, jos haluavat.



Minua on rakastettu ja autettu aina vanhempieni taholta. Heistä on ollut suuri apu aina myös aikuisiälläni. Joten tottakai teen myös jotain heidän hyväksi.

kyllähän osa ihmisistä pystyy elämään omassa kodissaan loppuun saakka kun vain saa sinne jonkin verran apua.



Mutta en mä kyllä näe meitä luopumaan omasta työstämme ja rupeamassa kummankaan vanhempien omaishoitajaksi. Mitään kamalaa lapsuutta ei siinä ole taustalla, emme vain ole lapsuuden aikuisena koskaan olleet läheisiä vanhempiemme kanssa. Ja anoppi ennemmin kuolisi samantien kuin asuisi minun kanssani saman katon alla.

Isä ei kuulu ollenkaan perheeni elämään ja saa olla ihan oman onnensa varassa niin nyt kuin vanhuudessaankin. Isäni ei ole tehnyt yhtään mitään minun tai perheeni hyväksi. En muista lapsuudestani yhtään hyvää tai edes normaalia hetkeä isäni kanssa. Hän on ja oli väkivaltainen narsisti, jolla ei ole kaikki muumit laaksossa.

Ei tilaa, mahdollisuuksia eikä resursseja ottaa meille asumaan.

Jos taas asuu omassa kodissaan, niin paljon kyllä voidaan auttaa. Asutaankin sen verran lähellä, että voidaan hoitaa esim. kaupassa käynnit, ruoanlaitot ym.



Asiasta on jo puhuttu molempien vanhempien kanssa. Kukaan heistä ei missään tapauksessa halua edes kenenkään lapsensa kotiin asumaan.

On sanonut että häntä ei tarvitse hoitaa, hän muuttaa sitten hoivakotiin. Välimatkaakin meillä on 900km.

Riippuu varmaan mikä elämäntilanne itsellä on silloin, ja mikä se heidän tilanne tarkalleen on.



Se nyt kuitenkin on varmaa että ihan heti ei niitä minnekään laitokseen laiteta, vaan niin kauan tuetaan kotona asumista kuin se yhtään järkevää on. Kyllä olen valmis (lähes) päivittäin (kotihoito myös tukena) apuna käymään. Mutta en mä ehkä vuodepotilasta enää ala kotona hoitamaan. Mummo me hoidettiin äitin kanssa melkein loppuun asti (ilman mitään kotihoidon apua) kotona (vuodepotilaanakin), oli se ehkä vähän liian rankkaa aikaa..

kävin hänen luonaan viimeiseen asti, silitin poskea ja pidin kädestä kiinni kerroin kuinka häntä rakastin/rakastan. Elämä hiipui nopeasti hänen ohitseen, onneksi hänen ei tarvinnut olla kauaa sairaalassa, kun pääsi pois.



Isäni on jättänyt minut äidilleni 1 vuoden iässä, tämän jälkeen olen häntä nähnyt noin kerran vuodessa, hän haluaa olla uuden perheensä kanssa, kuinioitan sitä, toivon vain että he hoitavat hänet myös vanhoinapäivinä. Minä olen oman osuuteni tehnyt jo.

muualle. Ja tavallaan hyvä niin, ei meidän kotiin mahtuisi äitiäni, hyvä että itse mahdutaan :(



Toivottavasti pääsee sitten lähistölle, jotta voimme käydä usein hänen luonaan.

En oikein osaa nähdä täysin hoidettavaa vanhusta melko pienessä kerrostaloasunnossa lapsiperheen kanssa. En oikein usko, että olisi kovin mukavaa vanhemmillekaan. Saati sitten, jos heistä sattuisi useampi yhtä aikaa hoidettavaksi. Olisi sekin: Neljä vanhusta hoidettavana ja lapsiperhe samassa pienessä asunnossa.



Enkä usko, että taloudellisesti selvittäisiin, jos meistä toinen jäisi kotiin omaishoitajaksi, joten pitkät päivät huonokuntoisena yksin kotona ei kuulosta kovin hyvältä hoidolta vanhukselle.

Äitini kuolemasta tuli tänään 5v, kuoli 47v ikäisenä.

Isääni, siis siittäjääni, en aio hoitaa tippaakaan, ei hänkää n osallistunut minun hoitooni/kasvatukseeni tippaakaan. Jos ei siis lasketa hakkaamista sellaiseksi.



N35

esim. asuinpaikka, työ, vanhempien kunto, vanhustenhuollon tilanne, kotiavun mahdollisuus jne.

joten itse on varmaan hoidettava ja toivottava, että sitten mun omat lapset hoitaa mut.

On kyllä suht läheiset suhteet, mutta he asuvat 300 km päässä ja töissä on käytävä. En kyllä päätoimiseksi omaishoitajaksi ryhtyisi muutenkaan. Asuntoomme pk-seudulla ei mahdu, ja he eivät nytkään halua tulla ikinä tänne "Helsingin humuun", isä on käynyt kahdesti tämän 20 vuoden aikana minkä olen täällä asunut ja oli koko ajan kuin kissa kuumalla katolla. En kyllä tideä miten asia aikanaan hoidetaan, ei täältä noin vain edes viikottain lähdetä käymäänkään.

Itsestäni ei ole hoitajaksi. Ei riitä aika, eikä rahat eikä pään kapasiteettikaan.

He ovat olleet minulle korvaamaton apu koko elämäni ajan ja suuri apu omien lastenhoidossa jotta tuo on vähintä mitä voin heidän hyväkseen tehdä, oli se sitten kuinka rankkaa tahansa.

mutta he eivät halua jäädä perheensä vaivoiksi kotiin ja miettivät jo nyt (melkein 60wee) että minkälaiseen paikkaan menevät silloin.