Onko teidän imetysongelmienne takana väärät ohjeet?
http://blogit.claymountain.com/ike/index.php?/archives/927-Maailman-ime…
" Jotkut äidit ovat kertoneet, että vasta jälkikäteen ovat tajunneet että ehkä sittenkin vielä jotain olisi ollut imetyksen eteen tehtävissä. Että ovat saaneet vääriä neuvoja, vääriä lääkkeitä. Ja usein tässä kohtaa äiti piiskaa itseään siitä, miksei ole ollut lääkäriään fiksumpi, miksei ole tiennyt enemmän kuin neuvolaterveydenhoitajansa. Mutta miten voisi, mallikko? On selvää, että imetys muuttuu hankalaksi ellei mahdottomaksi jos synnytyslaitoksella estetään aktiivisesti maidon nousua viemällä lapsi pois äidiltä, syöttämällä turhaan lisämaitoa, tarjoamalla tuttia vastasyntyneelle, jättämällä imetysohjaus kokonaan äidin oman aktiivisen kyselemisen varaan ja antamalla vääriä tietoja niin kirjallisesti kuin suullisesti. Ei voi imettää jos synnärillä ei neuvota rinnan tyhjentämisen tärkeyttä, jos väärien neuvojen vuoksi tulee rintatulehdus ja sitä hoidetaan rutiininomaiesti sellaisella antibioottimerkillä, jonka sivuvaikutuksena on maidon tuotannon ehtyminen. Ei ole äitien vika ettei imetysongelmiin saa neuvolasta apua vaan korvikefirman mainontaa. Ei ole äitien vika uskoa lääkäriä, joka ilman mitään todellista lääketieteellistä perustetta käskee äidin vieroittamaan lapsen mitä mielikuvituksellisemmilla perusteilla höystettynä."
Kommentit (33)
mutta maito nousi hitaasti. Lääkäri sanoi lopputarkastuksessa sairaalassa että tämä lapsi tarvitsee herkästi lisämaitoa. Olin Tammisaaressa synnyttämässä,joten nyt ei voi syyttää hoitohenkilökuntaa siitä että tuputtavat turhaan lisämaitoa,Tammisaaressahan sitä ei anneta ellei ole jotain oikeaa syytä siihen.
No,tultiin kotiin ja minä imetin. Ja imetin ja imetin. Lapsi oli tunnin rinnalla,söi aktiivisesti ja huusi sen jälkeen. Muutaman päivän ihmeteltiin missä vika. Kunnes tajuttiin mennä kauppaan tuttelipurkkeja ostamaan. Lisämaitoa meni muutaman viikon ja sitten oma maito alkoi riittämään ja tuttelin sai jättää pois.
Mutta kyllä ahdisti neuvot : imetä ja imetä,kyllä se maito siitä nousee. Haloo,rajansa kaikella! VAikka kuinka olen sitoutunut lapseeni ja muuta sellaista,ei kukaan voi vaatia että parin tunnin välein istun tunnin (vähintään) tissi vauvan suussa. Ja vielä enemmän alkoi ahdistamaan imetystukisivut netissä...Sieltä ainut käteen jäävä neuvo kun oli imettää koko ajan ja unohtaa tosiaan korvikkeet (HUI) ja tutit (HUI).
Kohta syntyy toinen. Ja nyt tosiaan meinaan uskoa vanhaa kansaa:max 20min. per rinta ja ellei se riitä niin pullo kaivetaan esille. Joku tolkku lapsen ruokkimiseenkin!
Kohtuus kaikessa, kyllä minäkin tunnin imetyssession päätteeksi kokeilisin antaa tuttelia päälle, jos vauva kitisee vielä.
Vierailija:
Mutta kyllä ahdisti neuvot : imetä ja imetä,kyllä se maito siitä nousee. Haloo,rajansa kaikella! VAikka kuinka olen sitoutunut lapseeni ja muuta sellaista,ei kukaan voi vaatia että parin tunnin välein istun tunnin (vähintään) tissi vauvan suussa. Ja vielä enemmän alkoi ahdistamaan imetystukisivut netissä...Sieltä ainut käteen jäävä neuvo kun oli imettää koko ajan ja unohtaa tosiaan korvikkeet (HUI) ja tutit (HUI).
Äitiysneuvolasta sain evästyksen, että kaikilta ei tule maitoa, ja kun kerran kerroin aikovani imettää, th. jatkoi lausettani ... " niin jos onnistut" . Sairaalasta lähdin mukanani tarkat korvikeruokintaohjeet.
Olen syytellyt itseäni, miksi luotin neuvolaan, enkä lähtenyt aktiivisesti etsimään itse lisätietoa. Kuitenkin, kuten tuo ap:n siteeraama Pörrökin kirjoittaa sivuillaan, minun maallikkona olisi pitänyt voida luottaa siihen, että saan neuvolasta ja sairaalasta ammattitaitoista ohjausta. Epävarmana esikoisen odottajana ja tuoreena äitinä en arvannut kyseenalaistaa auktoriteettien ohjeita.
Taitaa muuten olla paljolti terveydenhoitajien omasta kiinnostuksesta kiinni, miten hyvää imetysohjausta saa. Nyt odotan toista lastani, ja asun samassa kaupungissa eri asuinalueella kuin esikoista odottaessani. Täällä terveydenhoitaja on imetysmyönteinen ja kannustava, hän on saanut minut uskomaan, että pystyn imettämään tätä toista lastani - ei kuitenkaan syyllistä minua ensimmäisen kerran epäonnistumisesta.
Kun lapselle iski rintaraivari eka kerran (ennen internetin yleistymistä) soitin neuvolaan josta sanoivat, että " kyllä se nyt vain pitäisi imettää" . Siinä kaikki mitä sain neuvoksi. Yritin ja yritin, mutta lapsi ei rinnalle suostunut. Lopulta mieheni hermostui ja haki kaupasta tuttelia. Neuvolassa olivat sitä mieltä, että väärin tein. Ja kylläpä tunsinkin itseni huonoksi.
Toisen lapsen kanssa kävi samoin. Paitsi, että enää en halunnut alennustilaani neuvolaan toitottaa ja luovutin heti. Tuttelilla kasvoi tästäkin lapsesta ihan terve ja onnellinen lapsi.
Kun netti yleistyi, sain ensimmäistä kertaa lukea, että rintaraivarit ovat A)ihan yleisiä ja B)hoidettavissa kunnon ohjauksella.
En ollut osannut ennalta odottaa ongelmia, ja vauvan synnyttyä minusta ei ollut lähtemään kirjastoon (etsimään netistä tietoa) tai imetystukiryhmään, olin synnytyksen jälkeen huonossa kunnossa ja muutenkin haluton liikkumaan itkuisen vauvan kanssa. Ja neuvolaan soittelusta, kuten todettua, ei olisi ollut hyötyä.
perhevalmennuksessakaan (!!!) perehdytä imetyksen käytännön ongelmiin. Me katsottiin vaan joku hyödytön video jossa perusteltiin miksi pitäisi imettää. Mulle tuli täydellisenä yllätyksenä, että imetys on niin vaikeaa!
Raivostuttavaa neuvomista ja tuputtamista. Ihan kuin ei osaisi itse lukea kirjoja ja netistä etsiä tietoa. Ihan kuin synnytys aiheuttaisi äidille jonkin aivovamman, että ei osaa itse ottaa asioista selvää. Mulle ainakin iskostettiin niin hyvin synnärillä päähän se, että,imetys on hirveän vaikeaa ja monimutkaista ja siihe ei nuori äiti pystykään. Tunsin hirveää syyllisyyttä kun vauvan paino ei noussut ensimmäisinä viikkoina kuin 450g viikossa ja tunsin koko ajan syyllisyyttä, enkä oikein tiennyt edes mistä. Kun lapsi oli kolme kuukautta tulikin sitten psoriasis ja peitti nännit ja siihen loppui imetys. Pääsi eroon siitäkin syyllisyydestä kun sai antaa tuttelia vauvalle.
Tätäkään kirjoittajaa ei ole nähtävästi osattu neuvoa ongelmissa asiallisesti ja nyt hän on sitä mieltä että äidin pitäisi itse etsiä tieto. No eipä näyttänyt kovin hyvin onnistuvan häneltä itseltäkään kun tuollaista syyllisyystaakaa piti kantaa! Eikö tämmöiset tapaukset nimenomaan osoita, että asiantunteva neuvonta olis enemmän kuin tarpeen.
Vierailija:
Raivostuttavaa neuvomista ja tuputtamista. Ihan kuin ei osaisi itse lukea kirjoja ja netistä etsiä tietoa. Ihan kuin synnytys aiheuttaisi äidille jonkin aivovamman, että ei osaa itse ottaa asioista selvää. Mulle ainakin iskostettiin niin hyvin synnärillä päähän se, että,imetys on hirveän vaikeaa ja monimutkaista ja siihe ei nuori äiti pystykään. Tunsin hirveää syyllisyyttä kun vauvan paino ei noussut ensimmäisinä viikkoina kuin 450g viikossa ja tunsin koko ajan syyllisyyttä, enkä oikein tiennyt edes mistä. Kun lapsi oli kolme kuukautta tulikin sitten psoriasis ja peitti nännit ja siihen loppui imetys. Pääsi eroon siitäkin syyllisyydestä kun sai antaa tuttelia vauvalle.
Mun ongelma imetyksessä oli ihmiset joille se oli ongelma.
Vierailija:
Tätäkään kirjoittajaa ei ole nähtävästi osattu neuvoa ongelmissa asiallisesti ja nyt hän on sitä mieltä että äidin pitäisi itse etsiä tieto. No eipä näyttänyt kovin hyvin onnistuvan häneltä itseltäkään kun tuollaista syyllisyystaakaa piti kantaa! Eikö tämmöiset tapaukset nimenomaan osoita, että asiantunteva neuvonta olis enemmän kuin tarpeen.Vierailija:
Raivostuttavaa neuvomista ja tuputtamista. Ihan kuin ei osaisi itse lukea kirjoja ja netistä etsiä tietoa. Ihan kuin synnytys aiheuttaisi äidille jonkin aivovamman, että ei osaa itse ottaa asioista selvää. Mulle ainakin iskostettiin niin hyvin synnärillä päähän se, että,imetys on hirveän vaikeaa ja monimutkaista ja siihe ei nuori äiti pystykään. Tunsin hirveää syyllisyyttä kun vauvan paino ei noussut ensimmäisinä viikkoina kuin 450g viikossa ja tunsin koko ajan syyllisyyttä, enkä oikein tiennyt edes mistä. Kun lapsi oli kolme kuukautta tulikin sitten psoriasis ja peitti nännit ja siihen loppui imetys. Pääsi eroon siitäkin syyllisyydestä kun sai antaa tuttelia vauvalle.
Tein kaikki ohjeiden mukaan ja lapsi vain huusi, paino ei noussut niin todellakin annoin tuttelia! Ja vauva oli ekan kuukauden rinnalla KOKO AJAN. Rinnan päätä hajos totaalisesti Lypsin 2 viikkoa (nousin yölläkin lypsämään), ei tullut kuin 5-10ml per lypsykerta, tämän jälkeen lopetin, vakuuttuneena siitä että minulla ei vain oma maito riittänyt!
Mikä siinä on niin ihmeellistä uskoa? Toisilla tulee yli oman lapsen tarpeen, toisilla ei VALITETTAVASTI tule edes omalle, piste!
Vituttaa kun joku lypsylehmä kokee olevansa nyt äitiydessä jollain korkeammalla tasolla vain ja ainoastaan siitä syystä, että maitoa valui!
Se imetyksen onnistuminen kun on hyttysenkakka koko vanhemmuudessa, (tämän ymmärtää jos omaa normaalijärjen juoksun ja hieman arkirealismia).
Välillä tuntuu, että tästä imetyksestä nostaa kohua juuri ne, jotka ei paljon muussa ole sitten elämässä onnistuneetkaan.
T. Korpeentunut aiheeseen totaalisesti
Vierailija:
Rinnan päätä hajos totaalisesti Lypsin 2 viikkoa (nousin yölläkin lypsämään), ei tullut kuin 5-10ml per lypsykerta, tämän jälkeen lopetin, vakuuttuneena siitä että minulla ei vain oma maito riittänyt!
Tässä taas näkee, kuinka vihaiseksi ihminen tulee kuvitellessaan ITSE olevansa syypää sille, että " maitoa ei vain tule" vaikka kirjoittaja kuvaa kaksi aika olennaista isoa virhetoimintoa tekstissään. Jos rinnanpäät hajoaa, olet saanut väärää opastusta imuotteesta. Jos imuote ei ole oikea, imemisen määrällä ei välttämättä korvata imutehon puutetta. Useimmiten ei.
Jos saa lypsettyä edes 5-10 ml per kerta tuollaisen jälkeen, maitoa on itseasiassa aika runsaasti. Lypsäminenhän vaatii sekä säännöllisyyttä että myös sitä, että rinnat on totutettu herumaan helpommalla kuin vauvalle heruu. Monilta pumppaaminen ei onnistu lainkaan vaikka imetys onnistuukin.
99% naisista rinnat toimivat juuri niinkuin pitääkin ---maitoa tulee riittävästi. Mutta täällä aletaan jo synnytyslaitokselta lähtien lisämaidon tyrkyttäminen ja vauvalaan vieminen ym. Nopeaan maidonnousuunhan tarvitaan sitä, että vauva imee ekat vuorokaudet hyvinkin tiheään, ja pitkään. Tätä ei useimmissa sairaaloissa " anneta" tehdä. Minulle tultiin useampaan kertaan sanomaan, että ei tissiä kannata antaa noin usein kun imetin vuorokauden ikäistä lastani, ja samalla mainittiin lisämaidon tarpeesta ---jota ei koskaan tullut. Koska en antanut antaa lisämaitoa (oma maito nousi toisena päivänä synnytyksestä, ja sitä ennen vauva sai ihan riittävästi kolostrumia) vauvalle tilattiin 2krt vuorokaudessa verensokerin seurannat, vauvaa siis pistettiin:( ja sitä ihmeteltiin suureen ääneen, että verensokeri oli hyvä VAIKKA EI OLE ANNETTU LISÄMAITOA.
En tiedä miksi Suomi on niin imetyskielteinen. Minä osasin pitää pääni, sillä olin lukenut niin paljon siitä, miten imetys saadaan hyvään vauhtiin enkä uskonut sairaalan/neuvolan henkilökuntaa 70-lukuisissa neuvoissaan. Tätä auttoi myös se, että olen seurannut siskoni imetystaivalta, joten asia ei ole minulle niin uusi kuin monelle.