Koirakuume iskee- mitä tehdä?

Huomaan potevani lievää koirakuumetta. Meillä lapset 5v-11v ja kotona jo yksi helppo ja rauhallinen 2v koira. Koiralla elämä kohdillaan, mutta johtuen isompien lasten harrastuksista ja siitä että 5v ei voi jättää yksin kotiin lenkkeily on ajoittain kortilla. Tosin piha sitten käytössä ja kovin montaa päivää ei pitkien lenkkien (niitä 5-10km koira suurimman osan vapaana) väliä ei venytetä.



Olen taas katsellut koiria... Lähinnä kaveriksi tuolle nykyiselle ja toisaalta hitusen eriluontoista tasapainottamaan yhden koiran kanssa eloa. Siis meillä melkein liiankin rauhallinen ja helppo koira (ulkona sitä virtaa sitten riittää). Tosin helposta luonteesta huolimatta koira on uros pahimmassa iässä ja testoteronitaso vinttikoiraksi kohtalaisen korkea, joka vaikuttaa lenkillä toisia koiria kohdatessa. Kohtaustilanteissa tarvitsisi minun keskittyä koiraan ja opettaa (ja rotu valittu niin että tottelevaisuus ei ole intohimoni koiran omistamisessa).



Olenkohan hieman pimeä, jos mietin uutta koiraa? Onhan toisesta koirasta taas työtäkin, ainakin lenkillä vaikuttaa. Lisäksi kaipaisin ehkä hitusen persoonallisempaa koiraa, eli en ole ihan vielä löytänyt "omaa" rotuani- tai olen mutta se on minusta meille turhan isokokoinen. Välillä myös häiritsee että rotujen sisällä on luonne-erot aika suuria ja siten vaikea aina ennakoida niin tarkkaan minkälaisen koiran saa.



Harkinnassa olisi tällä kertaa cirneo dell' etna, joka voisi olla sopiva rotu meille. Mutta jotenkin takaraivossa on ajatus skotlanninhirvikoirasta. Joo ja kuten noista rotujen ulkoisista eroavaisuuksista ilmenee, niin ulkonäkö ei ole kovin tärkeä kriteeri.