Olitko pienenä päiväkodissa?

minut laitettiin tarhaan, kun täytin 1v. ja ihan ehdoton paikka oli mulle, hyvät muistot. Yksi ikävä hoitajakin on jäänyt mieleen, mutta se ei haitannut kuitenkaan sitä et tarhassa oli ihanaa.

Pikkusisko kun syntyi (olin 4v.) niin se jäi mummulle hoitoon, mut itse en suostunut, koska halusin tarhaan. Olisin tylsistynyt mummulle ihan oikeasti, nyt sai olla kavereiden kanssa ja askarrella yms.



Oma lapsi meni 1v3kk. (nyt 2,5v.) päiväkotiin ja näyttäisi olevan luonteeltaan samanlainen kuin itse olin. Lomilla huutelee päiväkotikavereiden perään ja pukee ulkovaatteet et on menossa päiväkotiin leikkimään sen ja sen kanssa.

Meillä oli kotiapulainen. Kävin srk:n kerhossa kerran viikossa. Siellä ainoat lapsikontaktit...



Well, minulle kehittyikin loistava ja lennokas mielikuvitus. Ja paljon mielikuvituskavereita, kun muita ei ollut.

Koulussa vasta sain omanikäistäni seuraa.

Mua hoidettiin ensin kotona ja sitten naapurissa. Ei hyvä, naapurintyttö oli järkyttävä tyranni ja teki mun elämästä helvettiä.



Omat lapseni ovat päiväkodissa.

ja pph:lla

hoidosta jäin pois 5-vuotiaana kun pikkusisko syntyi (v. -81)

Ja omista lapsista kaksi on ollut muutaman vuoden tarhassa ja nyt kotona, perheen pienemmät taas on kotona nyt pienenä ja menee hoitoon 3- ja 4- vuotiaina. Päinvastoin kuin ekat 2 lastamme.



Minulle ei ole moinen asia tärkeää, tärkeää on että kaikilla perheessä on asiat hyvin.



Meillä on hyviä kokemuksia tarhasta.

kotona olin kouluikään asti

koska vanhemmat olivat maanviljelijöitä, kotihoidossa siis.

Oma lapsi menee päivähoitoon, koska kotihoidontuella ei paljon asuntolainaa lyhennetä.

Eskaritehtävät oli kivoja, muuten tarha oli syvältä.



Siellä oli kyllä kivoja kavereita. Takahuoneessa oli leikkikeittiö, jossa oli ihan oikeat puiset keittiön kaapit, oikea hella (josta oli vaan virta otettu pois) ja oikea vesihana, josta tuli vettä. Kaikki vaan lasten kokoa. Se oli ihan ykkönen. Olikohan päiväkodin suunnittelijoilla ollut ajatus, että lapsia opetetaan laittamaan ruokaa?



Myös kaupunkileikki oli kiva: kerran kuukaudessa juhlasaliin laitettiin vanerisia leikkimökkejä. Yksi oli kauppa, yksi pankki, jne. Niissä oli tuotteita myytävänä, meille annettiin leikkirahaa ja roolivaatteita. Parasta oli olla kaupanmyyjä.



Mutta olin tottunut olemaan kotona äidin kanssa ja keksimään itse leikkini. Ahdisti, kun tarhassa pakotettiin kesken leikkien tekemään kaikkea typerää. Esim. joka päivä oli joku laulutunti. Muistan, kun kaikki komennettiin juhlasaliin laulamaan, mutta mulla oli leikit kesken. Täti tuli sanomaan, että sinä myös, laulamaan. Sanoin, että voin laulaa, kun leikki on leikitty. Ei, kun nyt pitää laulaa. Lupasin sit laulaa tädille siinä leikkiessäni, mikäs siinä, minkä laulun täti haluaa kuulla? Täti sai raivarin.



Sitten piti askarrella. Kivaa kyllä, mutta olin tottunut siihen, että kotona oli askartelutarvikkeita ja sain askarrella itse suunnittelemiani juttuja. Tarhassa kaikkien piti tehdä samanlaiset askartelut! Ihan typerää! Ja kun en heti ekalla tarhaviikolla osannut umpisolmua tehdä tontun lakkiin, niin täti huusi, että olen tyhmä lapsi, enkö osaa kahta solmua tehdä päällekkäin. Toki osasin. Ihmettelin vaan mielessäni, miksei täti voinut heti sanoa, että umpisolmu on kaksi solmua päällekkäin. Meillä kotona se oli nimeltään merimiessolmu.



Mielestäni päiväkoti tappaa luovuuden, sosiaalistaa lapset aivottomiksi roboteiksi ja alistaa lapsen liian aikaisin aikataulutetulle elämälle.



Onneksi olin kotona elämäni 5 ekaa vuotta. Osasin jo itse ajatella ja kyseenalaistaa päiväkodin tapaa tehdä asioita.

montakin vuotta. äitini palasi töihin kun olin täyttänyt vuoden ja kouluikään asti olin päiväkodissa. välissä olin varmaan vuoden verran kotona, kun pikkuveli synty. ja oikein on hyviä muistoja niiltä ajoilta. omakin lapsi menee hoitoon, kunhan tulee ikää tarpeeksi.

omat lapset eivät ole olleet päiväkodissa

menin 2-vuotiaana, samoin oma lapsi. Tykkäsin päiväkodista, mutta valitettavasti 80-luvulla paikoista oli huutava pula ja sain vain puolipäiväpaikan. Jouduin sitten iltapäivän olemaan ties minkälaisilla perhepäivähoitajilla, heistä suurin osa oli aivan perseestä (esim. yhden lapset kiusasivat, muistona vieläkin arpi päässä).

juuri ne musiikkituokiot ja askartelut yms on jääneet mieleen.



Omat lapset olleet tarhassa kanssa =)

äiti hoiti kotona kotiäitinä, kuten nyt ainakin toistaiseksi hoidan omia lapsianikin

Vain minä ja veli. Tuli vanhemmille tosi kalliiksi. Kunnallista paikkaa eivät saaneet sosiaalisista syistä... Sattui perhepäivähoidonohjaaja olemaan sitä mieltä, että vastavalmistuneet sairaanhoitaja ja luokanope ovat "rikkaita". Kunnan tyhjiä paikkoja pidettiin tyhjänä "varmuuden vuoksi", jos sattuu joku muuttamaan kuntaan... Äiti on sanonut, että kyllä se oli todella epäoikeudenmukaista, koska samaan aikaan esim. hammaslääkäri+lääkäri -pariskunta sai paikan. Se oli pärstästä kiinni siihen aikaan. Äitini isä oli ollut kokoomuslainen ja tuo paikkoja jakava vasuri, niin se riitti.



Onneksi nykyään ei virkamiehellä ole enää tuollaista valtaa.

Itsestäänselvä ratkaisu, koska isäni häipyi ja perusti uuden perheen ollessani alle 1v.



Päiväkodissa oli ihanaa! Muistan niin paljon kaikkea noista ajoista... Juhlat, ulkoilut luisteluineen ja kesäjuhlineen, roolivaatteet, hyvän ruoan, ystävät... Osaan vieläkin nimetä kaikki lapset jokaisen päiväkotivuoden ryhmäkuvasta. Samoin käydessäni kotipaikkakunnalla (Tampere), yksi entinen hoitotätini moikkailee minua edelleen ´tuon saman päiväkodin pihasta ja kyselee kuulumisia (olen sentään 32v.).



Itselleni siis päiväkoti on aina ollut iloinen asia, ei mikään mörkö.



Erona toki on, että tuolloin kultaisella 80-luvulla Suomessa oli kunnilla RAHAA. Oli rahaa panostaa päivähoidon laatuun, pieniin ryhmiin jne. Toisin kuin nyt. Meidän perheellämme on kyllä käynyt tuuri, koska omat lapsemme ovat päässeet tähän lähellä olevaan pieneen Reggio Emilia -päiväkotiin, jossa on ihanat hoitajat ja kodinomainen tunnelma.



T: kolmen lapsen äiti

Olin sisaruksieni kanssa srk: kerhossa. Eskariin mentiin ihan normaalisti.

Äitini oli "kotirouva".

ja kivaa oli. Muuten mummi hoiti.

olin perhepäivähoitajalla ja välillä kotona, kun pikkusisko syntyi. Oma lapsi on päiväkodissa, jossa aloitti 1v3kk iässä. Luultavasti hänkin jää kotiin jossain vaiheessa, jos lisää lapsia vain saadaan.