Katsoitteko äsken tv 1 pojan hauras mieli- dokumentin?

Miksi yrittivät olla ilman litiumia?

päänsärkyjä, huimausta, unettomuutta, keskittymiskyvyn romahtamista, vapinaa ja parkinson-tyyppisiä oireita, suun ja limakalvojen kuivumista, seksuaalisia häiriöitä jne.

Että jos vaikka niiden takia yrittivät, että voisko lääkettä vähentää. (käsittääkseni eivät lopettaneet kokonaan vaan pienensivät annosta) Kun oikein muuta tietä ei ole kuin kokeilla, että josko jo selviäis pienemmällä annoksella. Useimmat noista sivuvaikutuksista korreloi suoraan lääkkeen annoskoon kanssa, eivätkä ne esim vähene kun lääkettä syö pitkän ajan. Siksi pienimmän riittävän annoksen löytäminen on tärkeää elämänlaadulle.

ei pojan itsemurha millään litiumannoksen pienentämisestä pelkästään johtunut. Lääkitystä ei lopetettu, annosta pienennettiin juuri sivuvaikutusten vuoksi.



Aivokemiaksi redusoiminen ei vain toimi. Poikahan alkoi voida paremmin kuukausien kalliin hoidon jälkeen, jossa pääpaino oli leikkimisellä! Tuon dokumentin pohjalta ei voi sanoa juuta eikä jaata perheen dynamiikasta, mutta aivan varmasti muutakin löytyy kuin aivokemia.

Ja jäi todella surullinen ja hämmentynyt olo. Näin esim. kohdan, missä joskus 9-v. soitteli kitaraa ja lauloi masennuksestaan ja kuolemanhalustaan kertovaa kappaletta. Sitä mietin, että kun vanhemmat kertoivat, että pienestä asti halusi kuunnella vain tyyppiä Nirvanaa, niin itse en ehkä antaisi noin pienen lapsen kuunnella tuollaista musiikkia. Varsinkin, jos lapsi oirehtisi noin vahvasti. Sairaudelle aikusiet eivät mitään voi, eikä enää varhaisteini-ikäiselle ja aikuistuvalle lapselle mitä musiikkimakuun tulee, mutta 5-9-vuotiaan musiikinkuuntelua/elokuvien katselua jne. voi kyllä rajoittaa.



Ja siis joo, meilläkin kyllä välillä me akuiset kuuntelemme ja omat pienet, iloiset lapsemme ovat siinä läsnä, mutta eiväthän he ymmärrä noita lyriikoita.

Ja jäi todella surullinen ja hämmentynyt olo. Näin esim. kohdan, missä joskus 9-v. soitteli kitaraa ja lauloi masennuksestaan ja kuolemanhalustaan kertovaa kappaletta. Sitä mietin, että kun vanhemmat kertoivat, että pienestä asti halusi kuunnella vain tyyppiä Nirvanaa, niin itse en ehkä antaisi noin pienen lapsen kuunnella tuollaista musiikkia. Varsinkin, jos lapsi oirehtisi noin vahvasti. Sairaudelle aikusiet eivät mitään voi, eikä enää varhaisteini-ikäiselle ja aikuistuvalle lapselle mitä musiikkimakuun tulee, mutta 5-9-vuotiaan musiikinkuuntelua/elokuvien katselua jne. voi kyllä rajoittaa.

Ja siis joo, meilläkin kyllä välillä me akuiset kuuntelemme ja omat pienet, iloiset lapsemme ovat siinä läsnä, mutta eiväthän he ymmärrä noita lyriikoita.

mitä hyvänsä?

kuvan, että vanhemmat (ja muutkin läheiset) olisivat voineet tehdä vielä paljon paljon enemmän auttaakseen herkästi aistivaa ja asioita syvältä pohdiskelevaa poikaansa. He näyttivät vain hiljaa hyväksyvän poikansa psyykkisen diagnoosin ja sen aikanaan johtavan samaan kuin pojan sedälläkin. Terapeutti oli ihan peestä ja vanhemmathan eivät kuitenkaan tunteneet poikaansa... katsovat hänen elämäänsä kameran linssin takaa ja analysoivat omia tunteitaan poikansa sairautta kohtaan. Todella kylmä fiilis jäi vanhemmista. Valitettavasti.

hoitivat asian ihan mallikkaasti niillä tiedoilla ja taidoilla mitä silloin osasivat. Turha syylistää vanhempia. Mielensairaudet ovat aina niin vaikeita, että turha mennä vanhempia syylistämään yhtään.



Omalla äitillä oli mielenterveysongelmia lapsuuden ym.aikana eli olisiko meitä lapsia pitänyt syylistää äidin sairaudesta?

ympäristötekijöistä, sillä aivokemia osaltaan muodostuu ympäristön vaikutuksesta, se ei ole jotain mikä on tietynlaista ja muuttumatonta synnynnäisesti. Kyllä vauvan ja lapsen kohtelu vaikuttaa sdiihen, millaiseksi aivojen välittäjäaineiden toiminta muuntuu.



Esimerkiksi pitkät erot (alle vuoden ikäisellä enemmän kuin vuorokausi-pari) ovat hylkäämiskikemus, mikä voi aiheuttaa userin toistuessaan aivoihin toimintamuutoksia, samoin perheen sisäiset ristiriidat ja väkivalta - ne aiheuttavat mantelitumakkeen ylikasvua, minkä seurauksena lapsi ahdistuu helposti ja menee paniikkiin.



Masennus on usein seurausta menetyksistä ja huonosta perusturvallisuuden tunteesta, ihminen ei luota toisten ihmisten hyväntahtoisuuteen. Tähän vaikuttaa ratkaisevasti varhaislapsuuden hoivakokemukset ja niiden puutteet. Pelkkä mekaaninen perushoiva ei riitä.

ympäristötekijöistä, sillä aivokemia osaltaan muodostuu ympäristön vaikutuksesta, se ei ole jotain mikä on tietynlaista ja muuttumatonta synnynnäisesti. Kyllä vauvan ja lapsen kohtelu vaikuttaa sdiihen, millaiseksi aivojen välittäjäaineiden toiminta muuntuu. Esimerkiksi pitkät erot (alle vuoden ikäisellä enemmän kuin vuorokausi-pari) ovat hylkäämiskikemus, mikä voi aiheuttaa userin toistuessaan aivoihin toimintamuutoksia, samoin perheen sisäiset ristiriidat ja väkivalta - ne aiheuttavat mantelitumakkeen ylikasvua, minkä seurauksena lapsi ahdistuu helposti ja menee paniikkiin.

Masennus on usein seurausta menetyksistä ja huonosta perusturvallisuuden tunteesta, ihminen ei luota toisten ihmisten hyväntahtoisuuteen. Tähän vaikuttaa ratkaisevasti varhaislapsuuden hoivakokemukset ja niiden puutteet. Pelkkä mekaaninen perushoiva ei riitä.

sattunut vastaavaa?

Ei tuon perheen asioista mutta muuten kyllä. Me emme tiedä mitään tuon pojan varhaisen vuorovaikutuksen laadusta, varhaisista kokemuksista jne, olemme ihan vain vanhempien kertomuksen varassa.

Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa. Erittäin kovasti kosketti minuakin.

2