Lue keskustelun säännöt.
Abortoisitko yhden kolmosista? pohdintaa ja ahdistuksen purkamista...
17.11.2010 |
Meillä on neljä lasta tällä hetkellä, kaksi on ns. erityislapsia ja kaksi terveitä tai ainakaan vielä ei ole todettu mitään poikkeavaa.
Raskaus oli meille todella toivottu ja odotettu. Aiemmat ovat saaneet alkunsa hoidoilla, mutta emme halunneet enää lähteä siihen rumbaan ja kun tiesimme, että luomuraskaus on meille mahdollista, joskin harvinaista niin ehkäisy on ollut poissa siitä saakka kun nuorin täytti vuoden.
Nyt nuorin pian 3v ja minä olen raskaana. Raskaudesta oltiin innoissaan, mutta ilo muuttui osin järkytykseksi kun saimme tietää, että yhden sijasta onkin kolme tulossa. Minulle/meille on suositeltu, että yksi vauvoista abortoitaisiin, jolloin raskaus olisi helpompi ja vauvat selviäisivät todennäköisimmin jne. Jo ajatuksenakin tuntuu kamalalta, että pitäisi päättää yhden pienen ihmisen alun elämä. Toisaalta, jos raskaus jatkuu kolmosraskautena niin on hyvin todennäköistä, että minun vointini on huono, ehkä jopa hengenvaarallinen. Tosin on myös pieni mahdollisuus, että raskaus sujuisi melko samalla lailla kun aiemmat raskauteni.
Tuntuu aikamoiselta ihmeeltä, että meille on tulossa kolmoset ja siksi haluaisimme antaa kaikkien elää emmekä abortoida yhtäkään. Silti tiedämme senkin, että jos raskauteni jatkuu kolmosraskautena niin saattaa olla edessä suuriakin ongelmia, pahimmassa tapauksessa se vaatii minun henkeni.
Kommentit (36)
ja yhdellä sikiöstä oli liikaa turvotusta niskapoimussa. Meille sanottiin silloin, että Suomessa ei tehdä osakeskeytyksiä. Eikä kyllä sitä silloin edes harkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä, mitä on tällä kertaa odotettavissa... Meillä on kohta parivuotiaat kolmoset ja kolme isompaa sisarusta (6v, 8v ja 10v). Meillä kaikki on sujunut ihan hyvin; vauvat syntyivät kohtuulliset kokoisina ja tiukalla rytmillä vauva-ajasta selvittiin melko hyvin. Apuvoimia on kyllä tarvittu ja muutenkin riittävän laaja tukiverkosto on ihan ehdottoman tärkeä. Meillä suurin ongelma oli löytää aikaa isommille lapsille; heille on onneksi löytynyt kummeja ym. aikuisia, jotka ovat jaksaneet käyttää heitä esim. uimassa, kirjastossa jne. Nykyään voidaan jo jättää pienet hoitajien kanssa kotiin ja vietetään aikaa myös pelkästään isojen kanssa. Isommat ovat koko ajan suhtautuneet "vauvoihin" hienosti ja heistä on ollut myös apua. Mustasukkaisuutta ja turhautumista on ilmennyt vasta nyt viime aikoina, kun kolmosista on tullut "rasittavia kiusankappaleita"... Itse en olisi pystynyt osakeskeytykseen vaikka sitä meillekin tarjottiin parhaana vaihtoehtona - en osaisi kuvitella enää perhettämme ilman kaikkia kolmea.
teidän on kuunneltava omaa sydäntänne ja jaksamustanne!
Mutta muistuttaako nämä 2 aina siitä että olisi voinut olla vielä se komas pakettiin kuuluva?
Ja teidän tilanteessanne saisitte varmasti rutkasti apuja kunnalta yms. rankkaahan se varmasti tulisi olemaan, mutta palkitsevaa.
Toivottavasti löydätte teille pathaan ratkaisun, tsemppiä!!!
Itse en keskeyttäisi mistään hinnasta. EN en ja en. En pystyisi itse elämään päätöksen kanssa. Tietävätkö lapsenne, että odotatte kolmosia? Miten he asiaan suhtautuisivat ja miten sen heille nyt ja myöhemmin selittäisitte? Samoin tulevile lapsille, miltä heistä tuntuisi tulevaisuudessa, jos saisivat tietää, että heitä piti olla kolme? - asia varmasti näkyy esim. äitiysneuvolan kortista ja ultra-kuvista tai joku läheisenne voi sen joskus möläyttää, jos asiasta tietävät. Vai hävittäisitkö kaikki todisteet, etkä koskaan puhuisi asiasta lapsillesi? Jos asiasta pitää vaieta, niin onko se silloin oikea ja paras päätös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miksi tuosta aborttiasiasta pitäisi vaieta. Mä keskustelisin tuosta riskiasiasta vielä erikseen lääkäreiden kanssa. Jos siis esim. kolmosten kohtukuolema on todellinen riski, niin kyllä sen varjolla voisin yhden abortoida jos se tuota riskiä pienentäisi.
Ja uskoisin osaavani perustella sen myös eloonjääville lapsille.
Tai jos hyvin varhaisten viikkojen synnytys on todellinen riski, niin kyllä mä myöskin abortoisiin.
Omasta mielestäni siis yhden lapsen abortti on pienempi paha kuin kolmen lapsen kuolema.
Jos on aidosti siinä hengessä, että "herra antaa, herra ottaa, kiittäkäämme herraa", niin silloin tietenkin itse tehty aborttipäätös on väärin, vaikka sillä olisi saattanut pelastaa kahden muun hengen.
Mä siis patistaisin lääkäreitä esittämään todennäköisyyksiä.
abortoisi jos ei ole esittää jotain todella painavaa syytä. Pelkäisin että kaikki menevät kesken/vaurioituvat jos yhtä alettaisiin abortoimaan. Suomessa on niin hyvä hoito ja seuranta raskausaikana että luottaisin kyllä siihen. Vaikka en mikään uskovainen olekaan, niin mielestäni on vääin päättää kuka saa elää ja kuka ei. Jos terveydellinen riski on erttäin korkea niin sitten asia on toinen, mutta kova paikka on kyllä ap:llä edessä. Toivottavasti saisit kolme tervettä vauvaa sitten kun aika koittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten joudun kyllä ihmettelemään ettei ehkäisystä ole huolehdittu.
aivan järkyttävä tilanne!!
jos noin harvinainen raskaus osuu kohdalleen,siis LUOMUNA, niin kyllä ne kaikki 3 pitäisi pitää!
mutta en viitsi miettiä saako joku jotain kummallista tyydytystä tällaisestä provoilusta. Jos saan niin onnea hänelle.
Minä abortoisin yhden sikiöitä, jos lääkäriT ehdottomasti olisivat sitä mieltä, että näin kannattaa tehdä. Jos henkeni olisi ihan oikeasti vaarassa ja siten muut lapset vaarassa jäädä äidittömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten sen lisäksi taapero/leikki-ikäinen. Kaikki eivät siis enää ole hoidettavia, tosin toinen teineistä on erityislapsi eli vaatii toki enemmän kuin terve teini.
Aiomme siis kuitenkin mennä vielä useamman lääkärin luona käymään ja selvittää millaiset riskit ovat ja onko osakeskeytys pakollinen vai voiko raskaus jatkua kolmosraskautena.
ap
Ensinäkin ihmetelen tuota yhden aboroimista. Kuollut sikiö jää kuitenkin kohtuun ja aihettaa siellä ennenaikaisen synnytyksen ja raskausmyrktyksen riskiä.
Minulla on toinen kaksosista kuollut spontaanisti ja raskautta seurattiin sen takia (ks vestini alku).
Neuvona antaisi, että luonto huolehtii, ilman asioihin puuttumistakin, yksi , kaksi tai kaikki voivat silti kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vaikka nyt kuinka kyselet täällä niin sinun on kuitenkin itse (ja miehenkin tietysti) elettävä päätöksesi kanssa. Voi olla että kaikki menee hyvin ja saatte kolme ihanaa, tervettä vauvaa. Tai sitten kaikki menee pieleen ja saatte hyvin pieninä keskosina syntyneet kolmoset, jotka eivät ehkä edes jää henkiin. Tai jos jäävätkin niin saavat eriasteisia vammoja. Tai voihan se olla että vaikka vauvat syntyisivät etuajassa, kuten lähes kaikissa kolmosraskauksissa käy, vauvat ovat siitä huolimatta terveitä. Kolmosraskauksia ei yleensä kai päästetä ihan täysiaikaisiksi mutta kyllä sekin mahdollista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten esim. jos abrtoisi yhden ja kaksi syntyisivät ja toisella olisi joku vamma, niin miettisi sitten olisiko abortoitu lapsi ollut terve (kuulostipa karulta mitä kirjoitin, kun sen luin...).
Ja varmasti aina miettisi minkälainen kolmas lapsi olisi ollut. Minusta olisi julmaa, jos joutuisi valitsemaan yhden lapsistaan, jonka ei antaisi elää.
ei siis mikään vahinko niin kun monet täällä ovat näyttäneet ymmärtäneen. Ehkäisy on ollut tarkoituksella poissa siitä saakka kun nuorin oli 1v ja todellakin toivoimme vauvaa, vei tosin aikansa ennen kun raskaus sai alkunsa, yllätys oli se, että tulokkaita on kolme.
Ja kuten jo aiemmin kirjoitin niin meidän erityislapset eivät ole ns. vaikeimmasta päästä, vaikka toki välillä raskasta heidänkin kanssaan.
ap
tai sitten joudun kyllä ihmettelemään ettei ehkäisystä ole huolehdittu.
aivan järkyttävä tilanne!!jos noin harvinainen raskaus osuu kohdalleen,siis LUOMUNA, niin kyllä ne kaikki 3 pitäisi pitää!
Siis eikö tuolla yhden sikiön abortoinnilla pyritä estämään kaikkien sikiöiden kohtukuolemaa tai erittäin varhaista keskosuutta ja mahdollista syntymän jälkeistä kuolemaa?