Tää sattu nyt meidän kohdalle, pojalta hävinnyt n. 100 euroa sen jälkeen

soitat poikien kavereiden vanhemmille kysy asiaa jotenkin niin ovatko pojat nähneet olisiko oma poikasi kenties laittanut lompakon johon muualle eikä nyt itse sitä muista, tai ostanut jotain eikä itse kehtaa tunnustaa sitä. Selität asian mahd hyvin niin ettet syytä varkaudesta vaan niin ettei rahat nyt vaan ole menneet hukkaan.

Usein käy kuitenkin niin että lapset eivät niin osaa valehdella jos ovat jotakin ottaneet ja voi hyvinkin olla että lompakko onkin laitettu johonkin muualle ja joku kavereista muistaa sen.

Poika vastaa että ei ole sitä siirtänyt mihinkään. Ylipäätään tää tuli ilmi niin että poika tuli kertomaan mulle että lompakkoa ei löydy mistään. En mä olis edes tiennyt vielä että rahat on hävinneet jos ei sitä olisi kertonut. Mun mielestä se puhuu pikkasen sen puolesta että poitsu itse ei olisi niitä ainakaan tuhlannut. Toki se mahdollisuus on olemassa että on siirtänyt rahat johonkin ja nyt ei sitä vaan muista mihin?

-ap

nyt varmasti on kaukaa haettu, mutta joskus kiusaajat vaatii lapselta rahaa ja voi olla vaikea kertoa vanhemmille että kiusataan ja on joutunut antamaan rahaa. Mutta tuskin se tätä on.

Pikkusen tämä kuulostaa provolta sikäli että jos mun lapsen kaveri varastaisi lapseltani niin kyllä mua huollettaisi rahojen sijaan myös ihan kaveruusasiat. Siis että miten voi enää olla kaveri sellaisen kanssa joka varastaa? Ja niin edelleen.

Mitä tarkoitat?

Jos ap ei aloitukseen sisällyttänyt kaikkia mieleensä tulevia ongelmia, niin meinaatko, ettei tuo voi olla totta? Kuten itsekin totesit, huolestuttavia asioita voi olla MYÖS muita.

Jos ap ei selvitä asiaa, kaveruussuhteet tuhoutuvat varmasti ja ap:n oma lapsi oppii, ettei puoliaan kannata pitää, kynnysmattona vaan antaa muiden viedä tavaraa.

Jos taas ap selvittää asian, voi toki käydä niin, että ystävyyssuhteet tuhoutuvat - mutta voi olla niinkin, että ne pelastuvat. Joka tapauksessa ap:n lapsi huomaa esimerkistä, että vääryyksiin on syytä puuttua.

soitat poikien kavereiden vanhemmille kysy asiaa jotenkin niin ovatko pojat nähneet olisiko oma poikasi kenties laittanut lompakon johon muualle eikä nyt itse sitä muista, tai ostanut jotain eikä itse kehtaa tunnustaa sitä. Selität asian mahd hyvin niin ettet syytä varkaudesta vaan niin ettei rahat nyt vaan ole menneet hukkaan. Usein käy kuitenkin niin että lapset eivät niin osaa valehdella jos ovat jotakin ottaneet ja voi hyvinkin olla että lompakko onkin laitettu johonkin muualle ja joku kavereista muistaa sen.

Poika vastaa että ei ole sitä siirtänyt mihinkään. Ylipäätään tää tuli ilmi niin että poika tuli kertomaan mulle että lompakkoa ei löydy mistään. En mä olis edes tiennyt vielä että rahat on hävinneet jos ei sitä olisi kertonut. Mun mielestä se puhuu pikkasen sen puolesta että poitsu itse ei olisi niitä ainakaan tuhlannut. Toki se mahdollisuus on olemassa että on siirtänyt rahat johonkin ja nyt ei sitä vaan muista mihin? -ap

Tai onhan lapsissa tietysti yksilöllisiä eroja. Mutta tuntuu vaikealta uskoa, että jos poikasi on tunnollisesti säästänyt noinkin ison summan, hän "vahingossa" siirtäisi rahat jonnekin ja unohtaisi minne.

PS: vahingossa voi tietysti kadota. Kannattaa katsoa tarkkaan kirjoituspöydän laatikoston tausta, ainakin meillä voi täydestä laatikosta se päällimmäinen kerros pyyhkiytyä laatikoiden taakse, tyhjään sokkeliin!

-12/15-

kaereiden vanhemmille ja kertoisin sen mitä itse tiedän, eli että lapselta on kadonnut lompakko rahoineen kavereiden A ja B ollessa kylässä. Että rahoja on etsitty eikä ole löydetty, ja nyt täytyy pitää mahdollisena että jompi kumpi kavereista olisi saattanut ottaa rahat. Pyytäisin vanhempaa kysymään josko oma lapsi on nähnyt tämän toisen vieraan koskevan rahoihin, ovat niistä varmaan yhdessä tienneet.

Ei tuollaisen puhelun tekeminen ole miellyttävää, mutta niin kauan kuin pysytään puolueettomina ja pyydetään vain apua kavereiden vanhemmilta asian selvittämiseen, ei pitäisi kenelläkään olla syytä vetää hernettä nenään.

Toivottavasti rahat löytyvät!

sellainenkin aika, että näpistellään ja haetaan jännitystä siten elämään. Kyllä nyt on hyvä ottaa asia selvittelyyn, ettei tuo jää päälle. Varmasti mahdollisten varkaiden omaatuntoa kolkuttaa. Tärkeintä on, että asia hoidetaan kuitenkin ilman raivoa ja huutamista, sillä se saattaa pelottaa voroa jo etukäteen. Jos varkaus on tehty, on syytä selvittää ja pyytää vahinkoa anteeksi (hyvittää), muttei leimata lopullisesti. Uskon, että tämmöinen kokemus riittää mainiosti pitämään näpistelijän kaidalla polulla.