Olin erityisopetuksen koulutuksessa. Ne ongelmatapaukset ovat tulev. lähihoitajia.
Näin kertoi kouluttaja. Eli ongelmaisia alakoulussa, tulevaisuus ei lupaa muuta...
Kommentit (27)
Olen erityisopettaja. Kuuntelin vain koulutusluentoa. Onhan se aika rankkaa kuultavaa, jos matematiikka ei suju, lähihoitajaa korkeampaa koulutusta ei voi saada.
Lähihoitajakoulutuksessa olevat opiskelijat tuskailevat lääkelaskujen parissa. Ongelmana monella on, että keskeiset matemaattiset käsitteet ovat täysin hukassa. Esimerkiksi 4 : 8 mielletään samaksi kuin 8 : 4. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kun lääkelaskun vastaukseksi tulee 4 : 8 tablettia, opiskelija kirjoittaa, että potilaalle annetaan 2 tablettia, kun oikea vastaus on puoli tablettia! Toisille opiskelijoille 1/2 on sama kuin 1,2. Numeroiden välissä on jotain merkkejä, joiden merkitystä ei muisteta. Kuitenkin nämä opiskelijat ovat selvinneet peruskoulun 9. luokan matematiikasta arvosanalla 5 tai 6. Heille ovat kuitenkin monet matematiikan oppimisen solmut jääneet aukaisematta.
Hämmentävää, kuinka vaikeita yksinkertaiset laskut joillekin ovat! Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö olisi HYVIÄ lähihoitajia.
Joillekin matikkasolmut aukeavat lähäriopinnoissa, toisille ei. Jos ei aukea, niin sitten pitää vaan myöntää omat heikkoutensa ja pysyä poissa lääkkeidenjaosta. Ei se sen kamalampaa minusta ole.
Itse olen ylemmän opistoasteen muulle alalle käynyt, matikassa ei mitään ongelmaa. Ja minustakin on tulossa hyvä lähihoitaja: silti näillä matikana kanssa itkua vääntävillä on monia muita lahjoja - joissa minä en loista.
pojista mitään lähihoitajia tulee, eiköhän nuo kuole alkoholiin tai aineisiin tai vankilaan joudu...
Okei, voihan joku lähihoitaja tai vaikka ammattikoulusta valmistunut olla onelmatapaus jo ala-asteella.
Uskoisin kuitenki että ne pahimmat ongelmatapaukset eivät valitettavasti kykene suorittamaan mitään jatko-opintoja.
Muistettava on myös se, että kaikki lähihoitajat tai ammattikoulusta valmistuneet eivät ole ongelmatapauksia. Osa tykkää ihan oikeasti tehdä työtään ja se voi olla haaveammatti.
Esimerkiksi veljeni halusi ehdottomasti ammattikouluun sähköasentajalinjalle vaikka rahkeet olisivat riittäneet lukioon ja sitä kautta esimerkiksi ammattikorkeaan jne. Mutta hän halusi ehdottomasti ammatin jossa tehdään oikeita töitä. On kuutenkin luonteeltaan sellainen että ei osaa olla paikallaan kokoajan on tehtävä jotain järkevää:)
Sisareni on ollut aina ns. vanhasielu ja tykännyt vanhusten parissa olemisesta ja hän on työskennellyt lähihoitajana vuosia. Hän itseasiassa sotitti lukion iltalukiossa vähän niinkuin huvin vuoksi. Halusi lukea kieliä ja samalla päätti yllättää vanhemmat.
Minä olen sitten perheen mustalammas, yliopiston käynyt akateeminen :) Vanhemmat eivät olisi koskaan uskoneet että minä murheenkryyni olisin mennyt lukioon saati yliopistoon. Olin nimittäin ala-asteella aikamoinen häirikkö. No minulla häiriökäyttäytymistä aiheutti liian helpot tehtävät ja se että näköni oli heikko. Näön heikkoutta ei oltu huomattu ja itse luulin, että kaikki näkee samalla tapaa.
Tämän teorian mukaan minun pitäisi olla lähihoitaja ja hienosti koulussa käyttäytyneiden sisarusten jotain muuta.
No onneksi meidän perheessä kaikki on tyytyväisiä siihen miten asiat on mennyt.
ja nyt meinasin vaihtaa alaa 20 v työuran jälkeen...
"Esimerkiksi veljeni halusi ehdottomasti ammattikouluun sähköasentajalinjalle vaikka rahkeet olisivat riittäneet lukioon ja sitä kautta esimerkiksi ammattikorkeaan jne. Mutta hän halusi ehdottomasti ammatin jossa tehdään oikeita töitä."
Eivätkö akateemiset tee oikeita töitä?
Minusta ne ongelmatapaukset ovat nimenomaan sellaisia jotka eivät hanki ammattia tai tee töitä. Mitä vikaa lähihoitajissa on?
Onko ne sitten pelkästään maahanmuuttajia ja kehitysvammaisia tulevaisuudessa?
Eihän lähihoitaja kouluun helposti pääse, kun sinne on hakioita yhä enemmän. Oikeastiko ne ongelmatapaukset pääsee helpommin lähihoitaja kouluun kuin normaalit esim. lukionkin käyneet?
Kaikki mun entiset yläasteen luokkakaverit, jotka häiriköivät, saivat kokeista nelosia ja kiusasivat muita, ovat lähihoitajia tai sairaanhoitajia. Olen miettinyt, miten uskallan olla sairaalahoidossa, kun tiedän, mikä taso on. Lisäksi toinen vanhempani on terveydenhuoltoalalla (ei hoitaja) ja kertonut kuinka pälliä porukkaa "hoitsut" ovat, lääkäreiden perässä juoksevat, se on nähty ja kuultu monet kerrat. Sääliksi käy niiden lääkäreiden vaimoja, keiden lääkärimiehet hairahtuu.
Minusta ne ongelmatapaukset ovat nimenomaan sellaisia jotka eivät hanki ammattia tai tee töitä. Mitä vikaa lähihoitajissa on?
Täysin samaa mieltä! Monet sitäpaitsi nuorena töppäilevät ja silti heistä kasvaa aikuisena ihan ok kansalaisia. Ei läheeskään kaikkien kohtalo ole sillä sinetöity, että on koulussa törppöillyt. Aikuistuminen tekee ihmeitä. On aina tehnyt ja tekee tulevaisuudessakin. Ja empatiakyky ja ammattimoraali voi aikuisena olla kohdillaan, vaikkei hyviä numeroita koulussa saanutkaan tai vaikka koulussa temppuilikin.
Todella reipas tyttö ja kova tekemään töitä. Mielettömän hieno asenne asukkaisiin ja todella kova tietotaito.
Rautainen ammattilainen. On lyhyessä ajassa osoittanut osaamisensa niin, että on kohoamassa talon nuorimmaksi osastovastaavaksi.
Kertoi, että hänellä on jonkinasteinen lukihäiriö ja hahmotushäiriö. On saanut opetusta pienryhmässä välillä.
Aivan loistava hoitaja ja älykäs nuori nainen.
Sairaanhoitajaksi on oikeasti vaikea päästä opiskelemaan.
Aina uskomatonta tekstiä muutenkin. Jos vanhempasi mielestä hoitajat ovat pälliä porukkaa noin rankasti yleistäen, niin missähän se vika on. Ettei vain olisi ihan siellä omassa päässä?
Kaikki mun entiset yläasteen luokkakaverit, jotka häiriköivät, saivat kokeista nelosia ja kiusasivat muita, ovat lähihoitajia tai sairaanhoitajia. Olen miettinyt, miten uskallan olla sairaalahoidossa, kun tiedän, mikä taso on. Lisäksi toinen vanhempani on terveydenhuoltoalalla (ei hoitaja) ja kertonut kuinka pälliä porukkaa "hoitsut" ovat, lääkäreiden perässä juoksevat, se on nähty ja kuultu monet kerrat. Sääliksi käy niiden lääkäreiden vaimoja, keiden lääkärimiehet hairahtuu.
hoitoalalle hakeutuu ihmisiä, jotka itse tarvitsisivat hoivaa ja hoitoa.
kun he hoitavat muita, he hoitavat samalla itseään tajuamatta sitä.
siksi esim. sosiaalitoimessa sosiaalityöntekijät reagoivat niin voimakkaasti, ja aloitetaan mittavaty "tukitoimet" tai huostaanotto, koska on vaikea tajuta, että on oikeasti ns. hyviä vanhempia ja ilmoitus aiheeton, kun on itse elänyt lapsuutensa rakkaudettomasti tai jonkinalisen uhan tai pelon alla.
Työskentelin hetken yksityiseen pieneen laitokseen sijoitettujen huostaanotettujen nuorten parissa. Jokaisella nuorisotyöntekijällä, sos.tt:lla, omistajilla, oppisopimusopiskelijalla, työntekijälle oli traumataustainen lapsuus, hylätyksi tulemista äidin tai isän taholta. He suhtautuivat halveiksivastai ja vähättelevästi nuorten vanhempiin, koska nämä eivät kynneet hoitamaan ja ottaamaan vastuuta omista lapsistaan -.... palavereissa olivat asiallisia, mutta selän takana äänensävy oli halveksiva. = siinähän oli se heidtä lapsena hylännyt vanhempi ! Omat lapsuuden tunteet ja omat hylätyksi tulemisen tunteet kumpusi vahvana vihana ja halveksuntana pintaan kun selvisi, että mieheni on ns. viikonloppuisä. Kohteena ei ollut oma isä, joka petti lupaukset jne vaan minun mieheni - tälle työntekijälle täysin tuntematon mies.
vanhempia, joilta lapset huostaanotettu. Enkä edes ole hoitoalalla, enkä ollut edes erityislapsi.
Että ihan tulevaisuus ei muuta lupaa...
Mikä kumma on tämä peruskoulu, jossa on sisäänrakennettuna halveksunta kaikkea muuta paitsi akateemista koulutusta kohtaan?
Kenellä niitä ongelmia enemmän on? Koululla vai lapsilla? Siis onhan niillä lapsilla (ja perheillä) oikeitakin ongelmia, mutta järjestelmä tekee saman verran lisää.
e.ope
halveksia lähihoitajan ammattia niin paljon kuin haluaa.
Olen valmistunut vastaavaan ammattiin v.-85. Silloin ei ollut vielä lähihoitajia vaan mielurit, lastenhoitajat, vajaamielishoitajat, apuhoitajat ja sairaanhoitajat.
Mutta kuitenkin. Koulutukseni oli vain 1.5 vuotta. Silti olen tällä halveksitulla ammatilla elättänyt itseni ja maksanut puolet omakotitalosta ja autoni ja kasvattanut lapseni. Ja itse tiedän, että olen tätä halveksittavaa hoitotyötä tehnyt erittäin hyvin.
Huonomminkin olisin voinut aikoinani valita. Valmistuin v.-85 ja vakituisessa työpaikassa olen ollut vuodesta-87.
Terveisin yks. lähärivä vastaava imbesilli, läskiperse, telaketjufeministi, kananpersetukka-hoitaja
parturi-kampaajia. Ja ongelmalapsia syntyy lisää näiden kahden liitoista.
Sehän on pelkästään hyvä asia, että "ongelmatapaukset" löytävät oman alansa. Kun on kiinnostava esim. työ, niin moni ongelmakin voi selvitä samalla, kun saa aivoille ja käsille mielekästä tekemistä ja löytyy suuntaa elämälle.