Lesboäiti vastaa kysymyksiinne,

Oletteko törmänneet ennakkoluuloihin/paheksuntaan? Onko lapsia kiusattu? Miten lasten kaverit suhtautuvat?

Olitko kaksin vauvaa hankittaessa eli onko vauvalla kaksi äitiä?

Onko lapsi ottanut toisen enemmän omakseen vai onko yhtä kiintynyt kumpaankin vanhempaan ja huolii kummantahansa tilanteessa kuin tilanteessa hoitajakseen?



*utelias*

1-vuotias. Suvaitsemattomuuteen olen törmännyt lähinnä netissä. Esikoisen kaverit ovat suhtautuneet asiaan todella hyvin, ei se lapsia tunnu häiritsevän.



ap

äiti ja äiti,

esim. Jaana-äiti ja Sanna-äiti,

Jaana ja Sanna

vai äiti 1 ja äiti 2 :)

koska aihe oli heille aivan uusi, mutta esikoisen syntymä viimeistään sulatti kaikkien sydämet. Lapsilla on alusta asi ollut kaksi äitiä. ap

se tekee, kuka ehtii ja jaksaa. Tosin toisen ollessa kotona, tekee hän luonnollisesti enemmän kotitöitä. Lisäksi meillä on " lempikotitöitä" , jotka toinen useimmiten hoitaa.



Tietysti ihan vauvana lapsi pitää tärkeämpänä sitä äitiä, jolla on tissi, josta tulee maitoa. Mutta imetyksen loputtua äidillä ei näytä olevan enää väliä, leikki-ikäisen mielestä sos-äiti on jo se tärkeämpi.

klinikalla. Ja molempia meitä esikoinen kutsuu nimillä, siis Jaana ja Sanna.

miten lapsi on saanut alkunsa. Minäkin kysyn samaa.

mielestäni aivan luonnotonta.

Se, mitä minä teen sängyssä ja kenen kanssa, ei liity mitenkään siihen, että pidän lapsista ja haluan olla äiti. Seksuaalisuushan on vain yksi osa-alue elämässä ja lesbous liittyy vain siihen osa-alueeseen (+ tietysti siihen, että rakastan vaimoani), äitinä, työntelijänä, ystävänä, naapurina tms. uskoisin olevani hyvinkin tavallinen.

poikakaveria?

haluatko että lapsistakin tulee lesboja?

Järjetöntä, tuntuu että lapset kasvaa kieroon..

perheessä, eikä lapsiakaan tunnu vaivaavan. Jos tuo minua vaivaisi, niin en tietenkään olisi hankkinut lapsia. Miehenmalleja kyllä riittää lähiympäristössä, emme todellakaan ole mitään miestenvihaajia. Sitäpaitsi haluan tarjota lapsilleni mahdollisimman monenlaisia ihmisenmalleja, sukupuoli ei ole siinä se oleellisin asia.

En ollut onnellinen, mutta nyt olen.

On ukkeja, enoja, kummisetiä, naapureita, tuttavaperheiden miehiä, päiväkodin setiä yms. En nyt mitenkään erityisesti halua, että lapsistani tulee lesboja tai homoja, kuten en halua heistä erityisesti tulevan heteroitakaan. Mulle on aivan sama, mitä heistä tulee, kunhan ovat itse onnellisia, eivätkä vahingoita muita.

Tämä on sellainen kysymys, mihin ei tahdo saada kunnollisia pohdiskelevaisia vastauksia.



Itse olen taipuvainen ajattelemaan siten, että on luonnotonta " pistää alulle" labrassa lapsia - ns. tehdä hedelmöityshoitoja pareille, jotka eivät muuten pysty saamaan yhdessä lapsia. Luonnolla on siinä silloin jokin tarkoitus mitä me ihmiset emme sillä hetkellä ymmärrä.



Uskotko, että lapsillesi riittää vastaisuudessakin (aikuisiässä) sinun selvityksesi luovuttajan spermasta ja siitä, että toisilla ei vain ole isää, kun taas toisilla on? Onko sinulla mielestäsi realistinen vai idealistinen käsitys maailmasta?



Oletko mielestäsi keskimääräistä itsekkäämpi ihminen?



Tässä nyt joitakin sellaisia kysymyksiä mitä päällimmäisenä tulee mieleen...