Lue keskustelun säännöt.
G: Vaikeat synnytykset? Mikä syynä?
17.11.2010 |
Mikä teki synnytyksestäsi vaikean (jos olet kokenut sellaisen) oman arviosi mukaan?
Aloitan:
- synnytyksen käynnistäminen (olisi ollut varmaan helpompi, jos olisi käynnistynyt itsekseen)
- pään tarjonta (avotarjonta) ja suuri päänympärys (36 cm)
- liian vähäinen kipulääkitys pitkitti synnytystä
- en jaksanut olla jalkeilla
Nää siis mun omia arvioita siitä miksi synnytyksestä tuli helvetillinen.
Mitäs muut?
Ne voi jättää vastaamatta, joilla ollut omasta mielestä helppo tai siedettävä synnytys.
Kommentit (24)
synnytyksen pitkittyminen, päätyminen kiireelliseen sektioon.
Toisesta lapsesta en tiedä miksi oli vaikea imukuppisynnytys, kiireellinen sektio leijui taas ilmassa mutta lopulta lapsi irtosi. Se ei oikeastaan ollut niin kamalaa, vaan ne kivut sitten jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiheistä ja tehokkaista supistuksista huolimatta olen alkuun avautunut hitaasti. Tosin syynä voi olla sekin, että lapseni ei ole ikinä laskeutuneet, kuin vasta ponnistusvaihessa tai avautumisvaiheen lopussa.
Ekassa synnytyksessä missä vauva laskeutui vasta ponnistaessa, jouduin aloittamaan ponnistusvaiheen ennenkuin paikat oli kokonaan auki ja se tietenkin aiheutti pahat repeytymät, mutta vauva piti saada nopeasti ulos.
Kipulääkitys jota sain esikoisen synnytyksessä ei auttanut yhtään. Epiduraalia en saanut. Sain myös tehostavaa tippaa. Olin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen.
Tokassa synnytyksessä en saanut tehostavaa tippaa, mutta avautuminen oli hidasta, kunnes vauva laskeutui avautumisvaiheen lopussa ja sitten tulikin maailmaan syöksyllä. Tälläkään kertaa en saanut epiduraalia, mutta se sama kivunlievitys joka ei ekassa synnytyksessä tehonnut yhtään tehosi loistavasti ja olin todella hyvä kuntoinen synnytyksen jälkeen. Enkä revennyt yhtään.
uuden raskauden. Synnytykseni kesti 45 minuuttia. Sinä aikana tuli yksi supistus, joka kesti 45 minuuttia. Ei sekunninkaan väliä kivussa, ja kipu oli jotain järkyttävää. Ota siinä sitten "supistukset vastaan ja kiipeä mäelle ja laskeudu sieltä alas ja rentoudu supistusten välissä." Hyvä kun hengittämään pystyikun tuntui, että keuhkotkin on tulessa.
Se oli mielestäni se kaiken pahan alku. Sitten epäonnistunut kivunlievitys, imukuppi, verinäytteidenotto vauvasta, vauvan sydänäänten laskeminen, istukan irtoamattomuus...
Vauvan iso pää, 38 cm, oli pikku juttu :D
Ekassa synnytyksessä
- vauvan avotarjonta
- koppava kätilö
(-> kiireellinen sektio)
Toisessa synnytyksessä
- turhaan yliaikaiseksi päästetty raskaus -> suurikokoinen vauva
(-> sydänäänten heikkeneminen, imukuppi, vastasyntyneen välitön virvoittelu)
Kolmannessa synnytyksessä
- koppava kätilö
(-> vauva oli syntyä lattialle kun vastaanottavan kätilön päähän ei mahtunut, että olen SYNNYTTÄMÄSSÄ siitä huolimatta, että en ulise kivusta, pystyn kävelemään ja keskustelemaan järkevästi; sitten täti tiuskii minulle kun olenkin 10 cm auki kun hän lopulta vaivautuu kohdunsuuta tutkimaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- avautuminen nollasta ponnistusvaiheeseen tunnissa
- ei kivunlievitystä, koska odoteltiin sen tunnin ajan kätilön tuomaa nukahtamislääkettä, tai siis se oli kätilön käsitys mun synnytyksen tulevasta kulusta. Ensisynnyttäjänä itse kuvittelin sen järkyttävän supistelun kuuluvankin asiaan vielä tunteja, enkä kutsunut kätilöä aijemmin...
- synnytyssaliin vasta ponnistusvaiheen alettua, sitä ennen potilashuoneessa, missä vain sänky ja tietokonetuoli
- täydellinen repeäminen sulkijalihas mukaanlukien (ja lapsi oli vajaa kolmikiloinen eli ei edes iso, toki sit varmaan mulle liian iso)
(yli kaksi vuorokautta) ilman kipulääkettä sai mut paniikkiin, ja se yhdessä loputtoman kivun kanssa aiheutti sen että synnytys ei edistynyt yhtään. Mä olin kirjaimellisesti hulluuden rajamailla, varsinkin sen jälkeen kun synnytystä nopeutettiin ja supistukset olivat yhtämittaisia. Mut onneksi sain sitten epiduraalin, lopulta, ja synnytys eteni sen jälkeen erittäin nopeasti. Kätilö luki osastolta lähtiessä papereita moneen kertaa, että miten ihmeessä mä olen voinut avautua niin nopeasti, ja teki mieli sanoa että ei mun mielestä yli neljänkymmenen tunnin synnytys ihan hirveän ripeää toimintaa ole.;) Vaikka synnytyskokemus oli itselleni aivan kamala (niin että nyt kun olen taas raskaana näen jatkuvasti unia siitä että joudun synnyttämään) niin lapsella oli koko ajan asiat ihan suhteellisen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään sen suurempia vaikeuksia, mutta kesti ja kesti. Aukesin hitaasti, enkä siksi saanut esim. epiduraalia. Ilokaasu sai oksentamaan ja mikään luomukonsti ei vienyt kipua pois, suurin osa synnytyksestä on minulle vaan mustaa aukkoa, en muista juuri mitään. Sain epiduraalin joskus kun synnytystä oli kestänyt n. 15 h ja olin auennut 2 cm, tunnin päästä epiduraalin laitosta sian ponnistaa ja lapsi syntyi vähän sen jälkeen (ponnistusvaihe meni minusta hujauksessa).
Veikkaan syyksi väsymystä ja sitä että sattui niin kovaa että menin kipulukkoon (vai miksi sitä sanotaan).
Yhden tapauksen tiedän, jossa kohtu oli kaksihaarainen ja se haara jossa lapsi oli, oli lähes umpipussi. Leikkaukseenhan siitä sitten päädyttiin, tosin synnytys ehti sitä ennen kestää jo vuorokauden.
miksi kaikki ei mennytkään oppikirjamaisesti. Mutta synnytys alkoi lapsiveden menolla, jota itse pidän syynä. Kyseessä esikoine ja vedet meni rv 37+4 ja ei meinannut supistukset ensin alkaa ollenkaan. Eli jotenkin uskon, että kehoni ei ollut vielä valmis synnytykseen, vaikka vedet jostain syystä menivätkin.
-supistukset kestivät 2vrk
-tilannetta mitattiin väärin, luultiin, että olin jo auki 7cm, vaikka avautuminen oli loppunut 5cm:iin eli pysähtynyt synnytys
-kukaan ei ehdottanut kuin ilokaasua, en osannut itse kysellä
-väsyin ja lopulta nousi kuume ja tulehdusarvot
-kiirellinen sektio lopulta 2,5vrk vesien menosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma synnytys myös ihan horror ja samoja syitä.
Käynnistys, paikkojen aukeaminen tunnissa, hirvittävät supistuskivut, avotarjonta, imukuppisynnytys, isot repeämät, istukan irtoamattomuusa...
Alkaa ahdistaa, kun menneitä ajattelen. Onko kenelläkään ylipäätään onnistunut synnytys hyvin, jos lapsi avotarjonnassa? Ja johtaako käynnistys noihin istukkaongelmiin?
- käynnistys, kun lapsivesi näytti ultrassa samealta. - kivunlievityksessä pihtailtiin. - verikokeen otto vauvan päästä vauvan ollessa vielä kohdussa: Kolme miestä pitelee mua raajoista kiinni ja hakkaa metallitötteröä sisääni näytteen ottoa varten. Näytteen otto ei onnistu, ottaja toteaa että koitetaanpa pienemmällä tötteröllä. - 20 tunnin tauottoman tuskan jälkeen alkoi kaksi tuntia kestänyt ponnistusvaihe, vauvaa ei autettu esim. imukupilla ulos. - sain sitten sinisen vauvan, joka kiidätettiin teholle. Kun synnytin istukan, kivahti kätilö minulle, että "olet sitten polttanut koko rauskausajan, kun on niin kalkkeutunut!!" vastasin että en ole, johon kätilö mutisi että ai, tää olikin yliaikainen. - makasin kolme vuorokautta synnytyksen jälkeen sängyssä puoli pyörtyneenä, vasta sitten joku keksi mitata hemoglobiinin. Se oli 65, säälistä antoivat lisää verta. - jossain vaiheessa mulle kerrottiin, että vauvani on elossa. Sain sen viikon päästä teholta kotiin.
oikeasti itkettää sun puolestasi! Teitkö mitään valitusta? Ihan hirveää kohtelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-synnytyksen pitkä kesto, säännöllisten supistusten ja avautumisen alkamisesta puolitoista vuorokautta lapsen syntymään
-käynnistetty synnytys, olin ollut osastolla kolme vuorokautta edeltävästi ja jokaikinen yö jollakin äideistä 4 hengen huoneessa käynnistyi synnytys, olin siis oman synnytyksen alkaessa ihan univelkainen, kun ei siellä voihkintaa kuunnellessa oikein pystynyt nukkumaan
-jouduin jonottamaan paikkaa synnytyssalista pitkään tavallisessa osastohuoneessa, jossa piti yrittää olla tosi hiljaa että muut saisivat nukkua, en siis saanut miestä tuekseni tai mitään lääkkeettömiä kivunlievityksiä ekaan 12 tuntiin käyttööni. Kipupiikin (Petidin) sain kyllä.
-supistuksia kamalampi iskiaskipu koko synnytyksen ajan, vauvan pää taisi painaa hermoa
-vauvan sydänäänet hidastuivat monta kertaa tosi matalalle ja sen takia ei uskallettu antaa lisäepiduraaliannosta, joten olin ilman kipulääkitystä viimeiset 3 tuntia ja tietysti hermona vauvan voinnin suhteen.
-ponnistusvaihe tunnin pituinen enkä koko aikana oikein tainnut osata ponnistaa oikein.
16h sai kärvistellä ennenkuin sai epiduraalin
-syntyi kasvot edellä josta johtuen n.30tikkiä.(Kysyin leikkaussalissa kirurgilta)
-Kätilö oli aivan kamala synnytyksessä. Eka kätilö oli mukava.
kakkosen kanssa puudutkset ei auttanut kun vauva painoi hermoa niin tuntui että joku kaiveli haarukalla munasarjoja. Aivan mieletön kipu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- käynnistys, kun lapsivesi näytti ultrassa samealta. - kivunlievityksessä pihtailtiin. - verikokeen otto vauvan päästä vauvan ollessa vielä kohdussa: Kolme miestä pitelee mua raajoista kiinni ja hakkaa metallitötteröä sisääni näytteen ottoa varten. Näytteen otto ei onnistu, ottaja toteaa että koitetaanpa pienemmällä tötteröllä. - 20 tunnin tauottoman tuskan jälkeen alkoi kaksi tuntia kestänyt ponnistusvaihe, vauvaa ei autettu esim. imukupilla ulos. - sain sitten sinisen vauvan, joka kiidätettiin teholle. Kun synnytin istukan, kivahti kätilö minulle, että "olet sitten polttanut koko rauskausajan, kun on niin kalkkeutunut!!" vastasin että en ole, johon kätilö mutisi että ai, tää olikin yliaikainen. - makasin kolme vuorokautta synnytyksen jälkeen sängyssä puoli pyörtyneenä, vasta sitten joku keksi mitata hemoglobiinin. Se oli 65, säälistä antoivat lisää verta. - jossain vaiheessa mulle kerrottiin, että vauvani on elossa. Sain sen viikon päästä teholta kotiin.
oikeasti itkettää sun puolestasi! Teitkö mitään valitusta? Ihan hirveää kohtelua!
Meni vuosia kun edes pystyin ajattelemaan asiaa uudestaan. Vasta toisen lapsen synnyttyä tajusin, miten pieleen eka tapaus meni. Siinä vaiheessa tästä oli yli 6v. aikaa.
Kyllä te olette säälittäviä ja nämä ketjut toistuu täällä jatkuvasti. Oikein kilpaillaan sillä kenellä oli kamalinta. Puolet jutuista väritetty.
johtui siitä, että toinen epiduraaliannos annettiin ehkä liiankin myöhään... Eli yhtäkkiä olikin paikat täysin auki ja mieletön ponnistamisen tarve, mutta en tuntenut supistuksia eikä niitä käyrälläkään näkynyt. Ponnistin siis myös väärään aikaan ja liian lujaa, seurauksena repeämiä useampaan suuntaan, myös sulkijalihaksessa. Synnytys sinänsä ei ollut niin paha, enemmänkin nämä jälkiseuraukset.
En ihan tiedä, mikä teki synnytyksestä hankalan- se kuitenkin:
-käynnistettiin
-vauvan päänympärys 36cm
-epiduraali sekoitti tuntemuksiani supistuksista, kätilö antoi silti ponnistaa omaan tahtiin, jolloin välillä se ei osunut supistuksen kanssa yksiin - ensisynnyttäjä kun olin, en oikein hahmottanut mitä olisi pitänyt tehdä - ehkä tämän takia (tai sitten ei) sain pitkän (7cm) ja syvän repeämän emättimeen.
-repeämän takia tehtiin välilihaleikkaus, joka nopeutti vauvan syntymistä (ponnistusvaihe n. 30 min) eli siis hyvä asia varmaan, mutta itse haava oli todella kipeä ja arka 6 viikkoa (jolloin todella varoin) ja silti tikit repesivät tms. liian aikaisin, jolloin seurauksena on muhkurainen, kiristävä, välillä vieläkin (synnytyksestä 6kk) kipeä arpi.
huono tarjonta (lapsi kyljellaan kanavassa, tapahtunut minulle 2/3 synnytyksesta). Epiduraalin epaonnistuminen (vain toinen puoli meni kivuttomaksi).
Ensimmäisen synnytykseni kaameudet johtuivat uskoakseni näistä syistä:
-käynnistäminen vesien mentyä reilun vuorokauden odottelun jälkeen
-yötä vasten synnyttäminen
-kiireellinen sektio 2½h ponnistuvaiheen jälkeen
-vauvan väärä tarjonta
-suurikokoinen vauva 4370g ja 54,5cm
Edellytykset epäonnistuneeseen synnytyskokemukseen olivat täydellisest :(
Tuosta jäi niin kauhea synnytyspelko, jota jouduin hoitamaan jo ennen seuraavaa raskautta. Synnytyspelkopoli niin ihana kokemus, että suosittelen kaikille "pelkääjille".
- käynnistys, kun lapsivesi näytti ultrassa samealta.
- kivunlievityksessä pihtailtiin.
- verikokeen otto vauvan päästä vauvan ollessa vielä kohdussa: Kolme miestä pitelee mua raajoista kiinni ja hakkaa metallitötteröä sisääni näytteen ottoa varten. Näytteen otto ei onnistu, ottaja toteaa että koitetaanpa pienemmällä tötteröllä.
- 20 tunnin tauottoman tuskan jälkeen alkoi kaksi tuntia kestänyt ponnistusvaihe, vauvaa ei autettu esim. imukupilla ulos.
- sain sitten sinisen vauvan, joka kiidätettiin teholle. Kun synnytin istukan, kivahti kätilö minulle, että "olet sitten polttanut koko rauskausajan, kun on niin kalkkeutunut!!" vastasin että en ole, johon kätilö mutisi että ai, tää olikin yliaikainen.
- makasin kolme vuorokautta synnytyksen jälkeen sängyssä puoli pyörtyneenä, vasta sitten joku keksi mitata hemoglobiinin. Se oli 65, säälistä antoivat lisää verta.
- jossain vaiheessa mulle kerrottiin, että vauvani on elossa. Sain sen viikon päästä teholta kotiin.