Mitä mieltä äidistä, joka jättää 10kk ikäisen vauvansa 2 viikoksi tutulle hoitoon?

lopen väsyneitä lapseen, toisiinsa, vuorotteluihin, pelkoihin, syyllisyyteen, itseensä, toisiinsa, kaikkiin.



Armatkaa, tai heitelkää kivillä te, joilla paremmin menee.

Sitä allergiahelvettiä ja valvomista ei voi kuvitella jollei ole kokeillut.



Minä olen tuon helvetin käynyt läpi ja oltiin koko ruljanssin seurauksena jo asumuserossakin kun lapsi 3v. Ei taatusti ihanne lapsen kannalta. nyt lapsi jo koululainen ja vauva-ajan yliväsymys ja tuen puute saivat alunpitäen äiti-lapsi-välimme sille tolalle että välimme eivät ole lämpimät tai rakastavat. Hoidan lapsen, mutta koen rasitteeksi ja hankalaksi ihmiseksi koko lapsen, myös nykyään vaikkei enää allergioita tms. ja vaikka olisi ns. hyvä päivä tai mikä vaan. Myöhemmin syntyneen lapsen kohdalla olen allergiasta huolimatta toiminut tietyissä asioissa toisin ja parisuhde saatu pysymään raameissaan ja lapseen on syntynyt aivan ihana ja läheinen suhde, toisin kuin esikoiseen.



Eli jos tuon parin viikon loman jälkeen parisuhteella on vähän tukevampi pohja, äidillä vähän enemmän unta alla ja jopa terve ikävä omaa pienokaistaan, niin uskon että pitkällä aikavälillä ratkaisu on parempi kuin väkisin raahustaminen silmät puolitangossa päivästä toiseen ja lapsen mekaaniinen hoitaminen ja oman ahdistuksen ja kiukun sisään nieleminen ja lapsen syyllistäminen omasta olosta. Allergisen lapsen hoitamiseen liittyy riittämättömyyttä jota ei voi sanoin kuvailla. Kuvitelkaapa kolmen kk:n koliikki kolmen vuoden koliikkina ja etenkin ensimmäisen allergikon kohdalla _kukaan_, edes lääkäri tai suku ei usko että kyse on muusta kuin äidin omasta hysteriasta ja huomionhakemisesta. Kyllä siinä tulee mieleen alkuvuosina monta kertaa hankkia menolippu itselleen vaikka Honoluluun ja palata vasta kun lapsi on täysi-ikäinen.



Jos ap olet oikeasti noin huolissasi lapsesta, niin mitäs jos tekisit voitavasi lapsen eteen, eli tukisit äitiä. Otatko lasta hoitoon esim. kerran viikossa tai käytkö äidin puolesta kaupassa silloin kun ei ole väsyn takia ajokunnossa?

Perheissä lienee sisäisiä syitä joita meistä kukaan ei voi tietää. Ehkä tämä on keino, ettei se äiti tukehduta lastaan tai ravistele hengiltä. Tai sitten äiti vain tarvitsee lomaa, mitä väärää siinä on? Te ette sitä kuitenkaan tuomitsisi jos isä tekisi noin?

sitähän juuri laitoinkin aiemmin, kun olisi edes toinen vanhempi jäänyt lapsen kanssa, mutta ei. ap

Eikös se ole myös isän vastuulla, että molemmat vanhemmat lähtevät reissuun?

syyllistän tässä asiassa enemmän äitiä, koska vauva on vielä äidissään kiinni paljon enemmän kuin isässään.

ap

sairaala on tarjonnut helpotusta. Kun toinen keskosvauvoista tarvitsi sairaalahoitoa, ottivat toisenkin sinne yöksi. Tällöin vanhemmat saivat levätä. Näitä oli silloin tällöin, lisäkis tutkimukset ja hoidot tehtiin usein niin, että molemmat vauvat olivat yhdessä sairaalassa. Toki vanhemmat oli siellä paljon, mutta saivat nukkua yön kotona ja olla hetken muiden lastensa kanssa. Sivusta läheltä seuranneena voin sanoa, että esim kaksi sairasta keskosta jotka eivät syö voivat olla todella, todella vaativia.

lopen väsyneitä lapseen, toisiinsa, vuorotteluihin, pelkoihin, syyllisyyteen, itseensä, toisiinsa, kaikkiin.

Armatkaa, tai heitelkää kivillä te, joilla paremmin menee.

Samahan tuo jos joillakin on voimavaroja hoitaa vaikka sataa maitoallergista ja kauhean sairasta lasta. Kaikilla ei ole! Ja miksi se tekisi vanhemman huonommaksi, ei meiltä kysytä kun lapset saadaan, että otatko terveen vai sairaan? Kukaan meistä ei tiedä ennen kuin on omalla kohdalla se sairaslapsi jaksaako vai ei. Hienoa niille jotka jaksavat, annetaan armo niille jotka eivät jaksa!

Sitä allergiahelvettiä ja valvomista ei voi kuvitella jollei ole kokeillut. Minä olen tuon helvetin käynyt läpi ja oltiin koko ruljanssin seurauksena jo asumuserossakin kun lapsi 3v. Ei taatusti ihanne lapsen kannalta. nyt lapsi jo koululainen ja vauva-ajan yliväsymys ja tuen puute saivat alunpitäen äiti-lapsi-välimme sille tolalle että välimme eivät ole lämpimät tai rakastavat. Hoidan lapsen, mutta koen rasitteeksi ja hankalaksi ihmiseksi koko lapsen, myös nykyään vaikkei enää allergioita tms. ja vaikka olisi ns. hyvä päivä tai mikä vaan. Myöhemmin syntyneen lapsen kohdalla olen allergiasta huolimatta toiminut tietyissä asioissa toisin ja parisuhde saatu pysymään raameissaan ja lapseen on syntynyt aivan ihana ja läheinen suhde, toisin kuin esikoiseen. Eli jos tuon parin viikon loman jälkeen parisuhteella on vähän tukevampi pohja, äidillä vähän enemmän unta alla ja jopa terve ikävä omaa pienokaistaan, niin uskon että pitkällä aikavälillä ratkaisu on parempi kuin väkisin raahustaminen silmät puolitangossa päivästä toiseen ja lapsen mekaaniinen hoitaminen ja oman ahdistuksen ja kiukun sisään nieleminen ja lapsen syyllistäminen omasta olosta. Allergisen lapsen hoitamiseen liittyy riittämättömyyttä jota ei voi sanoin kuvailla. Kuvitelkaapa kolmen kk:n koliikki kolmen vuoden koliikkina ja etenkin ensimmäisen allergikon kohdalla _kukaan_, edes lääkäri tai suku ei usko että kyse on muusta kuin äidin omasta hysteriasta ja huomionhakemisesta. Kyllä siinä tulee mieleen alkuvuosina monta kertaa hankkia menolippu itselleen vaikka Honoluluun ja palata vasta kun lapsi on täysi-ikäinen. Jos ap olet oikeasti noin huolissasi lapsesta, niin mitäs jos tekisit voitavasi lapsen eteen, eli tukisit äitiä. Otatko lasta hoitoon esim. kerran viikossa tai käytkö äidin puolesta kaupassa silloin kun ei ole väsyn takia ajokunnossa?

kun kaikki on ihan loistavasti! Suhde kukoistaa, lapsi on ihana ja kaikki kulissit on kasassa. Tää matka kertoo vain toista. Allergia-asiat ja itkuisuudet tiedän miehensä kertomana. Äiti ei myönnä mitään.

lopen väsyneitä lapseen, toisiinsa, vuorotteluihin, pelkoihin, syyllisyyteen, itseensä, toisiinsa, kaikkiin. Armatkaa, tai heitelkää kivillä te, joilla paremmin menee.

Samahan tuo jos joillakin on voimavaroja hoitaa vaikka sataa maitoallergista ja kauhean sairasta lasta. Kaikilla ei ole! Ja miksi se tekisi vanhemman huonommaksi, ei meiltä kysytä kun lapset saadaan, että otatko terveen vai sairaan? Kukaan meistä ei tiedä ennen kuin on omalla kohdalla se sairaslapsi jaksaako vai ei. Hienoa niille jotka jaksavat, annetaan armo niille jotka eivät jaksa!

jos on väsynyt, mutta eikö ykskaks otettu 2 viikkoa ole aika paljon 10kk ikäiselle joka ei ole ollut koskaan yökylässä edes tällä tutulla jolle menee?

ap

kun kaikki on ihan loistavasti! Suhde kukoistaa, lapsi on ihana ja kaikki kulissit on kasassa. Tää matka kertoo vain toista. Allergia-asiat ja itkuisuudet tiedän miehensä kertomana. Äiti ei myönnä mitään.

[/quote]

HUH HUH!

ei 10kk ikäisen tarvitsisi olla äidistään ja isästään erossa 2 viikkoa oli asiat kunnossa tai eivät!



ap

vanhempien paras ole myös lapsen paras.

vanhempien paras ole myös lapsen paras.

Jossain menee ihan oikeasti raja. Kahden viikon loma pahimmassa takertumisvaiheessa ei enää ole lapsen parasta. Ei missään olosuhteissa.

Ihmettelen millaisten aikuisten suhde tarvitsee kahden viikon loman jaksaakseen taas vähän aikaa eteenpäin. Vkl-loma pitäisi riittää. Ymmärrän jos äiti tarvitsee vaikka viikon hengähdystauon, mutta että molemmat vanhemmat lähtevät pois. Se on lapsen hylkäämistä eikä sitä voi muuksi selittää. Niin pieni vauva ei jaksa kannatella äidin tai isän muistoa kahta viikkoa kun monelle pienelle teettää jo vaikeuksia olla äidin vessareissun ajan erossa.

Vakavien mielenterveysongelmien ja muiden sairauksien vuoksi ymmärrän pitemmän poissaolon vauvan elämästä. Tällöinkin olisi hyvä ainakin muutaman päivän välein nähdä vauvaa, joka hoidossa toisella vanhemmallaan tuon ajan.