Pienten lasten vanhemmat eroavat pääkaupunkiseudulla

Hesarissa. Luin saman jutun (alkuviikosta?) ja sen verran kiireinen viikko on takana, etten mielestäni muita lehtiä ole ehtinyt selailemaan...

Pienten lasten vanhemmat eroavat ennenkuin on yritetty edes hakea mitään muuta apua.

Avun hakemiseen on kynnys, vaikka ei sen pitäisi niin "häpeällistä" olla.

mutta olen miettinyt että JOS päättäisin erota niin en luultavasti edes haluaisi hakea ensin apua. Olen niin lopenkyllästynyt jauhamaan niistä samoista asioista jotka meidän avioliitossamme ovat ongelmana, etten ihan vilpittömästi usko että niistä edes ammatti-ihminen saisi kaivettua irti mitään niin tuoretta uutta kulmaa että se oikeasti muuttaisi asioita.

Lisäksi on tiettyjä ongelmia joista en halua puhua miehelleni, koska pidän hänestä enkä halua loukata hänen tunteitaan. En usko että niistä puhuminen ainakaan parantaisi välejämme jos olisimme eron partaalla, enkä haluaisi että joku ammattiauttaja kysyisi minulta niistä ja "pakottaisi" puhumaan asioista jotka vain pahentaisivat asiaa.

Pienten lasten vanhemmat eroavat ennenkuin on yritetty edes hakea mitään muuta apua. Avun hakemiseen on kynnys, vaikka ei sen pitäisi niin "häpeällistä" olla.

mutta olen miettinyt että JOS päättäisin erota niin en luultavasti edes haluaisi hakea ensin apua. Olen niin lopenkyllästynyt jauhamaan niistä samoista asioista jotka meidän avioliitossamme ovat ongelmana, etten ihan vilpittömästi usko että niistä edes ammatti-ihminen saisi kaivettua irti mitään niin tuoretta uutta kulmaa että se oikeasti muuttaisi asioita.

mä pohdin juuri tuota että kannattaako hakea apua, vai onko se juuri niin, että asioita on turha vatvoa loputtomiin missään terapeutillakaan. Erota en halua, mutta se "vaihtoehto" tuntuu ikävän usein vilahtavan puheissa riitojen aikana/ päätteeksi, ja niitä riitoja on. Enkä jaksaisi kuunnella enää sitä kun mies nimittelee milloin miksikin, mielenvikainen ym., se on hänen tapansa lyödä leima asioihin. Olen ihan uupunut.

Asiaa ei helpota että yhteistä aikaa on erittäin, erittäin vähän töidemme luonteen vuoksi.

t. ap

Tiedän sen omasta kokemuksesta ja lähellä oli, ettei koko korttitalo kaatunut. Moni muuttaa pk-seudulle pakosta, oman tai puolison työn perässä. Sitten alkaa se arki, aamulla ruuhkassa pimeällä töihin ja illalla takas siihen ihanaan betonimöykkyyn. Ei siinä jää aikaa hoitaa mitään asioita, ei harrastaa, ei aikaa oikein parisuhteelle jne, paskaa elämää pääasiassa. Ennen oli koko suku ympärillä, nyt on usein joku maahanmuuttajaperhe naapurissa, näin se vain menee valitettavasti.

Mitä se auttaa mennä keskustelemaan siitä, että kun mies ei hoida esim. kotihommia?



Olen pyytänyt, vaatinut, perustellut, selittänyt, mököttänyt - mikään ei auta.

Pari viikkoa mies saatta tsempata, mutta sitten se taas loppuu. Turha siitä tiedosta on kenellekään maksaa=)



Ja on todellakin asioita, joista on parempi olla hiljaa.

kun tulee ensimmäinen isompi riita niin pannaan lusikat jakoon ja lähdetään eri osoitteisiin - lapsista välittämättä.

johtui siitä, että ko. selvitys tehtiin ensimmäistä kertaa ja tutkimusalueeksi oli valittu joku Espoo-Vantaa -seutu. En muista että edes olisi Helsinkiä siinä mukana. Eli muualta ei ole tutkittu asiaa.



Muistaakseni tuo tutkimus oli tyyliin 2008-2009 vertailu. Ja 2008 marraskuussa vasta talous romahti ja vuosi 2009 oli sitä kitkuttelua. Se on saattanut olla aika vaikeaa monille nuorilleparille, työttömyys, velkaantuminen ja syrjäytyminen sekä niiden pahemmat seuraukset on pistänyt parisuhteen koville. Myös sosiaalituelle siirryttäessä saa paremaa tukea, jos vanhemmat asuvat viralliseti erillään. Tämäkin varmaan lisännyt osan noista eroista.

Epäonnistunut suhde takana ja tietoisesti päätetty, ettei päästetä suhdetta siihen tilaan, jossa asioita ei (enää) oteta esille siksi, että pelkona on toisen loukkaantuminen. Siinä nimittäin usein piilee se ansa, että todennäköisesti molemmat ovat loukkaantuneita ja tyytymättömiä, mutta esittävät jotain muuta.



Toiselle on vaikea olla sitten kiva, kun on taakkaa kannettavana ja sitä kerää koko ajan lisää.



Mun mielestä jotkut kovin triviaaleilta tuntuvat Dr Phillin neuvot ovat hyviä:



Jos liitossa on joku "kolmesta a:sta" ei kannata yrittääkään jatkaa (se "abuse" voi olla myös henkistä väkivaltaa).



Ero on usein vaikeampi kuin kuvitteleekaan.



Jos liitossa harkitsee eroa, voi hyvin tuoda painavasti esille omaa mieltä painavat asiat. Voi sanoa, että mikäli emme saa näille asioille tehdyksi jotain, pahoin pelkään etten näe syytä jatkaa kanssasi.



Itse en pystyisi elämään liitossa, jossa puoliso on pysty vastaanottamaan kritiikkiä ja kehuja sekä antamaan niitä itse. Koko ajan parisuhdetyötä ei tarvitse tehdä, mutta niin moni lapsiperheellinen alkaa suhtautua toiseen vähän vihamielisesti. Ei olla enää ystävällisiä, vaan tapellaan vaikka sitten "omasta ajasta" ja siitä, kummalle kuuluu mistäkin vastuu.

Tuon tiedon näkee suoraan tilastoista ilman sen kummempia tutkimuksia ja joka ikisessä kaupungissa ja kunnassa on noi asiat selvillä, siis huostaanotot yms. Siellä ne virkamiehet ja naiset sitten pohtivat, että mitäs nyt tehdään.

että tarkkoja tilastoja ei ole asiasta.



http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Entist%C3%A4+useampi+vauvaperhe+eroa…

siis tulee AVIOero.

miehet jäävät työttömiksi, mutta naiset eivät tahdo lopettaa kotona makaamistaan mennäkseen töihin ennen hoitovapaan loppumista. Kotiäitiyshän on ansaittu etu.



Ero on valmis.

miehet jäävät työttömiksi, mutta naiset eivät tahdo lopettaa kotona makaamistaan mennäkseen töihin ennen hoitovapaan loppumista. Kotiäitiyshän on ansaittu etu.

Ero on valmis.

Eiköhän jokaisella parilla ole omat kompastuskivensä, olipa vaimo kotiäiti tai työssäkäyvä.

elämästä ja epärealistiset odotukset.

jos luulee elämän olevan jatkuvaa ilotulitusta, tulee pettymään pahemman kerran.

surullista.

että tarkkoja tilastoja ei ole asiasta.

<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Entist%C3%A4+useampi+vauvaperhe+eroa…" alt="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Entist%C3%A4+useampi+vauvaperhe+eroa…">http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Entist%C3%A4+useampi+vauvaperhe+eroa…;

No ihan takuuvarmasti tiedetään kun huostaanotot menevät aina koko byrokratian läpi, tarkoista en sitten tiedä ja Helsingistä, jossa noita sossutoimistoja on lukuisia ja ihmisiä paljon, mutta siis tiedossa noi tietenkin on. Meinaatko, että lapsia otetaan huostaan jonkun parin sählöpostin kautta, yhtään paperia ei kirjoiteta eikä yhtään kokousta istuta jne?

miten eroamiset ovat lisääntyneen vauvojen vanhemmilla? Eihän eroon ole pakko liittyä huostaanottoa. Nuo tuo jutun tapaukset olivat menossa tekemään huoltajuussopimuksia uusiksi. Ihan olivat monet siistejä Espoolaisia avioeroja. Lueppa tuo linkki.

kalliimpaa kuin muualla Suomessa kaikki ja työpaineet kovemmat



2:n uran perheitä

Mutta iso siivu tähän tipahtaa. Naiset eivät myöskään kykene sietämään mieheltään mitään heikkoutta. Mies menee niin kauan kuin hän on nousukauden voittaja.

Kun laskukaudella tulot supistuvat, työperäinen stressi iskee, tunnelma kiristyy ja uupumustakin tulee, niin erotaan melko tavalla välittömästi "mielenterveysongelmien" vuoksi.

Ei voi yleistää noin karkeasti.

miehet jäävät työttömiksi, mutta naiset eivät tahdo lopettaa kotona makaamistaan mennäkseen töihin ennen hoitovapaan loppumista. Kotiäitiyshän on ansaittu etu.

Ero on valmis.

Eiköhän jokaisella parilla ole omat kompastuskivensä, olipa vaimo kotiäiti tai työssäkäyvä.

Eikä kaikissa tapauksissa ollut kyse avioeroista, vaan eroista ylipäätänsä. Jutussa mm. sanottiin, että vuoden sisään ehdittiin käydä tunnustamassa isyys ja sitten käytiin toisen kerran lastenvalvojalla sopimassa huoltajuudessa. Näissä tapauksissa on kyse avoliitosta, ei avioliitosta.