Poikkihuilun soittaminen

mutta nokkiksen soittamisesta ei ole haittaa eikä erityistä hyötyä. Jos nuotit ovat tulleet tutuiksi niin se on tietty hyvä. Tottakai voi siirtyä poikkihuiluun, se on vaativa soitin ja ehdottomasti voi jo aloittaa, jotkut aloittavat jo alta kouluikäisenä. Kannattaa kysellä alkuopetusta mm. kansanopistoilta, työväenopistoilta ja musiikkiopistoilta, koulussakin voi olla joku, joka pystyisi ainakin aloittamaan.

Poikkihuilua voi ryhtyä soittamaan sitten, kun sormet riittävät huilun otteisiin. Poikkihuiluihin on lapsille sellaisia kaarevia suukappaleita, joilla huilua saadaan "lyhennettyä".



Mutta ehdottomasti pitää hankkia heti alkuun ammattitaitoinen soitonopettaja. Puhaltimissa (kuten muissakin soittimissa tietysti) on tärkeä oppia oikeat soittoasennot ja tekniikka heti alusta lähtien.



Oma tyttöni soittaa musiikkiopistossa nokkahuilua (on myös 7-v ja ekalla). Nokkis on helpompi aloitussoitin kuin poikkihuilu mm. helpomman puhallustekniikan ansiosta. Yhden soittimen soittotaito helpottaa toiseen soittimeen siirtymistä, koska tällöin on musiikin perusasiat jo hallussa (nuotit, rytmit, yhteissoittamisen alkeet ym). Meillä tyttö saa jatkaa nokkista niin kauan kuin intoa riittää ja jos myöhemmin tahtoo niin vaihtaa sitten muuhun puhaltimeen.



Nokkahuilu on myös oikea soitin vaikka monilla on siitä huono kuva koulun musiikkituntien ja lelusoittimien takia.

Kiitos sinulle vastauksesta. Katselin tuossa eilen netistä, että nyt on tullut myyntiin nimenomaan lapsille suunniteltu poikkihuilu, jossa juuri lasten pienet kädet otettu huomioon. Lisäksi siinä oli tuo kaareva suukappale. Mutta onko parempi keskustella open kanssa ennenkuin lähtee hankkimaan soitinta? Osaatko muuten sanoa onko Piccolo poikkihuilua hankalampi soittaa, ja tiedätkö onko kukaan ottanut sitä ensimmäiseksi soittimekseen?

Se, että se on pienempi, ei tarkoita sitä, että se olisi pienelle sopivampi soitin. Itse huilua soittaneena en edes saanut aluksi ääntä piccolosta. Piccolo on niin orkesterisoitin, sellainen marssisoitin, että ei sillä oikein soitella mitään kauniita, herkkiä melodioita.

nokkahuilua (7–10v.) ja siirryin sen jälkeen poikkihuiluun. Sinänsä nokkahuilusta ei ollut hyötyä, että puhallustekniikka on erilainen, mutta hyötyä muuten oli: hengityksen rytmittäminen nuottien mukaan oli tuttua, sorminäppäryys tai sormien hallinta oli hyvää ja tietenkin nuotit ja musiikin teoria olivat jo tuttuja. Ainakin 10-vuotiaana poikkihuilu sopi käsien koon puolesta tosi hyvin.

ja kysyä sieltä, että millainen huilu lapselle on parasta ostaa. Ja suosittelen opettajaa ihan musiikkiopistosta (joko yksityisenä tai sitten haette opistoon sisään). Musiikkiopistolta saatte kaikista parhaimman neuvon ja opin, eli ei kannata itse lähteä ostamaan jollei täysin tiedä mitä tekee.



t. musiikkiopiston "kasvatti"

..mutta silloin piti soittaa ensin nokkahuilua ja poikkihuiluun sai siirtyä vasta vähän vanhempana. Olin siis aloittaessani 8v. Soitin nokkahuilua 2v ja kyllästyin joten poikkihuilua en koskaan päässyt edes kokeilemaan. Näin siis 20v sitten.. :-)

jos sinulla ei itselläsi ole mitään kokemusta poikkihuiluista, niin ei kannata mennä hankkimaan soitinta omin päin. eli ensin hankit opettajan ja sitten opettajan avustuksella soittimen.

vastauksistanne:)

Tietääkö tai tunteeko teistä ketään täällä Seinäjoen seudulla, joka antaisi yksityistunteja?



Katselin musiikkiopiston sivuilta, että sopiva aloitusikä olisi vasta 9-10. Lisäksi sivuilla luki näin:Uudet oppilaat musiikkiopiston perusasteelle otetaan pääsykokeen kautta. Pääsykokeessa selvitetään musikaalisuustestein pyrkijän kykyä hahmottaa musiikin elementtejä. Lisäksi selvitetään pyrkijän motorisia ja muita soittimen opiskelussa tarvittavia edellytyksiä.



Itsekin olen miettinyt, että soittaisi tän vuoden vielä tuota nokkahuilua. Mutta ensi vuonna voisi mielestäni hyvinkin kokeilla tuota poikkihuilua, jos vain yksityisope löytyisi. Ettei se oma into sitten lopahda:/

Juu ei meidän perheellä ole kokemusta poikkihuilusta, siksi kyselenkin, kun olen ymmärtänyt että ei ole kaikkein helpoin soitin. Mieheni on soittanut klarinettia, itse vain nokkahuilua ja vähän pianoa. Piccolosta sen verran, että harmaa muistikuvani siis osui oikeaan kun jäin miettimään, että muistaakseeni on todella haastava instrumentti.

kannattaako aloittaa poikkihuilun soittaminen 12.v jos on soittanut pianoa 4,5 v ja nokkista koulussa?

Piccoloa ei missään nimessä ekaksi huiluksi, ääni on ihan liian vaikea tuottaa. Mitta nykyään on sellaisia ns. Muovihuiluja, jotka ovat suunnattu 4-8 vuotiaille, kestävät paremmin ja pienempikokoisten on helpompi soittaa ja saada ääni sillä

Puhallustekniikka kannattaisi opetella ensimmäisenä kuntoon jonkun osaavan ammattilaisen kanssa. Siinä kun on helppoja tapoja saada ääni aikaan väärin ja myöhemmin tuota jo opittua on vaikeampi korjata. 

Poikkihuilu on helppo ja henkevä soitin. Voi sanoa että puhallustekniikka on vaikea oppia, mutta se nyt ei välttämättä ole ihan niin. Puhalluksen oppii harjoittelemalla, niinkun oppii vaikka perunan kuorimisen. Miksi puhallukseen menee aikaa on koska sitä muuntelemalla pystyy vaikuttamaan hyvin paljon miltä ulostuleva ääni kuulostaa. Poikkihuilussa on hienoa juuri se, että puhalluksella voi ilmaista todella paljon.

Nokkahuilussa on aika kamala ääni verrattuna poikkihuiluun, mutta onneksi siitä seuraa sormituksia myös poikkihuiluun. Itse inhosin nokkahuilua koulussa, kuulostaa kamalalta imo. Poikkihuilu kuulostaa kauniilta ja kun uskaltaa puhaltaa kovaa korkeita ääniä, siitä saa itsevarmuutta. Itse olen opiskellut poikkihuilua yli 30-vuotiaana, ja hyvin oppii vieläkin.