Lue keskustelun säännöt.
Sydän särkyy katsoessa lapsen isä ikävää :/
14.11.2010 |
Miksi lapsia pidetään itsestään selvyytenä? Miksi aina puhutaan isän oikeudesta lapseen?
Missä on lapsen oikeus isään?
Kurjaa katsoa kun pieni lapsi on tehnyt kortin, nyt itkua vääntää kun on varma ettei isä kuitenkaan tule käymään lupauksista huolimatta. Perunut viikolla jo monta käyntiä :/
Alan olla jo neuvoton, erosta on pari vuotta ja alussa kaikki sujui hyvin. Isä otti lapsen jokatoinen viikonloppu. Nyt saan soitella perään, ei vastata puhelimeen ja lopulta melkein rukoilla voitko ottaa lapsen viikonlopuksi tai tulla edes käymään.
Asiasta on puhuttu paljonkin miehen, hänen avovaimonsa kanssa täysin tuloksetta :(
Heille syntyi kesällä lapsi ja on kuulema niin hankalaa ottaa esikoista kun vauva heräilee öisin pari kertaa. On se kumma kun muissa perheissä on monta lasta ja kaikki onnistuu.
Yritin etsiä kompromissiä, olisi minulle sopinut, ettei tarvitse joka viinkoloppu ottaa muttei tunnu toimivan edes yksi viikonloppu kerran kuukaudessa.
Mitä enää voin tehdä?
Olen niin väsynyt katsomaan lapsen ikävää isäänsä kohtaan, väsynyt soittelemaan ja kysymään millon voisi tulla tapaamaan lastaan :/
Kiitos, että sain purkautua! Onko jollakin hyviä ideoita kuinka voisi tilannetta yrittää muuttaa??
Kommentit (9)
uusi puoliso ei päästä koska heillä ensimmäinen isänpäivä vauvan kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lupasi tulla torstaina, soitin ja olikin unohtanut sekä sopinut kaverinsa kanssa menon. Sanoi tulevansa perjantaina töiden jälkeen, kolmelta alkoi kamala hammasärky väitti menevänsä päivystykseen ja kuitenkin kuudelta oli jo valmiina ravintolaan.
Lupasi tänään tulla, ei eilen vastannut puhelimeen ja nyt saakin jännittää tuleeko vai eikö :(
Joten usko pois, kyllä voi jättää tulematta. Hän kun ei näe tätä lapsen itkua, ikävää eikä muutakaan kurjaa :(
Ja noista viikonlopuista, aina kun lapsi on siellä ollut on kertonut isä kuinka ihanaa heillä on ollut, miten lapsemme on auttanut pikkuveikkaa hoitamisessa. Lapsi niin kovasti haluaisi myös viettää aikaansa pikkuveljensä kanssa ja todellakin toivon heille muodostuvan läheinen suhde vaikka eri äiti olisikin :)
Nyt enää pitäisi keksiä millä saa hommaan jotain tolkkua!
ap
aikooko tulla käymään vai olla oman perheensä kanssa kotona. pyydän vastauksen suoraan,eikä mitään ketkuilua,ettei lapsen tarvitse odottaa.
jos ei tule,menisimme iskän oven taakse pimpottamaan,ja veisimme kortin. (olettaen,että isä itse on kotona)
siinä toki riski,että isä ottaa kortin,ja ei kutsu lasta sisään,joka voi tuntua myöskin pahalta....
entäpä,jos lapsen kansaa yhdessä postittaisitte kortin?
lapsi saisi kirjoittaa osoitteen ja pudottaa postilaatikkoon?
Luulisi, ettei kukaan järkevä uusi nainenkaan katselisi tuollaista käytöstä omaa lastaan kohtaan.
saa olla sen lapsen kanssa myös arjessa, eikä pelkästään yksittäisiä viikonloppuja. Silloin isän kanssa oleminen on luontevaa ja rikasta.
Samaan ei pystytä, jos isä vieroitetaan lapsen arjesta.
....eiku se lapsihan niiiiiiin kärsii siitä reissaamisesta, vai miten se nyt meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei nyt ihan kirjoituksesi liity mitenkään tähän.
Mietin myös vuoroviikko systeemiä, eipä se sopinut alkuunkaan kun isin täytyy käydä töissä eikä JAKSA tarhaan lasta viedä..
Melkein jo naurattaa nämä sen selityksen
ap
lapselle. Miksi usein kuulee kuinka hankalia isien uudet vaimot on? Pitääkö ne uudet vaimot lapsia, vaiko niitä ex vaimoja uhkana? Voisitteko koittaa puhua asiasta kolmisin, että on kyse pienestä lapsesta ja hänelle tärkeästä henkilöstä, jumalauta eihän kukaan äiti voisi hyväksyä tuollaista käytöstä lastaan kohtaan, eikä mielestäni miehensä "edellisiäkään" lapsia kohtaan. Minä ainakin olisin todella ihmeissäni jos mieheni ei haluaisi lapsiaan nähdä. Toivottavasti saatte asiat ja tapaamiset järjestettyä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeksi sovimme, että yksi viikonloppu kuukaudessa ja isi joko tulee tapaamaan kerran viikolla lasta tai vie lapsen johonkin.
Lapsi pitää kovasti uudesta avovaimosta ja tämä sanojensa mukaan myös lapsesta.
Sanoivat vielä, jos minulle tulee menoa voin soittaa ja kysyä jos lapsi menisi heille. Hyvässä hengessä olemme puhuneet, puhuneet ja puhuneet.
Puhetta riittää loputtomiin, ne teot vain puuttuvat.
Olen jo miettinyt, ilmoitanko isälle vaihtoehdot: Joko soputuu ja ottaa lapsen jokatoinen vkl pistää lapsen omien menojen edelle TAI ei tarvitse tavata lasta enää ollenkaan.
Uskoisin, että lapselle olisi lopulta parempi "unohtaa" isä kuin se, että kokoajan odottaa ja joutuu pettymään kun ei isä tulekkaan.
Huoh kun osaa olla vaikeaa. En kuitenkaan koskaan haluaisi estää lasta viettämästä aikaa isänsä kanssa, mutta alan olla niin loppu tähän lupauksien pettämiseen ja ainaiseen soitteluun niin milloin nyt kävisi jne :(
ap
ole pitkäaikainen ratkaisu, mutta entä jos nyt laitat viestin ja kerrot että lapsi odottaa kortin kanssa (ja itkun), että tulisi piipahtamaan tänään. Ei kai kukaan ole niin urpo ettei tulisi?!?! Tsemppiä, on varmaan äitinä tosi raskasta katsoa lapsen tuskaa...