Kun sais edes YHDEN vapaapäivän.
Paras joululahja mitä voin toivoa, on että saisin edes yhden vapaapäivän lapsenhoidosta. Yksi päivä, että saisin nukkua pitkään, ihan rauhassa roikkua netissä tai katsella leffoja niin, ettei tarvitse vaihtaa vaippaa, syöttää, leikkiä, nukuttaa, lohduttaa jne...
YKSI päivä.
Asutaan maalla, mies viikot poissa työn takia, suku kaukana. Minä täällä ilman autoa kahdestaan lapsen kanssa. Mies vkl väsynyt töistä ja kotona hänellä on niin paljon viikonloppuisin tekemistä, ettei voi ottaa lapsesta vastuuta koko päiväksi.
Nyt tietenkin tulee täällä kuraa niskaan kun en ole superäiti, joka elää vain ja ainoastaan lapselleen. En kuitenkaan koe kovin isona pyyntönä sitä, että näiden 10 kk jälkeen saisin edes sen yhden päivän. Kunhan halusin avautua.
Kommentit (25)
Jos olisin oikeasti "ahdingossa", varmasti saisin jotain järjestettyä. Se ei kuitenkaan ole tässä tilanteessa kovin helppoa ja siksi en ole nyt vielä ainakaan tehnyt asialle mitään. Jos alkaa käydä tukalaksi, varmasti alan tehdä järjestelyjä.
Ajatuksella nyt vain tässä leikin.
Kiitos niille, jotka tämän pointin ymmärsivät, teille muille, unohtakaa koko juttu. Nyt poistun viettämään yhteistä ja aina mukavaa kylpyhetkeä lapseni kanssa.
Mukavaa joulunodotusta kaikille, toivottavasti joulumieli jossain vaiheessa valtaa kaikki av-mammat.
aloituksellasi ajoit takaa.
Joskus elämäntilanne on tiukka ja väsyy. Toisaalta helppoja ratkaisuja ei ole. Mutta silti ei ole mikään synti sanoa ääneen, että eniten kaipaisin nyt kokonaista vapaapäivää itselleni.
Olen itse ollut lomalla ja lapset ovat sairastaneet. Itsekin olisin kaivannut pienen hetken itselleni. Mutta se meni nyt näin.
Miksi heti syyttelemään ap.ta. Joskus vain on hyvä myöntää heikkoutensa ja jaksamattomuutensa, vaikka tiedostaa sen hetkisen tilanteen, että siihen ei ole ratkaisua. Joskus se ääneen sanominen jo helpottaa paljon.
Tsemppiä ap. Tilanne helpottaa teilläkin joskus. Ja tilanne ei todellakaan tule yllätyksenä, mutta silti sitä väsyy.
että tosiaan asumme kainuussa keskellä ei mitään, toiset isovanhemmat asuvat etelärannikolla ja ovat iäkkäitä, toiset ovat kuolleet. sisaruksia ei ole meistä kummallakaan.joten lähipiiristä ei ihan helpolla apua löydy. kummeilla ja ystävillä on omat perheensä.
on kyl paha,että ei oo ees autoa ja asuu pöpelikössä.
Tsemppiä!