Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voi voi sentään.

Vierailija
15.11.2010 |

Mieheni poika on 15-vuotias. Hänen vanhempansa erosivat pojan ollessa 8-vuotias.



Sekä isällä että äidillä on uudet kumppanit, ja pojalla on kummallakin puolella pikkusisaruksia. Koskaane i oel olut kummankaan puolen kanssa mitään riitaa, mustasukkaisuutta tms. Poika on koko ajan vaikuttanut hyvin tyytyväiseltä, iloistelta ja tasapainoiselta. Eroon liittyvät, samoin uusiin suhteisiin, pikkusisaruksiin ym eivät ole tabuja, vaan kaikesta puhutaan avoimesti.



Poika ei ole puhunut erosta oikein mitään, vaikka isänsä on välillä ottanut sitä puheeksi. Poika on vaan todennut että hän muistaa miten äiti ja isä joskus riitelivät ja nyt on paljon kivempaa, kun kummassakaan kodissa ei riidellä vaan molemmissa on kiva olla.



Riidat eivät miehen mukaan ole olleet jokapäiväisiä eivätkä jokaviikkoisiakaan, eivätkä ne ole koskaan sisältäneet mitään väkivaltaa tms, paitsi kaksi kertaa poika on nähnyt, kun äiti on lyönyt isää. Huutoa on kyllä ollut kummankin taholta.



Poika tykkää kovasti olla meillä (asuu ensimmäkseen äidillään), on minullekin melkein kuin oma poika. Vieläkin tulee kainalooni istumaan esim. leffaa katsoessa, ja pikkusisaruksiaan rakastaa hurjasti.



Nyt miehen isä kertoi minulle, että poika on viimeksi heillä ollessaan niiin itkenyt äitinsä ja isänsä eroa ja päivitteli, kuinka se on lapselle niin valtavan rankkaa, kun vanhemmat eroavat. Ja että sopeutuminen kahteen perheeseen on lapsille niin valtavan raskasta. Poika oli pohtinut eron syytä (mies ei ole raaskinut vielä kertoa pojalle oikeaa syytä eli sitä, että äiti löysi uuden ja halusi hänet pihalle, sitä en tedä, mitä äiti on kertonut). Miehen isä oli kertoillut, että se oli isälle niin rankkaa, kun muutitte toiselle paikkakunnalle ja äiti elättikin perheen päinvastoin kuin yleensä on tapana, ja että se voi joskus olla miehelle niin kova paikka kun yleensä mies elättää perheen. Mies siis jäi kotiin hoitamaan poikaa ja pojan serkkuavajaaksi vuodeksi, kun nainen teki töitä (naisen työn perässä muuttivat).



Pojan äiti kannusti miestä lähtemään opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, että saisi sitten paremmin töitä uudelta kotipaikkakunnalta. Tosiasiassa (hän oli kertonut tämän yhteisille perheystäville) hän sai vapauden tapailla helpommin uutta miesystäväänsä.



Kun mies oli opiskelemassa, nainen ilmoitti hänelle, että haluaa eron.



Ja nyt siis pojalle oma isoisä(kin) syöttää näkemystä, että isä ei kestänyt tilannetta. Ja pojan näkökulmasta takuulla näyttää siltä, että isä lähti ja isä jätti perheen.



Kamalan kurja tilanne. Pojan äiti ei IKINÄ tule tunnustamaan sitä, että tapaili miesystäväänsä jo ennen eroa (vaikka sen lähes kaikki, myös miehen isä, tietävät). Jos pojalle sen kertoo, luulee varmaan vain, että äitiä mustamaalataan. On äidin poika. Mies ikävöi poikaansa kovasti ja miettii jatkuvasti, mitä pitkäaikaisia seuraamuksia pojalle tulee, kun hän ei voi olla läsnäoleva isä kuten haluaisi.



Miehen isä tykkää minusta tosi paljon, ja tietää aivan hyvin tuon eron oikean syyn, siis äidin uuden miehen. Miksi hän kertoo pojalle muuta??!! Varmasti siksi, ettei itse pysty hyväksymään sitä, että jollain on avioliiton ulkopuolinen suhde ja siksi kieltää sellaisen olemassaolon. Ja samalla tekee pojastaan syyllisen.



Miehelle en voi kertoa, koska hän menisi ihan rikki ja saattaisi jopa katkaista välitä isäänsä (tämä voisi olla se viimeinen oljenkorsi).



Voi voi.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
15.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ihan turha miettiä, pitäisikö lapselle kertoa, että äiti/isä tapaili jotakuta! Ne ovat aikuisten asioita ja lapselle riittää esim. "vanhemmat tykkäsivät toisistaan paljon, mutta sitten olikin tosi vaikea olla yhdessä ja eri osoitteissa asuminen oli parempi juttu". Ihan oikeasti, en ymmärrä miksi lapsi pitäisi sotkea aikuisten välisiin kiemuroihin. Mitä lapsi hyötyy siitä tiedosta, että äiti tapaili toista tai isä hakkasi äitiä lapsen leirikoulun aikana tai äiti pelasi kaikki rahat tai isä oli laiska paska? Ei lapsi, ei edes 15-vuotias, tarvitse yksityiskohtia, joita edes aikuiset eivät osanneet selvittää tai perustella ja ero tuli!

Vierailija
2/7 |
15.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

linjaa me olemme miehen kanssa pitäneet.

Mutta ei tunnu oikealta sekään, että isoisä kertoo omaa (väärää) versiotaan tapahtumista, etenkin, kun ne saavat isän näyttämään pojan silmissä syylliseltä. Riidoissa heillä molemmat osapuolet olivat syyllisiä mutta ero oli yksinomaan äidin päätös. Ja nimenomaan uuden miehen takia (ovat nytkin siis yhdessä).

ap

On ihan turha miettiä, pitäisikö lapselle kertoa, että äiti/isä tapaili jotakuta! Ne ovat aikuisten asioita ja lapselle riittää esim. "vanhemmat tykkäsivät toisistaan paljon, mutta sitten olikin tosi vaikea olla yhdessä ja eri osoitteissa asuminen oli parempi juttu". Ihan oikeasti, en ymmärrä miksi lapsi pitäisi sotkea aikuisten välisiin kiemuroihin. Mitä lapsi hyötyy siitä tiedosta, että äiti tapaili toista tai isä hakkasi äitiä lapsen leirikoulun aikana tai äiti pelasi kaikki rahat tai isä oli laiska paska? Ei lapsi, ei edes 15-vuotias, tarvitse yksityiskohtia, joita edes aikuiset eivät osanneet selvittää tai perustella ja ero tuli!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
15.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos ei lopu niin se poika ei mene enää kylään sinne. Ei sen tarvitse tuollaiseen joutua.

Vierailija
4/7 |
15.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on aina kaksi puolta.' Kyllä itse kertoisin 15-vuotiaalle jo jotain, enemmän se lasta häiritsee, kun ei tiedä asioista mitään, mutta pitääkö sitä niin traagisesti esittää, että 'äiti löysi toisen ja heitti isän ulos'. Miten olis joku 'kasvoimme erilleen' tms, niinhän se oikeasti onkin..

linjaa me olemme miehen kanssa pitäneet.

Mutta ei tunnu oikealta sekään, että isoisä kertoo omaa (väärää) versiotaan tapahtumista, etenkin, kun ne saavat isän näyttämään pojan silmissä syylliseltä. Riidoissa heillä molemmat osapuolet olivat syyllisiä mutta ero oli yksinomaan äidin päätös. Ja nimenomaan uuden miehen takia (ovat nytkin siis yhdessä).

ap

On ihan turha miettiä, pitäisikö lapselle kertoa, että äiti/isä tapaili jotakuta! Ne ovat aikuisten asioita ja lapselle riittää esim. "vanhemmat tykkäsivät toisistaan paljon, mutta sitten olikin tosi vaikea olla yhdessä ja eri osoitteissa asuminen oli parempi juttu". Ihan oikeasti, en ymmärrä miksi lapsi pitäisi sotkea aikuisten välisiin kiemuroihin. Mitä lapsi hyötyy siitä tiedosta, että äiti tapaili toista tai isä hakkasi äitiä lapsen leirikoulun aikana tai äiti pelasi kaikki rahat tai isä oli laiska paska? Ei lapsi, ei edes 15-vuotias, tarvitse yksityiskohtia, joita edes aikuiset eivät osanneet selvittää tai perustella ja ero tuli!

Vierailija
5/7 |
15.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Mutta ei tunnu oikealta sekään, että isoisä kertoo omaa (väärää) versiotaan tapahtumista, etenkin, kun ne saavat isän näyttämään pojan silmissä syylliseltä. Riidoissa heillä molemmat osapuolet olivat syyllisiä mutta ero oli yksinomaan äidin päätös.

Pitäkää te edelleen sitä linjaa yllä, ettette lähde selittelemään liikoja. Ihan turhaan jankkaat siitä, että ero oli äidin päätös. Kyllä parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja jos toinen tai molemmat ei ole siinä täysillä mukana, niin ero on varmasti parempi ratkaisu kuin sinnittely. Siksi on ihan turha lähteä osoittelemaan sormella ketään. Aniharvoin erot ovat sellaisia, että molemmat osapuolet päätyvät yhtäaikaa samaan ratkaisuun ja sulassa yhteisymmärryksessä.

Sen 15-vuotiaan kanssa voi ottaa ja jutella vaikka siitä, että erossa sekä isällä että äidillä on erilaiset näkökulmat ja heidän sukulaisillaan vielä omansa. Voitte jutella siitä, että ero ei koske vain ko. pariskuntaa vaan kaikkia läheisiä ja eri ihmiset pärjäävät eri tavoin tilanteen kanssa. Antakaa sille lapselle tilaa kysyä ja jutella, antakaa hänen ymmärtää että olette kuulevana korvana ja sydän auki.

Vierailija
6/7 |
15.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on oleellista myös se, kuka eropäätöksen on tehnyt tai löytänyt uuden. Ei silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta isompina heillä on oikeus tietää.

Etenkin, jos syyllisen näköistä tehdään siitä, joka olisi halunnut jatkaa liittoa.

Ihan turhaan jankkaat siitä, että ero oli äidin päätös. Kyllä parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja jos toinen tai molemmat ei ole siinä täysillä mukana, niin ero on varmasti parempi ratkaisu kuin sinnittely. Siksi on ihan turha lähteä osoittelemaan sormella ketään. Aniharvoin erot ovat sellaisia, että molemmat osapuolet päätyvät yhtäaikaa samaan ratkaisuun ja sulassa yhteisymmärryksessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
15.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

selitettyä eron syyt itselleen parhain päin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän yksi