Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kehtaisiko sanoa anopille...

Vierailija
12.11.2010 |

...joka kuitenkin haluaa ostaa ensimmäiselle pian syntyvälle lapsenlapselleen vaatteita, että SUKUPUOLINEUTRAALEJA VÄREJÄ, kiitos?



Omalle äidilleni olen toki jo moneenkin kertaan maininnut, että minua ärsyttää "vaaleanpunaista tytölle, vaaleansinistä pojalle" -ajattelu ja että aion pukea lapseni raikkaisiin perusväreihin tai sitten vaihtoehtoisesti murrettuihin maanläheisiin sävyihin sukupuolesta riippumatta.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
12.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kyllähän tuo ihan oikeesti on ihan älyttömän törkeetä antaa lahjaksi saadut pois ennenku lapsi edes syntyy....ei hyvää päivää...



En minäkään vaaleanpunaisesta niin perusta ja en ehkä itse olisi tytölleni ostanutkaan mutta kun lahjaksi sain hyviä lastenvaatteita, mukana niitä vaaleanpunaisia, niin ei tullut mieleenikään valittaa väristä. olin vain tyytyväinen, että ei tarttenut juurikaan itse vähistä rahoista maksaa lastenvaatteita vauvalle. Kun se vauva ei kyllä kertaakaan valittanut että " äiti, mä en tykkää tästä väristä"

Vierailija
22/25 |
12.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ratkaissut asian siten, että ei hanki ikinä mitään poikiensa lapsille. Ei lahjaksi, ei tuliaisiksi, ei milloinkaan. Hän huomasi, että osti mitä tahansa, on se aina väärin. Miksi pahoittaa omaa ja lahjansaajan mieltä väärällä värillä, mallilla tai koolla kun voi aina sanoa, että en tule tuomaan lahjoja vaan antamaan aikaani leikkimiseen.



Meille sen sijaan saa tuoda mitä tahansa, kertaakaan ei ole tarvinnut mitään heittää pois tai lahjoittaa käyttämättömänä edelleen.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
12.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ratkaissut asian siten, että ei hanki ikinä mitään poikiensa lapsille. Ei lahjaksi, ei tuliaisiksi, ei milloinkaan. Hän huomasi, että osti mitä tahansa, on se aina väärin. Miksi pahoittaa omaa ja lahjansaajan mieltä väärällä värillä, mallilla tai koolla kun voi aina sanoa, että en tule tuomaan lahjoja vaan antamaan aikaani leikkimiseen.

Meille sen sijaan saa tuoda mitä tahansa, kertaakaan ei ole tarvinnut mitään heittää pois tai lahjoittaa käyttämättömänä edelleen.

Eli ei tuo yhtään mitään, vaan lähtee mieluummin mun kanssa kauppaan niin saan, mitä tarvitsen ja mille on käyttöä lapsille. Ostan lapsille paljon myös käytettynä, joten eihän hän voi tietää, mitä on jo ja mille olisi tarvetta. Anoppi sen sijaan ostaa liian pieniä tai muuten sopimattomia vaatteita. Harmittaa hänen puolestaan se rahan tuhlaus, kun hukkaan menee.

Vierailija
24/25 |
12.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis aina sopivassa kohtaa mainita/vihjailla millaisia vaatteita aiot vauvalla käyttää. Ja jos silti tulee vaaleanpunaista ja sinistä vaatetta, niin ota vastaan mutta itse päätät mitä lapsellesi puet - ja kun jäävät pieniksi, voit perustellusti antaa vaikka eteenpäin niin eivät ihan käyttämättä jää.



Lahjojen antamisen sekä vastaanottamisen pitäisi olla pyyteetöntä toimintaa puolin ja toisin. Sinä et voi vaatia tietynlaisia lahjoja eikä anoppi sinun käyttävän ihastuksesta soikeana kaikkea mitä vain keksii antaa.

Vierailija
25/25 |
12.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin kuin en pidä vaaleansinisestäkään nimenomaan vauvalla. Inhoan, kun lapsen sukupuoli pitää tuoda noin imelällä tavalla esiin.



En silti mennyt shoppailemaan lapsilleni vain tiettyjä väriskaaloja, koska lapseni eivät olleet mitään nukkeja, joita voin mielin määrin pukea ja näytellä kuin jotakin esinettä. Käytin esim. kaikkia äitiyspakkauksen vaatteita, kaikkia lahjaksi tuotuja vaatteita, kaikkia ostamiani ale- ja kirppisvaatteita. Äitini osti yleensä hyvin epäkäytännöllisiä vaatteita vauvoille (kamalasti nappeja ja kaiken maailman laskoksia esim. selässä), mutta ainakin kerran käytin, usein useamminkin.



En sisusta lapsiani eikä heidän tarvitse sopia mihinkään itse kehittelemääni malliin. Itse hankin lapsilleni itseäni miellyttäviä vaatteita ja värejä (paljon ruskeaa, limeä, punaista ja oranssia), mutta muut hankkivat, mitä halusivat. Lahja on lahja, ja pääasia on, että sen antaminen tekee ostajansa iloiseksi. Kaikista lahjavaatteista otin vielä kuvat ainakin kerran, kun ne olivat lasten päällä. Osan lähettelin kaukaisemmille sukulaisille, osa sitten jäi valokuva-albumiin. Katsos, minua ei tarvitse aina miellyttää, miellytän mielelläni myös muita.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme yhdeksän