Sosiaalisten tilanteiden pelko
Mitä sille voi tehdä? Ja miten opin tulkitsemaan ihmisiä? Tänäänkin seisoskelin käytävällä osa-aikatyöni työntekijöiden kanssa, kenenkään heistä kanssa en ole koskaan pahemmin jutellut ja yhtäkkiä yksi vieressäni seisova mies kääntyi katsomaan minua ja "tuijotti". Oisko sille pitänyt sanoa jotain? Mitä? Miksi se noin teki? No ei teidän tarvitse vastata mutta esim. tuollainenkin tilanne on minulle ihan outo..tai en minä ihmisiä tietysti sillä tavalla pelkää mutta pelkään kuulostavani tyhmältä tai omituiselta, joten olen sitten hiljaa. Ja jos kaksi minuuttia hion päässäni jotain lausetta ja sitten sanon sen, niin kyllä se varmaan kuulostaakin oudolta.
Kommentit (5)
En osaa antaa mitään yksityiskohtaisia ohjeita. Mutta mitä pelkäät uusien ihmisten kanssa olemisessa? sitä, että he saavat sinusta omituisen kuvan.. ? vai tuntuuko sinusta yksinkertaisesti ettei ole mitään sanottavaa.. ?
En osaa antaa mitään yksityiskohtaisia ohjeita. Mutta mitä pelkäät uusien ihmisten kanssa olemisessa? sitä, että he saavat sinusta omituisen kuvan.. ? vai tuntuuko sinusta yksinkertaisesti ettei ole mitään sanottavaa.. ?
juuri pelkään, että pitävät minua omituisena tai tylsänä. Tai ei se haittaa vaikka osa pitäisikin, mutta jos kaikki. Mitä nyt olen kuunnellut ihmisten juttuja tuollaisissa tilanteissa, missä monet on vieraita toisilleen, niin ei ne muidenkaan jutut yleensä ole mitään verbaalista ilotulitusta, en vaan uskalla sanoa mitään tavallistakaan. Vaikea siis tutustua ihmisiin. Jos olenkin tylsä, niin kai sitä olisi muitakin tylsiä, kenen kanssa hengailla, mutta en osaa tutustua heihin.
ja olen käynyt terapiassakin asian takia. Jotenkin tuntuu ettei tiedä miten pitäisi olla ihmisten kanssa. Tänäänkin mietin etten ymmärrä miten jotkut jaksaa höpistä ihan ilman että on mitään varsinaista asiaa toisille ihmisille... Perheenjäsenten (vanhemmat ym.) kanssa kyllä osaan jutella ja keskustella. Taidan olla oikeasti jotenkin vammainen.
että omalla kohdalla se on se jännitys mistä kiikastaa, koska jos osaan puhua kavereilleni (joita on yllättäen vähän) ja perheelleni ilman miettimistä niin pitäisihän minun kyetä siihen muidenkin kanssa. Tosin perheessämme ei ole ikinä puhuttu kauheasti mutta riidelty sitäkin enemmän, joten ei mulla sinänsä ole niille vieläkään hirveästi asiaa, mutta en ole mielestäni luonteeltani hiljainen.
mitäs katsot, onko minulla roska silmässä vai ;)