Olitko pienenä päiväkodissa?

Oma kokemukseni: Vanhempani opettajia ja minulle ei tästä syystä saatu päiväkotipaikkaa. Liian hyvät kotiolot. Viereisessä päiväkodissa oli koko ajan useita vapaita paikkoja. Minulle piti palkata hoitajia, jotka olivat toinen toistaan kamalampia: polttivat sisällä, vaikka oli kielletty, tukistivat, löivät ja jopa yksi hakkasi vyöllä. Jos en käyttäytynyt "kiltisti", niin en saanut ruokaa. Ja nämä "kasvatustavat" ole vanhempieni puolesta kielletty, mutta silti jatkoivat, koska olin tyhmä ja tuhma. (Minulla on mm. lukihäiriö, mikä näkyi jo pienenä lapsena.)

Omat lapseni ovat olleet kotihoidossa, pph:lla ja päiväkodissa.

Vain minä ja veli. Tuli vanhemmille tosi kalliiksi. Kunnallista paikkaa eivät saaneet sosiaalisista syistä... Sattui perhepäivähoidonohjaaja olemaan sitä mieltä, että vastavalmistuneet sairaanhoitaja ja luokanope ovat "rikkaita". Kunnan tyhjiä paikkoja pidettiin tyhjänä "varmuuden vuoksi", jos sattuu joku muuttamaan kuntaan... Äiti on sanonut, että kyllä se oli todella epäoikeudenmukaista, koska samaan aikaan esim. hammaslääkäri+lääkäri -pariskunta sai paikan. Se oli pärstästä kiinni siihen aikaan. Äitini isä oli ollut kokoomuslainen ja tuo paikkoja jakava vasuri, niin se riitti.

Onneksi nykyään ei virkamiehellä ole enää tuollaista valtaa.

Sitä ennen oltiin velipojan kanssa naapurin tädillä hoidossa, sitten muutettiin ja käytiin vuosi päiväkodissa, sitten meille tuli kotiin hoitaja, kun veli aloitti koulun ja minä olin vielä kotona. Kotona oli sitten kaksi eri hoito"tätiä" (nuoria tyttöjä) yhteensä pari vuotta.



Niistä kotihoitajista on mukavia muistoja, mutta se päiväkotivuosi (70-luvun alussa) oli kamala! Lapsia oli hirveän paljon, piha oli iso ja kiusaajat pääsivät aina kuin koira veräjästä. Muistan mm. yhdet kaksospojat, joilla oli tapanan hyppiä maassa makaavan lapsen päällä ihan kiusallaan. Lisäksi muistan yhden kiusaajatytön, joka oli todella ilkeä. Ainoat positiiviset asiat päivähoidosta olivat piirtäminen ja satunnainen leipominen. Muistan kyllä myös yhden päiväkodin retken, jossa oli eväinä kolmion muotoisia trip-mehuja ja kylmiä lihapiirakoita!

Omani menivät ensin pph:lle ja siitä päiväkotiin, kun olivat 4v ja 2v. Nyt taas ollaan kotona, kun olen äitiyslomalla. Lapset on nyt 7, 5, ½v.



Olen toivottavasti kotona siihen asti, kunnes kuopus täyttää kolme, joten sitten on enää yksi päiväkoti/pph:lainen. Saa nähdä kumpaan sitten menee tai pääsee/joutuu.

ja kahdessa eri perhepäivähoidossa. En tiedä miksi vaihtui noin monesti, ei edes muutettu mihinkään. Tämä 70-luvulla.

puolipäiväisenä, iltapäivät olin mummulassa. Ja 70-luvulla näin. Jos ei olisi ollut virkeää, lähellä asuvaa eläkkeellä olevaa mummua, olisin varmasti ollut päiväkodissa täydet päivät.

Ja vain ihania muistoja on jäänyt! Tosin ihan pienenä olen ollut pph:lla ja sittemmin vuoden verran yksityisessä päiväkodissa, joka oli äitini mukaan ihan kamala, ja häntä säälitti jättää minut sinne päivittäin. Vaan sieltäkin on minulla vain hyviä muistoja! Eli välttämättä se, mitä aikuinen näkee, ei ole lapselle juttu eikä mikään.



Pikkusiskon syntymän myötä olin pari vuotta kotona, kunnes 5-vuotiaana menin kunnalliseen päiväkotiin. Ja kuten sanottu, tosi mukavaa oli.



Oma poikani meni kunnalliseen päiväkotiin pikkuisen vajaa 2-vuotiaana, ja tosi tyytyväisiä ollaan oltu koko perhe.

Aloitin alle 1v iässä pienessä pohjois-karjalaisessa kylässä olevassa pkssa jonka pomona toimi lto-tätini eli äitini sisko.

Äitini oli 18½v tuolloin ja aloitti työnteon koska kaikki rahat meni isälläni alkoholiin, isä myi jopa kastelahjaksi saamani hopeat silloin jotta sai viinaa.

Omat lapseni aloittivat pk:n 5v ja 3½v iässä täällä pk-seudulla jossa asumme eli olin liki 6v kotona heidän kanssaan.

Nyt ovat jo koulussa.



N35

Äiti oli kotona koko lapsuuteni. Olen syntynyt -67

Ihan pienenä olin kolmiperhepäivähoidossa. Noin kolmevuotiaasta eteenpäin päiväkodissa.



Omat lapseni ovat ryhmäperhepäivähoidossa.

Muistan, kuinka inhottavaa oli, kun pakottivat päiväunille ja vielä niihin kamaliin "sänkyihin", jotka oli tehty metallien väliin pingotetusta kankaasta.



Kun jouduin muuttamaan, jouduin "ihanaan" seurakunnan päiväkotiin tms. ja eskariin, joissa kukaan ei leikkinyt kanssani, kaikki kiusasivat. Erästä toista tyttöä kuulemma pojat ahdistelivat vessassa samassa paikassa. :/

sekä perhepäivähoidossa että päiväkodissa. Päiväkodissa viihdyin paremmin, koska oli enemmän kavereita. Vain hyviä muistoja noilta ajoilta; vieläkin muistan jotkut tietyt leikit ja laulut, erikoisemmat päivät, hoitajat...

musta ne oli ihanat ne kaappikerrossängyt, joissa nukuttiin vain sen kankaan päällä! Ja se nukkarin tunnelma oli myös ihanan rauhallinen.

ja sillonkin olin vaan sen 4h/pvä.



Omat lapset ovat vielä kotihoidossa, ovat 4v ja 2,5v.